(’Jumala on kanssamme’).

Tämän nimen mainitsee ensimmäisen kerran profeetta Jesaja (7:14; 8:8) Ahasin hallituskaudella (761–746 eaa.). Sen lisäksi Immanuel mainitaan vain Matteuksen 1:23:ssa, missä tuota nimeä ja sen merkitystä käytetään Kristuksesta Messiaasta.

Raamatun kommentaattorit ovat profetian antamisen aikaan vallinneiden olosuhteiden perusteella etsineet Jesajan päivinä elänyttä ”Immanuelia”, joka olisi silloin ollut sopivana tunnusmerkkinä siitä, että ’Jumala oli heidän kanssaan’. Israelin ja Syyrian kuninkaat Pekah ja Resin olivat tuolla 700-luvulla eaa. päättäneet kukistaa Juudan kuninkaan Ahasin asettaakseen hänen valtaistuimelleen Tabeelin pojan (Jes 7:1–6). Jehova muisti kuitenkin Ahasin esi-isän Daavidin kanssa tekemänsä valtakuntaliiton ja lähetti profeettansa esittämään seuraavan rauhoittavan sanoman:

”Kuunnelkaa, oi te Daavidin huone. – – Jehova itse antaa teille tunnusmerkin: Katso! Neito on tuleva raskaaksi ja synnyttää pojan ja on antava hänelle nimen Immanuel. Voita ja hunajaa hän syö siihen aikaan, kun hän osaa hylätä pahan ja valita hyvän. Sillä ennen kuin poika osaa hylätä pahan ja valita hyvän, se maa, jonka kahta kuningasta kohtaan sinä tunnet puistattavaa kauhua, hylätään kokonaan.” (Jes 7:13–16.)

Kun profetiassa sitten on kerrottu Jesajan toisen pojan Maher-Salal-Has-Basin syntymästä, siinä kuvaillaan, miten Juudaa uhkaava vaara poistettaisiin. Vastustamattoman tulvan tavoin assyrialaiset hukuttaisivat täysin Syyrian ja Israelin pohjoisen valtakunnan, eivätkä he pysähtyisi ennen kuin olisivat vaarallisesti levittäytyneet yli Juudan maan jopa ”täyttääkseen maasi koko leveydeltä, oi Immanuel”. Sitten profeetta Jesaja varoittaa majesteettisella runokielellä kaikkia niitä, jotka vastustavat Jehovaa: Jos vyöttäydytte sotaan, jos laaditte suunnitelman, jos puhutte sanan Jehovaa vastaan, niin ”se ei pysy, sillä Jumala on meidän kanssamme [Immanuel]”. (Jes 8:5–10.)

 Jotkut ovat esittäneet, että ”Immanuel” oli tuonaikaisessa esikuvassa Jesajan kolmas poika, kenties jostakusta juutalaisesta neidosta, josta oli ehkä tullut profeetan toinen vaimo. Jotkut juutalaiset kommentaattorit yrittivät soveltaa profetian Ahasin pojan Hiskian syntymään. Tämä ei kuitenkaan ole varteenotettava vaihtoehto, koska profetia esitettiin Ahasin hallituskaudella (Jes 7:1), jolloin Hiskia oli ainakin yhdeksänvuotias. (2Ku 16:2; 18:1, 2.)

Toinen ehdokas oli Jesajan toinen poika, Maher-Salal-Has-Bas, joka mainitaan seuraavassa luvussa ja josta sanottiin: ”Ennen kuin poika osaa huutaa: ’Isä!’ ja ’Äiti!’, viedään Damaskoksen rikkaudet ja Samarian saalis Assyrian kuninkaan eteen.” (Jes 8:1–4.) Tämä heijastaa tosiaan sitä, mitä sanottiin Immanuelista: ”Ennen kuin poika osaa hylätä pahan ja valita hyvän, se maa, jonka kahta kuningasta [Damaskoksen ja Samarian kuninkaita] kohtaan sinä tunnet puistattavaa kauhua, hylätään kokonaan.” (Jes 7:16.) Lisäksi Jesajan toisen pojan syntymän esitetään liittyvän läheisesti toiseen profetiaan, jossa Immanuel mainitaan, ja koska Immanuelin piti olla ”tunnusmerkki”, niin Jesaja sanoi myös: ”Minä ja lapset, jotka Jehova on minulle antanut, olemme tunnusmerkkeinä.” (Jes 7:14; 8:18.)

Tätä Jesajan toisen pojan samastamista Ahasin päivien Immanueliin voidaan vastustaa pääasiassa sillä perusteella, että Jesajan vaimon sanotaan olevan ”naisprofeetta”, ei ”neito”, ja että hän oli jo Jesajan esikoisen Sear-Jasubin äiti eikä siis enää ”neito” (Jes 7:3; 8:3). Voidaan kuitenkin huomauttaa, että tässä ”neidoksi” käännetty heprealainen sana ei ole betu·lahʹ, joka merkitsee nimenomaan ’neitsyttä’, vaan ʽal·mahʹ, joka tarkoittaa laajemmin nuorta naista, joka saattoi olla joko koskematon neito tai vasta naimisiin mennyt nuorikko. ʽAl·mahʹ esiintyy yleisnimenä myös kuudessa muussa raamatunkohdassa, joista useammassa kuin yhdessä on kyse nimenomaan koskemattomasta neidosta (1Mo 24:43 [vrt. jae 16]; 2Mo 2:8; Ps 68:25; San 30:19; Lal 1:3; 6:8).

Herran Jeesuksen Kristuksen tehtävä ja persoona täyttävät tietenkin täysin ja kaikilta osin sen, mitä Immanuel edusti. Sen vuoksi heprealaisen sanan ʽal·mahʹ käyttö profetiassa sopi sekä esikuvaan (jos se oli Ahasin tai Jesajan nuori vaimo) että vastakuvaan (kihlattu Maria, joka oli vielä neitsyt). Se, että Maria oli neitsyt tullessaan ”raskaaksi pyhän hengen vaikutuksesta”, ei ollut millään tavalla kyseenalaista, sillä sekä Matteus että Luukas kirjoittivat muistiin tämän historiallisen tosiasian (Mt 1:18–25; Lu 1:30–35). ”Tämä kaikki todella tapahtui, jotta täyttyisi se, minkä Jehova oli puhunut profeettansa välityksellä”, sanoi Matteus. Se oli tunnusmerkki, jonka perusteella voitiin tunnistaa kauan odotettu Messias. Sopusoinnussa tämän kanssa Matteuksen evankeliumissa (jossa lainataan Jes 7:14:ää) käytetään sanan ʽal·mahʹ vastineena kreikkalaista sanaa par·theʹnos ’neitsyt’, kun siinä sanotaan: ”Katso! Neitsyt [par·theʹnos] tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja hänelle annetaan nimi Immanuel.” (Mt 1:22, 23.) Tämä ei ollut millään tavoin vapauksien ottamista tai tekstin vääristämistä. Jo yli sata vuotta aiemmin myös kreikkalaisen Septuagintan juutalaiset kääntäjät olivat käyttäneet sanaa par·theʹnos kääntäessään Jesajan 7:14:ää.

Tämä Jeesuksen Kristuksen tunnistaminen Immanueliksi ei tarkoittanut sitä, että hän olisi ollut Jumalan inkarnaatio, ’lihaksi tullut Jumala’, mihin kolminaisuusopin kannattajat väittävät Immanuelin merkityksen ’Jumala on kanssamme’ viittaavan. Juutalaisten keskuudessa oli yleinen tapa liittää heprealaisiin nimiin sana ”Jumala” tai jopa ”Jehova”. Immanuel on nykyäänkin monien miesten nimi, eikä heistä kukaan ole Jumalan inkarnaatio.

Jos enkelin Marialle antaman ohjeen (”sinun pitää antaa hänelle nimi Jeesus”) ja Jesajan profetian (”neito – – on antava hänelle nimen Immanuel”) välillä näyttää olevan ristiriita, on syytä muistaa, että Messiaasta oli määrä käyttää muitakin nimiä (Lu 1:31; Jes 7:14). Esimerkiksi Jesajan 9:6:ssa sanottiin hänestä: ”Hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas.” Mitään näistä nimistä ei kuitenkaan annettu Marian esikoisen nimeksi silloin kun hän oli vauva eikä sen jälkeen kun hän aloitti palveluksensa. Ne olivat sen sijaan kaikki profeetallisia arvonimiä, joista Messias tunnistettaisiin. Jeesus eli joka suhteessa näiden nimien merkityksen mukaisesti, ja siinä mielessä ne annettiinkin osoittamaan profeetallisesti hänen ominaisuuksiaan ja sitä hyvää, mitä hän tekisi kaikille niille, jotka ottaisivat hänet vastaan Messiaana.  Tämä koski myös hänen nimeään Immanuel. Hän oli sen merkityksen mittainen ja täytti sen.

Jehovan palvojat ovat aina halunneet, että Jumala olisi heidän kanssaan, heidän puolellaan, ja tukisi heitä heidän hankkeissaan, ja hän vakuuttaakin heille usein, että hän on heidän kanssaan, ja antaa heille joskus siitä näkyviä merkkejäkin (1Mo 28:10–20; 2Mo 3:12; Jos 1:5, 9; 5:13–6:2; Ps 46:5–7; Jer 1:19). Jos Ahasin päivien Immanuelin henkilöllisyys on nykyään epävarma, saattaa olla, että Jehova ohjasi asioita niin, jotta myöhempien sukupolvien huomio ei hajaantuisi pois Suuremmasta Immanuelista tämän ilmaantuessa tunnusmerkkinä taivaasta. Kun Jehovan rakas Poika tuli maan päälle luvattuna messiaanisena ”siemenenä” (1Mo 3:15) ja Daavidin valtaistuimen laillisena perijänä, Jehova antoi suurimman tunnusmerkkinsä siitä, että hän ei ollut hylännyt ihmiskuntaa eikä valtakuntaliittoaan. Nimi Immanuel sopi siten erityisen hyvin Kristukseen, sillä hänen läsnäolonsa oli tosiaan tunnusmerkki taivaasta. Ja tämän Jehovan huomattavimman edustajan ollessa ihmiskunnan keskuudessa Matteus saattoi tosiaan sanoa henkeytettynä: ”Jumala on kanssamme.”