”Ilmestykseksi” käännetty kreikkalainen sana (a·po·kaʹly·psis) merkitsee ’paljastamista’ tai ’ilmi tulemista’, ja sitä käytetään usein hengellisten asioiden tai Jumalan tahdon ja tarkoitusten paljastamisesta tai ilmi tulemisesta (Lu 2:32; 1Ko 14:6, 26; 2Ko 12:1, 7; Ga 1:12; 2:2; Ef 1:17; Il 1:1; Int). Näitä ilmestyksiä voidaan saada Jumalan hengen toiminnan välityksellä. Apostoli Paavali kirjoitti ”pyhää salaisuutta” koskevasta ilmestyksestä: ”Toisissa sukupolvissa tätä salaisuutta ei tehty tunnetuksi ihmisten pojille, niin kuin se nyt on hengen välityksellä paljastettu hänen pyhille apostoleilleen ja profeetoilleen, nimittäin se, että kansakuntien ihmisten tulisi olla perijätovereita ja saman ruumiin jäseniä ja osallisia kanssamme lupaukseen Kristuksen Jeesuksen yhteydessä hyvän uutisen välityksellä.” (Ef 3:1–6; Ro 16:25.)

Apostolien teoissa vahvistetaan vakuuttavasti, että tämä pyhän salaisuuden paljastaminen johtui Jumalan hengen toiminnasta. Hengen ohjauksesta Pietari, Paavali ja Barnabas olivat saarnanneet ei-juutalaisille. Uskovat ei-juutalaiset, ”kansakuntien ihmiset”, saivat pyhän hengen ollessaan ympärileikkaamattomia, ja heistä tuli siten kansa Jumalan nimelle. (Ap 10:9–48; 13:2–4.) Profeetta Aamos oli henkeytettynä ennustanut tämän, ja hänen profetiansa täyttymys voitiin nähdä ensimmäisellä vuosisadalla Jumalan hengen toiminnan välityksellä (Ap 15:7–20; vrt. Am 9:11, 12, LXX).

Raamatussa puhutaan myös ”Jumalan vanhurskaan tuomion paljastumisesta” (Ro 2:5), ”Jumalan poikien ilmi tulemisesta” (Ro 8:19) sekä ”Jeesuksen Kristuksen ilmestymisestä” ja hänen ”kirkkautensa ilmestymisestä” (1Pi 1:13; 4:13). Tekstiyhteys ja rinnakkaiset raamatunkohdat auttavat päättelemään, milloin tuollainen paljastuminen, ilmi tuleminen tai ilmestyminen tapahtuu. Sellainen paljastuminen, ilmi tuleminen tai ilmestyminen merkitsee aina sitä, että vanhurskaat saavat erityisiä palkintoja ja siunauksia tai että jumalattomat tuhotaan.

 Jumalan poikien ilmi tuleminen. Kirjeessään roomalaisille apostoli Paavali ilmaisi Jumalan ”poikien” olevan niitä, jotka olivat saaneet pojaksioton hengen. Koska nämä Jumalan pojat ovat Kristuksen perijätovereita, heidät tullaan kirkastamaan. (Ro 8:14–18.) Herra Jeesus Kristus muovaa heidän nöyryytetyn ruumiinsa uudelleen, niin että ne ovat hänen loistoisan ruumiinsa mukaisia (Fil 3:20, 21), ja he tulevat hallitsemaan hänen kanssaan kuninkaina (2Ti 2:12). ”Jumalan poikien ilmi tuleminen” viittaa siis aikaan, jolloin käy ilmi, että heidät on tosiaan kirkastettu ja että he hallitsevat Kristuksen Jeesuksen kanssa. Se kirkkaus, joka tulee heissä ilmi, on oleva niin suurenmoista, että se saa kaikki heidän aiemmat kärsimyksensä maan päällä tuntumaan mitättömiltä. (Ro 8:18, 19.) Tähän ilmi tulemiseen liittyy verrattomia siunauksia, sillä apostoli Paavali kirjoittaa: ”Itse luomakuntakin vapautetaan turmeltuvuuden orjuudesta Jumalan lasten loistoisaan vapauteen.” (Ro 8:21.)

Jumalan vanhurskaan tuomion paljastuminen. Roomalaiskirjeen 2:5:ssä ”Jumalan vanhurskaan tuomion paljastuminen” yhdistetään ’Jumalan vihastuksen päivään’. Näin ollen Jumalan vanhurskas tuomio paljastuu, kun ”hän antaa kullekin hänen tekojensa mukaan”: ne jotka kestävät hyvässä työssä, saavat ikuisen elämän, ja ne jotka tottelevat epävanhurskautta, tuhotaan (Ro 2:6–8).

Jeesuksen Kristuksen ilmestyminen. ”Jeesuksen Kristuksen ilmestymisen” ja ”hänen kirkkautensa ilmestymisen” aikaan hänen uskolliset seuraajansa palkitaan ja jumalattomille kostetaan. Näin hänen paljastetaan olevan loistoisa Kuningas, jolla on mahdollisuus palkita ja rangaista. Raamatussa osoitetaan, että hengellä voidellut kristityt, jotka ovat uskollisesti kestäneet kärsimyksiä, ’riemuitsisivat’ Kristuksen kirkkauden ilmestymisen aikana. (1Pi 4:13.) Heidän uskonsa koeteltu laatu todettaisiin ylistyksen ja kirkkauden ja kunnian aiheeksi Jeesuksen Kristuksen ilmestymisessä, ja nämä kristityt saisivat osakseen ansaitsematonta hyvyyttä (1Pi 1:7, 13). Toisaalta ne, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä tottele Herraa Jeesusta koskevaa hyvää uutista, tuhotaan ikuisiksi ajoiksi, ja se tuottaa huojennusta niille, jotka ovat kärsineet ahdistusta heidän käsissään (2Te 1:6–10).