ARKEOLOGIA kiinnostaa Raamatun tutkijoita, koska arkeologien löydöt ovat monesti auttaneet meitä ymmärtämään paremmin Raamatun aikojen elämää ja niitä alkukieliä, joilla Raamattu kirjoitettiin.

Toisinaan arkeologiset löydöt ovat jopa vaientaneet ne, jotka ovat kritisoineet joidenkin Raamatun tapahtumien tai mainintojen paikkansapitävyyttä. Onko esimerkiksi Babyloniassa ollut Belsassar-niminen kuningas ja Assyriassa Sargon-niminen kuningas? 1800-luvulle asti nämä nimet tunnettiin vain Raamatusta. (Jes 20:1; Da 5:1.) Mutta Khorsabadista löydetty Sargonin palatsi ja nykyään kuuluisa Nabunaidin aikakirja vahvistivat nämä hallitsijat historiallisiksi henkilöiksi.

Tämä ei merkitse sitä, että Raamatun oikeaperäisyyden todistaminen olisi arkeologisten löytöjen varassa. Israelilainen arkeologi Yohanan Aharoni huomautti: ”Kun on kysymys historiallisista tai historiallis-maantieteellisistä tulkinnoista, arkeologi astuu ulos eksaktien tieteiden alueelta, ja voidakseen muodostaa asiasta historiallisen kokonaiskuvan hänen täytyy turvautua arvottamiseen ja olettamuksiin.” Arvioidessaan löytöjään arkeologit ovat siksi olleet joskus eri mieltä Raamatun kanssa.

Pitäisikö tämän herättää epäilyksiä Raamatun oikeaperäisyydestä? Ei suinkaan. Usko, joka perustuu pelkästään arkeologisten löytöjen tulkintoihin, on todella hataralla pohjalla. Todisteet siitä, että Raamattu on Jumalan henkeyttämä, löytyvät Raamatusta itsestään eivätkä arkeologiasta.