Minkä tahansa hoitaminen ja säilyttäminen; henkilön pidättäminen lain nojalla tai esivallan toimesta; varsinainen vangitseminen.

Toisen Mooseksen kirjan 22:10–13:ssa esitetyssä Raamatun laissa kerrotaan hyvin selvästi, mitä kuuluu sellaisen vastuulle, jonka huostaan on uskottu jotakin, esimerkiksi eläimiä. Tämä laki, joka epäilemättä perustui vanhempaan patriarkaaliseen lakiin (1Mo 31:39), sanoo: ”Mikäli mies antaa lähimmäiselleen säilytettäväksi – – minkä tahansa kotieläimen ja se kuolee tai tulee raajarikoksi tai viedään pois kenenkään näkemättä, – – [ei] toisen tarvitse antaa korvausta. Mutta jos se on tosiaan häneltä varastettu, hänen tulee antaa sen omistajalle korvaus. Jos sen on peto raatelemalla raadellut, hänen pitää tuoda se todisteeksi. Pedon raatelemasta hänen ei tarvitse antaa korvausta.” (Vrt. 1Mo 30:31.)

Kun paimen lupasi hoitaa tai vartioida lammaskatrasta tai karjalaumaa, hän otti kannettavakseen laillisen vastuun pitää näitä eläimiä huostassaan. Hän takasi omistajalle, että eläimet ruokittaisiin ja että niitä ei varastettaisi tai muussa tapauksessa hän maksaisi korvauksen. Hänen vastuunsa ei ollut kuitenkaan rajaton, sillä edellä mainittu laki vapautti hoitajan vastuusta, jos sattui jotakin sellaista, mikä ei ollut ihmisen hallittavissa, vaikkapa villieläinten hyökkäys. Vapautuakseen vastuusta hänen oli kuitenkin esitettävä omistajalle todiste, esimerkiksi raadeltu eläin. Tutkittuaan tällaista todistetta omistajan oli pakko ilmoittaa, että vartija oli viaton.

Sama periaate soveltui yleisesti mihin tahansa jonkun huostaan uskottuun omaisuuteen, jopa sukulaisuussuhteisiin; esimerkiksi vanhinta veljeä pidettiin nuorempien sisarustensa laillisena holhoojana. Vanhin poika Ruuben olikin näin ollen ymmärrettävästi huolissaan Joosefin hengestä, kun muut veljekset puhuivat hänen tappamisestaan, kuten on kerrottu 1. Mooseksen kirjan 37:18–30:ssä: ”Hän sanoi: ’Ei lyödä hänen sieluaan kuoliaaksi.’ – – ’Älkää vuodattako verta. – – älkääkä käykö häneen väkivaltaisesti käsiksi.’ Hän aikoi pelastaa hänet heidän käsistään palauttaakseen hänet hänen isälleen.” Kun Ruuben sitten havaitsi Joosefin olevan poissa, hän oli niin hätääntynyt, että ”hän repäisi vaatteensa” ja huudahti: ”Poika on poissa! Ja minä – minne minä joudunkaan?” Hän tiesi, että häntä voitiin pitää tilivelvollisena Joosefin katoamisesta. Vapautuakseen vastuusta veljekset tekaisivat ovelasti todisteen, jonka perusteella näytti siltä, että villipeto oli tappanut Joosefin: he kastoivat Joosefin raidallisen vaatteen vuohen vereen. Sitten he antoivat tämän todisteen Jaakobille, isälleen ja patriarkaaliselle tuomarille, joka vapautti Ruubenin kaikesta vastuusta, koska Joosefin veljien todisteeksi esittämän Joosefin verisen vaatteen perusteella Jaakob päätteli, että Joosef oli saanut surmansa. (1Mo 37:31–33.)

Galatalaiskirjeen 3:19–25:ssä sovelletaan ’vartioiminen’ ja jonkin alaisuuteen eli huostaan ’sulkeminen’ hengellisiin asioihin. Paavali sanoo, että Laki teki rikkomukset ilmeisiksi ja että ”Raamattu sulki kaiken yhdessä synnin alaisuuteen”. Hän jatkaa kuitenkin: ”Mutta ennen kuin usko saapui, meitä vartioitiin yhdessä lain alaisuuteen suljettuina odottamassa uskoa, joka oli määrä paljastaa.” Tällä tavalla hän tähdensi sitä, että luonnollinen Israel oli hengellisesti huostaan otettuna, koska Laki vartioi sitä, kunnes usko Kristukseen saapui.

Joissakin raamatunkohdissa puhutaan jonkun pidättämisestä, ts. huostaan tai säilöön ottamisesta. Esimerkkinä voidaan mainita puoliksi israelilaista syntyperää oleva poika, joka herjasi Jehovan nimeä Israelin leirissä. Sen jälkeen kun hän oli rikkonut Lakia, kertomuksessa sanotaan: ”Sitten he pidättivät hänet, kunnes heille tulisi nimenomainen julistus Jehovan sanan mukaan.” (3Mo 24:10–16, 23.) Israelissa rikolliset eivät yleensä olleet pidätettyinä kovin pitkää aikaa, koska  oikeus oli pantava toimeen nopeasti (Jos 7:20, 22–25). Kuitenkin tässä tapauksessa, niin kuin 4. Mooseksen kirjan 15:32–36:ssa kerrotussa sapatinrikkojan tapauksessakin, odoteltiin lisäselvitystä lakiin, mutta heti kun Jehovan kanta asiaan selvisi, tuomio pantiin viivyttelemättä täytäntöön. Pietari ja muut apostolit pantiin turvasäilöön, tosin epäoikeudenmukaisesti, siksi aikaa kun he odottivat seuraavaksi päiväksi määrättyä sanhedrinin oikeudenistuntoa (Ap 4:3; 5:17, 18). Raamattuun on merkitty muistiin myös, että Jeremia pidätettiin epäoikeudenmukaisesti, mutta häntä ei pelkästään pidätetty oikeudenkäyntiä varten vaan hänet todella vangittiin (Jer 37:21).