Tämä on yleensä käännös heprealaisesta ilmauksesta ben-ʼa·damʹ. Sana ʼa·damʹ ei tässä viittaa Aadam-nimiseen ihmiseen vaan sitä on käytetty yleisnimenä, joka tarkoittaa ’ihmiskuntaa’, joten ilmaus ben-ʼa·damʹ merkitsee pohjimmiltaan ’ihmisen poikaa, ihmistä’ (Ps 80:17; 146:3; Jer 49:18, 33). Tätä ilmausta käytetään usein rinnan muiden ’miestä’ tai ’ihmistä’ tarkoittavien heprean sanojen kanssa, mm. sanojen ʼiš ’mies’ (vrt. 4Mo 23:19; Job 35:8; Jer 50:40) ja ʼenōšʹ ’kuolevainen ihminen’ (vrt. Ps 8:4; Jes 51:12; 56:2). Psalmissa 144:3 ilmaus ”kuolevaisen ihmisen poika” on ben-ʼenōšʹ, ja sen aramealainen vastine (bar ʼenašʹ) esiintyy Danielin 7:13:ssa.

Kreikan kielessä ilmaus kuuluu hyi·osʹ tou an·thrōʹpou, ja sen jälkimmäinen osa on kreikkalainen yleisnimi, joka tarkoittaa ’ihmistä’ (anʹthrō·pos) (Mt 16:27).

Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa tätä ilmausta käytetään kaikkein useimmin Hesekielin kirjassa, jossa Jumala sanoo profeetta Hesekieliä yli 90 kertaa ”ihmisen pojaksi” (Hes  2:1, 3, 6, 8). Näin käytettynä nimityksen tarkoitus on ilmeisesti tähdentää sitä, että profeetta on pelkästään ihminen, mikä on omiaan korostamaan tuon ihmisedustajan ja hänen sanomansa Lähteen, Korkeimman Jumalan, välistä eroa. Samaa nimitystä käytetään Danielin 8:17:ssä profeetta Danielista.

Kristus Jeesus, ”Ihmisen Poika”. Evankeliumikertomuksissa tämä ilmaus esiintyy lähes 80 kertaa ja tarkoittaa aina Jeesusta Kristusta, joka käyttää sitä itsestään (Mt 8:20; 9:6; 10:23). Evankeliumien ulkopuolella se esiintyy Apostolien tekojen 7:56:ssa, Heprealaiskirjeen 2:6:ssa sekä Ilmestyksen 1:13:ssa ja 14:14:ssä.

Se että Jeesus käytti tätä ilmausta itsestään, osoitti selvästi Jumalan Pojan olleen tuolloin todella ihminen, ’tulleen lihaksi’ (Joh 1:14), ’syntyneen naisesta’ siten, että hän sikisi ja syntyi juutalaiselle neitsyelle Marialle (Ga 4:4; Lu 1:34–36). Hän ei siis ollut pelkästään aineellistunut ihmiseksi, kuten enkelit olivat aikaisemmin tehneet; hän ei ollut inkarnaatio vaan todella ’ihmisen poika’ ihmisäitinsä kautta (vrt. 1Jo 4:2, 3; 2Jo 7; ks. LIHA).

Tämän vuoksi apostoli Paavali saattoi esittää psalmin 8 olleen ennustus Jeesuksesta Kristuksesta. Kirjeessään heprealaisille (2:5–9) Paavali lainasi seuraavia jakeita: ”Mikä on kuolevainen ihminen [ʼenōšʹ], että sinä pidät hänet mielessäsi, ja ihmisen poika [ben-ʼa·damʹ], että pidät hänestä huolen? Sinä myös teit hänet hieman jumalankaltaisia vähäisemmäksi [”vähän enkeleitä alhaisemmaksi” Heprealaiskirjeen 2:7:ssä], ja kirkkaudella ja loistolla sinä sitten kruunasit hänet. Sinä panet hänet hallitsemaan kättesi tekoja; kaiken sinä olet asettanut hänen jalkojensa alle.” (Ps 8:4–6; vrt. Ps 144:3.) Paavali osoittaa, että tämän profeetallisen psalmin täyttymykseksi Jeesus tosiaan tehtiin ”vähän enkeleitä alhaisemmaksi”, niin että hänestä tuli kuolevainen ”ihmisen poika”, jotta hän voisi kuolla sellaisena ja siten ”maistaisi kuolemaa jokaisen ihmisen puolesta”, minkä jälkeen hänen Isänsä kruunaisi hänet kirkkaudella ja loistolla herätettyään hänet kuolleista (Hpr 2:8, 9; vrt. Hpr 2:14; Fil 2:5–9).

Nimitys ”Ihmisen Poika” osoittaa siis Jeesuksen Kristuksen olevan myös ihmiskunnan suuri Sukulainen, jolla on valta lunastaa se synnin ja kuoleman orjuudesta, ja lisäksi se osoittaa hänen olevan suuri Verenkostaja (3Mo 25:48, 49; 4Mo 35:1–29; ks. LUNNAAT; VERENKOSTAJA).

Se että Jeesuksen sanotaan olevan ”Daavidin Poika” (Mt 1:1; 9:27), tähdentää siis sitä, että hän on sen valtakuntaliiton perillinen, jonka on määrä täyttyä Daavidin sukuhaarassa; se että häntä sanotaan ”Ihmisen Pojaksi”, kiinnittää huomion siihen, että hän kuuluu ihmiskuntaan, koska hän on syntynyt lihaksi; se että häntä kutsutaan ”Jumalan Pojaksi” korostaa sitä, että hän on jumalallista alkuperää, hän ei polveutunut syntisestä Aadamista eikä perinyt hänen epätäydellisyyttään vaan hänellä oli täysin vanhurskas asema Jumalan edessä (Mt 16:13–17).

Mikä on ”Ihmisen Pojan tunnusmerkki”?

On ilmeisesti kuitenkin vielä yksi tärkeä syy, jonka vuoksi Jeesus käytti usein itsestään ilmausta ”Ihmisen Poika”. Se liittyy Danielin 7:13, 14:n profetian täyttymykseen. Daniel näki näyssä, että ”joku ihmisen pojan kaltainen” tuli taivaiden pilvien mukana ja sai pääsyn ”Ikiaikaisen” luo ja että hänelle annettiin ”hallitusvalta ja kunnia ja valtakunta, jotta kaikki kansat, kansalliset ryhmät ja kielet palvelisivat häntä”, ja hänen valtakuntansa olisi pysyvä valtakunta.

Koska näkyä koskevassa enkelin selityksessä Danielin 7:18, 22 ja 27:ssä sanotaan ”Ylimmän pyhien” ottavan tämän valtakunnan haltuunsa, monet kommentaattorit ovat yrittäneet osoittaa, että tässä mainittu ”ihmisen poika” on ’kollektiivinen persoona’, ts. ’Jumalan pyhimykset yhteisönä, jota pidetään kollektiivisena kansana’, ’kirkastettu ja täydellinen Israelin kansa’. Tämä päätelmä osoittautuu kuitenkin Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten valossa pinnalliseksi. Siinä ei oteta huomioon sitä, että Kristus Jeesus, Jumalan voideltu Kuningas, teki ’liiton valtakunnasta’ seuraajiensa kanssa, jotta nämä olisivat hänen kanssaan hänen Valtakunnassaan ja jotta he hallitessaan kuninkaina ja pappeina olisivat hänen johtonsa alaisuudessa ja toimisivat hänen valtuuttaminaan (Lu 22:28–30; Il 5:9, 10; 20:4–6). He saavat siis hallitusvallan kansakuntiin nähden vain siksi, että hän on ensin saanut sellaisen vallan suvereenilta Jumalalta (Il 2:26, 27; 3:21).

 Jeesuksen oma vastaus ylimmäisen papin kysymykseen tekee oikean merkityksen vieläkin selvemmäksi: ”Olen [Kristus, Jumalan Poika], ja te tulette näkemään Ihmisen Pojan istuvan voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien mukana.” (Mr 14:61, 62; Mt 26:63, 64.)

Näin ollen profetia Ihmisen Pojan tulemisesta Ikiaikaisen, Jehova Jumalan, läsnäoloon soveltuu selvästikin yksilöön, Messiaaseen, Jeesukseen Kristukseen. Todisteet osoittavat, että juutalaiset ymmärsivät asian niin. Rabbiinien kirjoituksissa tämä profetia sovellettiin Messiaaseen (Soncino Books of the Bible, toim. A. Cohen, 1951, Da 7:13:n kommentaari). Epäilemättä fariseukset ja saddukeukset pyysivät Jeesusta ”näyttämään heille tunnusmerkin taivaasta”, koska he halusivat tämän profetian täyttyvän jollain kirjaimellisella tavalla (Mt 16:1; Mr 8:11). Sen jälkeen kun Jeesus oli kuollut ihmisenä ja hänet oli herätetty kuolleista henkielämään, Stefanos näki näyssä ”taivaat avautuneina ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oikealla puolella” (Ap 7:56). Tämä osoittaa, että vaikka Jeesus Kristus uhrasi ihmisluontonsa lunnaiksi ihmiskunnan puolesta, messiaaninen nimitys ”Ihmisen Poika” sopii häneen myös hänen taivaallisessa asemassaan.

Kun Jeesus puhui ylimmäiselle papille Ihmisen Pojan tulemisesta, hän sanoi aluksi tämän ”istuvan voiman oikealla puolella”. Tämä viittaa ilmeisesti profeetalliseen psalmiin 110, sillä Jeesus Kristus oli aikaisemmin osoittanut tämän psalmin soveltuvan itseensä (Mt 22:42–45). Tämä psalmi samoin kuin apostolin sovellus siitä Heprealaiskirjeen 10:12, 13:ssa osoittaa, että Jeesus Kristus joutuisi odottamaan jonkin aikaa, ennen kuin hänen Isänsä käskisi hänen ’käydä alistamaan vihollistensa keskellä’. Nähtävästi Danielin 7:13, 14:n profetia ei näin ollen täyty Jeesuksen ylösnousemuksen ja taivaaseennousemisen yhteydessä vaan silloin, kun Jumala valtuuttaa hänet ryhtymään toimiin ja ilmaisemaan voimallisesti kuninkaallisen valtansa. Ilmeisesti ’Ihmisen Pojan tuleminen Ikiaikaisen luo’ vastaa siis ajallisesti Ilmestyksen 12:5–10:ssä esitettyä tilannetta, vertauskuvallisen poikalapsen syntymää ja sen tempaamista Jumalan valtaistuimen luo.

Jeesus profetoi kuitenkin Matteuksen 24:30:ssä ja Luukkaan 21:27:ssä ”Ihmisen Pojan tunnusmerkistä” heti sen jälkeen, kun hän oli maininnut sellaisia taivaallisia ilmiöitä, jotka Raamatussa yhdistetään jumalattomille ihmisille toimeenpantavaan Jumalan tuomioon (vrt. Mt 24:29:ää ja Lu 21:25, 26:ta Jes 13:9, 10:een ja Jl 2:30, 31:een). Koska ”kaikki maan heimot – – näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä voimalla ja suurella kirkkaudella” ja ”lyövät itseään valittaen”, on ilmeistä, että tämä viittaa aikaan, jolloin yliluonnollinen osoitus Jeesuksen kuninkaallisesta vallasta synnyttää pelkoa niiden ihmisten sydämessä, jotka eivät ole mukautuneet Jumalan tahtoon.

Muut Ilmestyksen (17:12–14; 19:11–21) profeetalliset näyt osoittavat messiaanisen Kuninkaan käyttävän täysin hallitsijan valtaansa ”kansoihin, kansallisiin ryhmiin ja kieliin” nähden (Da 7:14), ja näin ollen epäilemättä myös Ilmestyksen 14:14:ssä mainittu ”ihmisen pojan kaltainen” edustaa Jeesusta Kristusta, kuten sekin, jota kuvataan siten Ilmestyksen 1:13:ssa.

’Ihmisen Pojan tulemista taivaan pilvien päällä’, niin että ”jokainen silmä” näkee hänet (Mt 24:30; Il 1:7), on käsitelty artikkeleissa LÄSNÄOLO; PILVI: Kuvaannollista käyttöä; SILMÄ.