Siitä, mitä nimenomaista nahkaa sanalla taʹḥaš tarkoitetaan, ei olla aivan varmoja. Tällä heprean kielen sanalla kuvataan tabernaakkelin päällimmäistä peitettä ja sitä, mihin pyhäkön kalusteet ja välineet kiedottiin kuljetuksen ajaksi. Sana taʹḥaš tai teḥa·šimʹ (mon.) esiintyy tavallisesti yhdessä sanan ʽōr tai ʽō·rōtʹ (nahka, nahat) kanssa. (2Mo 25:5; 26:14; 35:7, 23; 36:19; 39:34; 4Mo 4:6–14, 25; Hes 16:10.) Kreikkalaisen Septuagintan kääntäjät ovat nähtävästi ymmärtäneet tuon heprealaisen sanan merkitsevän sinistä väriä eivätkä eläintä (vrt. 4Mo 4:14, Rbi8, alav.). Juutalaiset kommentaattorit ovat kuitenkin lähes yksimielisiä siitä, että taʹḥaš tarkoittaa eläintä. Tämän näkemyksen kannalla oli myös heprean kielen sanakirjan tekijä Wilhelm Gesenius, joka piti Septuagintan lukutapaa pelkkänä olettamuksena, sillä käännöstä eivät tukeneet sen enempää etymologia kuin sukulaiskieletkään. Hänen mielestään taʹḥaš merkitsi joko hyljettä tai mäyrää, ja hänen päätelmänsä perustui tekstiyhteyteen, talmudistien auktoriteettiin, tuon heprean sanan vertailuun muiden kielten samantapaisten sanojen kanssa sekä heprean etymologiaan.

Raamatunkääntäjät ovat kääntäneet ilmauksen ʽōr (ʽō·rōtʹ) taʹḥaš (teḥa·šimʹ) vastineilla ”merilehmännahka (-nahat)” (KR-92), ”sireeninnahka (-nahat)” (KR-38), ”mäyrännahka (-nahat)” (KJ), ”vuohennahka (-nahat)” (RS), ”delfiininnahka (-nahat)” (AT), ”hylkeennahka (-nahat)” (Väl, AS), ”nahka” (Mo), ”hieno nahka” (JB), ”violetit nahat” (Dy) ja ”tahaš-nahka” (2Mo 25:5, Rbi8, alav., mutta päätekstissä ”hylkeennahat”). Yleensä tutkijat eivät kannata vastinetta ”mäyrännahka (-nahat)”, koska pidetään epätodennäköisenä, että israelilaiset olisivat pystyneet hankkimaan Egyptissä tai erämaassa riittävästi mäyrännahkoja tabernaakkelin peitoksi. Jotkut tutkijat katsovat vastineet ”mäyrännahka (-nahat)”, ”hylkeennahka (-nahat)” ja ”delfiininnahka (-nahat)” vääriksi sen perusteella, että mäyrät, hylkeet, delfiinit, merilehmät yms. olivat selvästikin epäpuhtaita ruokana (3Mo 11:12, 27). Heidän mielestään on vaikea kuvitella, että jonkin ”epäpuhtaan” eläimen nahkaa olisi voitu käyttää johonkin niin pyhään kuin tabernaakkelin rakentamiseen ja pyhäkön kalusteiden ja välineiden suojaamiseen. Tämän näkemyksen kannattajien mielestä taʹḥaš saattaa tarkoittaa jonkin puhtaan eläimen, mahdollisesti jonkin antilooppilajin, lampaan tai vuohen nahkaa.

Voitiin käyttää, vaikka hylje luokiteltiinkin epäpuhtaaksi. Se että hylkeet olivat selvästi epäpuhtaita ruokana, ei välttämättä sulje pois niiden nahkojen käyttöä tabernaakkelin peitteenä. Esimerkiksi vaikka leijona ja kotka olivat ”epäpuhtaita” (3Mo 11:13, 27), Hesekielin näyssä näkemillä taivaallisilla kerubeilla kuvattiin olevan neljät kasvot, mm. leijonan ja kotkan kasvot (Hes 1:5, 10; 10:14). Myös ne kupariset siirtovaunut, jotka Salomo teki temppeliin, koristeltiin leijonan kuvilla, ja se tapahtui epäilemättä niiden piirustusten mukaisesti, jotka Daavid oli saanut henkeytettynä Jumalalta (1Ku 7:27–29; 1Ai 28:11–19). Israelilaiset käyttivät ”epäpuhtaita” eläimiä, esim. aaseja, ratsuina, ja jopa Messiaan oli ennustettu ratsastavan Jerusalemiin aasilla (Sak 9:9; Mt 21:4, 5). Vaikka Johannes Kastajalla oli erittäin pyhä tehtävä ’kulkea ennakolta Jehovan edessä valmistaakseen hänen tiensä’, hänen vaatteensa oli tehty ”epäpuhtaan” eläimen karvoista (Lu 1:76; Mt 3:4; 3Mo 11:4). Tämän perusteella voidaan päätellä, että puhtaan ja epäpuhtaan välinen ero koski pelkästään ruokavaliota, vaikka sitä sovellettiinkin toisinaan myös uhreihin, ja ettei israelilaisten tarvinnut sen vuoksi yleensä inhota ”epäpuhtaita” eläimiä (3Mo 11:46, 47). Jumala  oli luonut ne kuten ”puhtaatkin” eläimet, ja siksi ne olivat itsessään hyviä eivätkä inhottavia (1Mo 1:21, 25).

Miten israelilaiset pystyivät hankkimaan ne. Jos Raamatussa käytetty sana taʹḥaš tosiaan tarkoittaa jotain hyljelajia, saattaa herätä kysymys, miten israelilaiset pystyivät hankkimaan hylkeennahkoja. Vaikka hylkeet yhdistetäänkin yleensä arktisiin ja antarktisiin seutuihin, jotkin hylkeet viihtyvät lämpimämmässä ilmastossa. Vielä nykyäänkin joissakin Välimeren osissa ja muissa lämpimissä vesissä asuu munkkihylkeitä. Ihminen on vuosisatojen aikana vähentänyt melkoisesti hylkeiden määrää, mutta Raamatun aikoina näitä eläimiä on voinut olla runsaastikin Välimeressä ja Punaisessameressä. Vielä vuonna 1832 Calmetin teoksessa Dictionary of the Holy Bible (s. 139) sanottiin: ”Punaisenmeren monilla pikkusaarilla Siinain niemimaan ympärillä tavataan hylkeitä.” (Ks. myös A. J. Pollock, The Tabernacle’s Typical Teaching, Lontoo, s. 47.)

Muinaiset egyptiläiset harjoittivat kaupankäyntiä Punaisellamerellä ja hankkivat tietenkin hyödykkeitä monilta Välimeren alueilta. Näin ollen egyptiläiset olisivat voineet saada haltuunsa hylkeennahkoja. Kun israelilaiset siis lähtivät Egyptistä, he ovat ehkä ottaneet mukaansa sekä sellaisia hylkeennahkoja, joita heillä jo oli, että sellaisia, joita he saivat egyptiläisiltä, kun nämä antoivat heidän käsiinsä runsaasti arvotavaraa (2Mo 12:35, 36).