(kreikasta, merk. ’edomilaisten [maa]’).

Makkabilais- ja roomalaisaikana Idumean maantieteelliset rajat eivät sulkeneet sisäänsä muinaisen Edomin ydinaluetta, joka sijaitsi Arabasta itään, vaan entisiä Simeonin ja Juudan alueita. Kuten apokryfinen 1. Makkabilaiskirja (4:29, 61; 5:65) osoittaa, Idumeaan kuului Hebronin ympäristö pohjoiseen aina Bet-Suuriin saakka, n. 26 km Jerusalemista etelälounaaseen. Idumealaisten kerrotaan kärsineen murskatappion Juudas Makkabin käsissä (1. Makkabilaiskirja 5:3). Josefuksen mukaan Johannes Hyrkanos I alisti myöhemmin kaikki idumealaiset, mutta antoi heidän jäädä maahan sillä ehdolla, että he suostuivat ympärileikkaukseen ja noudattivat juutalaisten lakia. Idumealaiset mukautuivat tähän määräykseen mieluummin kuin lähtivät maasta. (Jewish Antiquities, XIII, 257, 258 [ix, 1].) Idumean asukkaita oli niiden joukossa, jotka tulivat itse Jeesuksen luo kuultuaan, ”kuinka monia tekoja hän teki” (Mr 3:8). (Ks.  EDOM, EDOMILAISET.)