Sekä heprealainen sana ra·tsōnʹ että kreikkalainen sana eu·do·kiʹa samoin kuin näiden sanojen eri muodot tarkoittavat sellaista, mikä miellyttää, tai sitä, että on mieltynyt johonkin, ja ne käännetään vastineilla ”mielihyvä”, ”mielisuosio”, ”mieltymys”, ”hyväksyntä”, ”hyvä tahto” jne.

Jumalan hyvä tahto. Raamatussa edellä mainittuja sanoja käytetään Jumalan mielisuosiosta, hyväksynnästä tai hyvästä tahdosta (Ps 51:18; 106:4; Ef 1:5, 9). Jumala esittää selvästi, mitä hänen miellyttämisekseen vaaditaan, ja hän päättää, ketkä hän hyväksyy ystävikseen, hyvän tahtonsa vastaanottajiksi. Ne, jotka hylkäävät hänen Sanansa tai kapinoivat häntä vastaan, eivät saa osakseen hänen hyvää tahtoaan vaan kokevat sen sijaan hänen paheksuntansa (Ps 2:5; Hpr 3:16–19).

Ihmisen hyvä tahto. Samoja sanoja käytetään myös tarkoittamaan ihmisten hyväksyntää tai heidän hyvää tahtoaan (2Ai 10:7; Est 1:8; Ro 15:25, 26). Apostoli Paavali puhui joistakuista, jotka saarnasivat Kristusta hyvästä tahdosta (Fil 1:15). Nämä vilpittömät kristityt ilmaisivat hyvää tahtoa Paavalia ja sen tähden myös Jumalaa ja hänen Poikaansa kohtaan, joita apostoli edusti. Sen johdosta he saisivat osakseen Jumalan hyvän tahdon (San 8:35; 10:32; 11:27). Yksi esimerkki ihmisen hyvästä tahdosta toisia kohtaan on myös apostoli Paavalin lausunto lihallisista veljistään, juutalaisista: ”Veljet, minun sydämeni hyvä tahto ja heidän puolestaan Jumalalle esittämäni rukous ovat tosiaankin heidän pelastuksekseen.” (Ro 10:1.)

”Hyvän tahdon ihmiset”. Ilmoittaessaan Jeesuksen syntymästä enkeli ei näyttäytynyt juutalaisten uskonnollisille johtajille, vaan nöyrille paimenille. Kun hän oli kertonut paimenille Messiaan syntymästä, enkelijoukko julisti: ”Kunnia ylimmissä korkeuksissa Jumalalle, ja maan päällä rauha hyvän tahdon ihmisten keskuudessa.” (Lu 2:14.) Enkelit eivät julistaneet rauhaa Jumalan vihollisille, jotka eivät olleet rauhassa hänen kanssaan. ”’Jumalattomille ei ole rauhaa’, on  minun Jumalani sanonut.” (Jes 57:21.) Kuningas Jaakon käännös kääntää Luukkaan 2:14:n seuraavasti: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha, hyvä tahto ihmisille.” Mutta Jumala ei ilmaissut tässä hyvää tahtoa ihmisiä kohtaan yleensä; hän ei liioin tarkoittanut, että hänen rauhansa ulotettaisiin niille, jotka suhtautuisivat häneen pelkästään ystävällisesti ja suopeasti. Jumala tarkoitti sen sijaan niitä, jotka miellyttäisivät häntä ilmaisemalla aitoa uskoa häneen ja joista tulisi hänen Poikansa seuraajia.

Uudemmat käännökset ovat sopusoinnussa tämän näkökannan kanssa ja tekevät asian selväksi, kuten nähdään seuraavista esimerkeistä: Vuoden 1938 kirkkoraamattu sanoo: ”Maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!” Vuoden 1992 kirkkoraamattu kääntää: ”Maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.” Uusi testamentti nykysuomeksi sanoo: ”Maassa rauha kaikille joihin hän on mieltynyt!” Muut uudemmat käännökset esittävät samanlaisen ajatuksen.