Sana ta·ʽavʹ (inhota) ja sen sukulaissana tō·ʽe·vahʹ (inhottavuus, inhotus; inhottava) esiintyvät Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa noin 140 kertaa. Niitä käytetään Raamatussa osoittamaan voimakasta vastenmielisyyttä jotakin tai jotakuta kohtaan tai tämän kohteen torjumista sen perusteella, että kohde on joidenkin periaatteiden vastainen tai rikkoo niitä tai kohde ei täytä sen noudattamia normeja, jolle kohde on vastenmielinen tai joka torjuu sen.

Niinpä 1. Mooseksen kirjan 43:32:ssa sanotaan, että egyptiläisistä oli ”inhottavaa” (”kauhistus”, KR-38) syödä heprealaisten kanssa, ja 1. Mooseksen kirjan 46:34:ssä todetaan, että ”jokainen lammaspaimen on Egyptille inhottavuus” (”kauhistus”, KR-38). G. Rawlinsonin mukaan tämä vastenmielisyys perustui siihen, että egyptiläiset halveksivat yleensäkin vierasmaalaisia ja aivan erityisesti paimenia. 2. Mooseksen kirjan 8:25–27:ssä Mooses, joka oli täysin selvillä siitä, että egyptiläiset pitivät joitakin eläimiä (varsinkin lehmää) pyhinä, vaatii faraota päästämään israelilaiset erämaahan uhraamaan, koska se, mitä he uhraisivat, olisi ”egyptiläisistä inhottavaa”. (Egypt and Babylon From Sacred and Profane Sources, 1885, s. 182.) Nämä egyptiläisten normit eivät tietenkään olleet Jumalan asettamia eikä Jehova hyväksynyt niitä.

Oikea inhon peruste ovat Jumalan itsensä ilmoittamat normit, periaatteet ja vaatimukset (3Mo 18:1–5; 5Mo 23:7). Psalmissa 14:1 sanotaankin: ”Mieletön on sanonut sydämessään: ’Ei ole Jehovaa.’ He ovat toimineet  turmiollisesti, he ovat toimineet inhottavasti [eräs ta·ʽavʹ-sanan muoto] menettelyssään. Ei ole ketään, joka tekee hyvää.” Sellaisten raamatunkohtien tarkastelu, joissa käytetään heprean sanoja ta·ʽavʹ ja tō·ʽe·vahʹ, auttaa meitä siis ymmärtämään, mitä mieltä Jumala on asioista. Se osoittaa myös, miksi niiden suhtautumistapa, jotka noudattavat Jumalan sanaa, ja niiden suhtautumistapa, jotka eivät ota sitä huomioon tai jotka hylkäävät sen omien normiensa tai joidenkuiden toisten asettamien normien vuoksi, eroavat selvästi toisistaan tai ovat avoimessa ristiriidassa keskenään. (San 29:27.)

Kanaanilaisten keskuudessa. Ennen kuin israelilaiset menivät Kanaaniin, Jehova teki heille selväksi, mitkä kanaanilaisten kansojen tavat ja menettelyt olivat hänestä inhottavia, ja niitä heidän tuli inhota (3Mo 18:26–30). Kanaanilaisten epäjumalanpalvelus oli erittäin huomattavaa. Jumala sanoi: ”Sinun tulee polttaa tulessa heidän jumaliensa veistetyt kuvat. Et saa himoita niissä olevaa hopeaa etkä kultaa etkä suinkaan ottaa sitä itsellesi, jottet joutuisi sen ansaan, sillä se on inhottavaa [tō·ʽavatʹ] Jehovasta, sinun Jumalastasi. Etkä saa tuoda mitään inhottavaa [tō·ʽe·vahʹ] taloosi ja tulla sen tavoin tuhon omaksi vihityksi. Sinun tulee ehdottomasti tuntea syvää inhoa sitä kohtaan, niin, inhoamalla inhota sitä [weta·ʽevʹ teta·ʽavenʹnu], sillä se on tuhon omaksi vihittyä.” (5Mo 7:25, 26.) Jokainen israelilainen, joka syyllistyi kuvien tekemiseen uskonnollista palvontaa varten, oli kirottava (5Mo 27:15). Riippumatta siitä, miten taitavasti nuo kuvat oli tehty, niiden piti olla moraalisesti vastenmielisiä Jumalan kansalle (Hes 7:20; vrt. Jes 44:18–20).

Muita kanaanilaisten tapoja, joita israelilaisten piti inhota, olivat spiritismi ja spiritistiset istunnot, loitsujen lukeminen, ennustaminen (5Mo 18:9–12), lasten uhraaminen tulessa jumalille (5Mo 12:31; Jer 32:35; 2Ku 16:3), sukurutsaus, homoseksualismi ja eläimeen sekaantuminen (3Mo 18:6, 22–30; 20:13). Epäilemättä moraalisesti vastenmielinen homoseksualismin harjoittaminen oli syynä siihen jyrkkään sääntöön, jonka mukaan vastakkaisen sukupuolen vaatteisiin pukeutuminen oli ”inhottavaa” (5Mo 22:5). Kanaanilaisilla oli myös ”pyhää” prostituutiota, jota harjoittivat mies- ja naispuoliset temppeliprostituoidut, mutta Jehova kielsi tuomasta ”porton palkkaa” ja ”koiran palkkiota” hänen huoneeseensa, ”sillä ne ovat inhottavia” (5Mo 23:17, 18; 1Ku 14:24).

Näiden ja muiden ”kauhistavien” tai ”inhottavien” tapojen vuoksi Jehova Jumala käski Israelia vihkimään kanaanilaiset tuhon omiksi, jottei väärä uskonto saastuttaisi heitä (5Mo 20:17, 18). Jokainen israelilainen, joka harjoitti sellaisia tapoja tai puolsi sellaista luopumusta, sai täsmälleen saman rangaistuksen (5Mo 13:12–15; 17:2–7; Esr 9:1, 11–14).

Israel saastuu. Muualla Heprealaisissa kirjoituksissa sanoja ta·ʽavʹ ja tō·ʽe·vahʹ käytetään pettämisestä tai petoksesta liikeasioissa (5Mo 25:13–16; San 11:1; 20:10, 23), valehtelemisesta (Ps 5:6; 119:163; San 12:19, 22), aviorikoksesta (Hes 33:26), ryöstämisestä, ahneudesta, köyhien sortamisesta (Hes 18:10–13), ylpeydestä, viattoman veren vuodattamisesta, vahingollisesta juonittelusta, väärän todistuksen antamisesta ja riitojen aiheuttamisesta veljien kesken; näitä kaikkia Jumala sanoo ”inhottaviksi” (San 3:32; 6:16–19; 11:20; 15:26; 24:9; 26:24–26).

Tällaisten harjoittaminen tekee myös ihmisen palvonnan vastenmieliseksi Jumalalle ja saa aikaan sen, että hänen uhrinsa ja jopa rukouksensakin ovat Jumalasta ’inhottavia’ (San 15:8, 9; 21:27; 28:9). Tämän vuoksi Jehova sanoi myöhemmin luopioisraelilaisten uhreja, suitsutusta ja uudenkuun ja sapatin viettoa ”inhottavaksi” (Jes 1:11–17). Hän kysyi heiltä: ”Voidaanko varastaa, murhata ja syyllistyä aviorikokseen ja vannoa väärin ja suitsuttaa uhrisavua Baalille ja kulkea muiden jumalien perässä, joita ette olleet tunteneet, ja täytyykö teidän tulla seisomaan minun eteeni tähän huoneeseen, joka on minun nimiini otettu, ja täytyykö teidän sanoa: ’Varmasti meidät vapautetaan’, siitä huolimatta että teette kaikkia näitä inhottavuuksia [”ette luovu kauhistuttavista teoistanne”, KR-92]? Onko tämä huone, joka on otettu minun nimiini, tullut silmissänne ryöstäjien luolaksi?” (Jer 7:9–11.) He eivät enää osanneet hävetä eivätkä tuntea itseään nöyryytetyiksi inhottavien tekojensa vuoksi (Jer 6:15; 8:12).

Vaikka Israelin johtajat, kuninkaat ja papit, syyllistyivätkin näihin tekoihin tai suvaitsivat niitä (1Ku 21:25, 26; 2Ku 21:2–12; 2Ai 28:1, 3; 33:2–6; 36:8, 14; Hes 8:6–17; 43:7, 8), Jumalan  uskollisten profeettojen käskettiin tehdä kansalle tiettäväksi, että Jehova inhosi heidän kapinallista menettelyään, sekä varoittaa heitä seurauksista (Hes 16:2, 51, 52; 20:4; 22:2; 23:36). Kansaa kehotettiin hylkäämään nuo inhottavat tavat ja palaamaan Jumalan säädöksiin ja käytösnormeihin (Hes 14:6). Sellaisen jatkuva harjoittaminen, mitä Jumala inhoaa, saattoi lopulta johtaa vain autioitukseen ja tuhoon (Jer 44:4, 22; Hes 6:11; 7:3–9; 11:21; 12:16; 33:29). Pakkosiirtolaisuuden jälkeen jotkut alkaisivat hävetä pahoja teitään ja Jehova antaisi heille ”uuden hengen” (Hes 6:9; 11:18–21; 36:31).

Jobin kokemus osoittaa, että entiset tuttavat saattavat pilkata niitä, jotka pitävät kiinni Jumalan normeista (Job 30:9, 10), ja hylätä heidät (Job 19:19; Ps 88:8), koska he ”ovat vihanneet ojentajaa, ja täydellisten asioiden puhujaa he inhoavat” (Am 5:10). ”Pahasta pois kääntyminen on typeristä inhottavaa.” (San 13:19.) Jumala kuitenkin inhoaa niitä, jotka vääristelevät hänen normejaan julistaakseen ”jumalattoman vanhurskaaksi” ja ”vanhurskaan jumalattomaksi” (San 17:15). Hän lupaa, että tulevaisuudessa hänen tällä tavalla inhottujen palvelijoittensa olosuhteet muuttuvat täysin päinvastaisiksi (Jes 49:7; vrt. Mt 5:10–12; 1Pi 3:16; 4:1–5).

”Hyvin inhottava”. Heprean kielen sana nid·dahʹ esiintyy Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa 30 kertaa, ja se on mahdollisesti peräisin sanajuuresta na·dahʹ, joka tarkoittaa ’sulkea yhteydestään, poistaa mielestään (kieltäytyä ajattelemasta)’ (Jes 66:5; Am 6:3). Nid·dahʹ viittaa epäpuhtauteen, johonkin mikä on hyvin inhottavaa joko fyysisesti, kuten kuukautisten vuoksi (3Mo 12:2, 5; 15:20, 24, 25, 33), tai moraalisesti, esimerkiksi epäjumalanpalveluksen vuoksi (Esr 9:11; 2Ai 29:5). Samaa heprealaista sanaa on käytetty ilmauksessa ”puhdistusvesi” (4Mo 19:9–21; 31:23, UM; ”kuukautisten yhteydessä käytetty vesi”, 4Mo 19:9, Rbi8, alav.; ”eroitusvesi”, KR-1776; ”saastaisuuden vesi”, Crl, tekstin selitysosa), joka tarkoittaa epäpuhtauden poistamiseen käytettyä vettä.

Jeremia sanookin Valituslaulujen 1:17:ssä, että Jerusalemista oli autioituksensa takia ”tullut hyvin inhottava [”niinkuin saastainen vaimo”, KR-1776; ”saasta”, KR-92] niiden [eli ympäröivien kansakuntien] joukossa”.

Ennen kuin Babylon tuhosi Jerusalemin, Jehova sanoi Israelin kansasta profeettansa Hesekielin välityksellä: ”Israelin huone asui maallaan, ja he tekivät sitä epäpuhtaaksi vaelluksellaan ja menettelyillään. Kuukautistilan epäpuhtauden [nid·dahʹ] kaltaiseksi on heidän vaelluksensa tullut edessäni.” (Hes 36:17.) Epäjumalanpalvelukseen liittyvien tapojensa vuoksi Israel oli hengellisesti epäpuhdas, minkä vuoksi sen aviomiesomistaja Jehova Jumala karttoi sitä, ja se pääsisi jälleen hengelliseen yhteyteen hänen kanssaan vasta puhdistautumisen jälkeen. Niinpä Jehova sanookin jakeessa 25: ”Ja minä olen vihmova päällenne puhdasta vettä, ja te tulette puhtaiksi; kaikista epäpuhtauksistanne ja kaikista saastaisista epäjumalistanne tulen puhdistamaan teidät.” (Vrt. Hes 18:6.)

Hesekielin 7:19, 20:ssä Jumala ilmaisee suuttumuksensa Israelia kohtaan sen johdosta, että se on tehnyt hopeastaan ja kullastaan uskonnollisia kuvia, ja sanoo, että hän panee heidät sen vuoksi heittämään hopeansa ja kultansa kaduille ”hyvin inhottavana [nid·dahʹ]”. (Vrt. Jes 30:22.) (Ks. ILJETYS.)

Inho. Muita hepreankielisiä ilmauksia, jotka sisältävät merkityksen ’inho’, ovat quts, joka viittaa tunnereaktioon ja jonka merkitykseksi on määritelty ’inhota, tuntea puistattavaa kauhua’ (1Mo 27:46; 1Ku 11:25; 4Mo 22:3), sekä ga·ʽalʹ, joka myös merkitsee ’inhota’, mutta viittaa inhon kohteen hylkäämiseen (3Mo 26:11, 15, 30; 2Sa 1:21, Rbi8, alav.). Kreikkalaisessa Septuagintassa nämä heprealaiset sanat käännetään toisinaan vastineilla pro·so·khthiʹzō ’tympääntyä’ (1Mo 27:46; 3Mo 26:15; vrt. Hpr 3:10) ja bde·lysʹso·mai ’kammoksua, iljettää’ (3Mo 20:23; 26:11; vrt. Ro 2:22).

Koska kanaanilaiset syyllistyivät sukupuoliseen moraalittomuuteen ja seksuaalisiin kieroutumiin, epäjumalanpalvelukseen ja spiritistisiin tapoihin, Korkein inhosi heitä ja määräsi heidät sen vuoksi tuhottavaksi (3Mo 20:2–23). Israelilaisia varoitettiin, että jos he tulisivat tottelemattomiksi, Jehova inhoaisi myös heitä ja ottaisi heiltä pois suojeluksensa ja siunauksensa. Koska hän oli uskollinen Israelin kanssa tekemälleen liitolle, hän ei kuitenkaan inhoaisi heitä siinä määrin, että hävittäisi heidät perin pohjin. (3Mo 26:11–45.) Jumalattomiksi osoittautuvien ylösnousemuksesta tulee ikuisen ”inhon” (hepr. de·ra·ʼōnʹ) ylösnousemus. Se on  langettavan tuomion ylösnousemus, joka johtaa ikuiseen pois karsiintumiseen. (Da 12:2; Joh 5:28, 29.)

Jehovan käskyjen, ojennuksen ja huolenpidon tahallinen hylkääminen on sopimatonta inhoa. Israelilaiset syyllistyivät siihen, kun he kieltäytyivät noudattamasta Jehovan käskyjä ja kun he alkoivat inhota mannaa ”viheliäisenä leipänä” (4Mo 21:5; 3Mo 26:15). Sananlaskujen 3:11:ssä varoitetaan ’inhoamasta Jehovan ojennusta’.

Roomalaiskirjeen 12:9:ssä kristittyjä kehotetaan: ”Inhotkaa pahaa.” Tässä vastineella ”inhota” käännetty kreikkalainen sana (a·po·sty·geʹō) on kreikkalaisen ’vihaamista’ merkitsevän verbin intensiivimuoto, joten se merkitsee kirjaimellisesti ’vihata syvästi’. Jos joku ei inhoa pahaa ja jos hän lakkaa tuntemasta vastenmielisyyttä sitä kohtaan, hänestä voi tulla Jehovan inhon kohde.