(merk. ’häpeän mies’).

Ilmeisesti Saulin nuorin poika, hänen seuraajansa valtaistuimelle. Sukuluettelojen perusteella hänen nimensä oli nähtävästi myös Esbaal, jonka merkitys on ’Baalin mies’ (1Ai 8:33; 9:39). Muualla, esim. 2. Samuelin kirjassa, hänestä kuitenkin käytetään nimeä Is-Boset, jossa ”baal” on korvattu sanalla ”boset” (2Sa 2:10). Heprealainen sana boʹšet esiintyy Jeremian 3:24:ssä, missä se on käännetty vastineella ”häpeällisyys” (UM, AS, AT, JP, Ro, RS). Kahdessa muussa tapauksessa baʹʽal ja boʹšet esiintyvät rinnakkain, niin että toinen selittää ja kuvailee toista (Jer 11:13; Ho 9:10). On muitakin tapauksia, joissa ”baal” on ihmisten nimissä samalla tavoin korvattu sanalla ”boset” tai jollain sen muodolla, esim. ”Jerubbaal” on korvattu muodolla ”Jerubbeset” (Tu 6:32; 2Sa 11:21) ja Is-Bosetin veljenpojan nimi ”Merib-Baal” muodolla ”Mefiboset” (1Ai 8:34; 9:40; 2Sa 4:4).

Näiden kaksoisnimien tai korvaavien muotojen syytä ei tiedetä. Jotkut tutkijat kannattavat teoriaa, jonka mukaan nämä kaksoisnimet olisivat muutoksia, jotka tehtiin, kun tavallinen substantiivi ”baal” (’omistaja, isäntä’) alettiin yhä yksiselitteisemmin yhdistää Kanaanin vastenmieliseen hedelmällisyyden jumalaan Baaliin. Samassa raamatunkirjassa, 2. Samuelin kirjassa, jossa Is-Boset mainitaan, kerrotaan kuitenkin, että itse kuningas Daavid antoi eräälle taistelupaikalle nimen Baal-Perasim (merk. ’murtautumisten omistaja’) Herran Jehovan kunniaksi, sillä hän sanoi: ”Jehova on murtautunut vihollisteni läpi.” (2Sa 5:20.) Erään toisen näkemyksen mukaan nimi Is-Boset on saattanut viitata profeetallisesti tuon henkilön häpeälliseen kuolemaan ja Saulin hallitsijasuvun onnettomaan loppuun.

Saulin ja hänen muiden poikiensa kuoltua Gilboan taistelukentällä Abner, joka oli Saulin sukulainen ja hänen joukkojensa päällikkö, vei Is-Bosetin Jordanin yli Mahanaimiin, missä hänestä tehtiin kaikkien muiden heimojen kuningas paitsi Juudan, joka tunnusti kuninkaakseen Daavidin. Is-Boset oli tuolloin 40-vuotias, ja hänen sanotaan hallinneen kaksi vuotta. Koska Raamatussa ei kerrota täsmällisesti, miten tämä kaksi vuotta kestänyt hallituskausi sijoittuu siihen seitsemän ja puolen vuoden ajanjaksoon, jonka Daavid hallitsi kuninkaana Hebronissa, tutkijoiden näkemyseroja tästä asiasta ei voida ratkaista. Tuntuu kuitenkin johdonmukaiselta ajatella, että Is-Bosetista tehtiin kuningas pian hänen isänsä kuoltua (eikä viisi vuotta myöhemmin), jolloin  hänen murhansa jälkeen olisi kulunut viitisen vuotta, ennen kuin Daavid asetettiin koko Israelin kuninkaaksi. (2Sa 2:8–11; 4:7; 5:4, 5.)

Is-Bosetin lyhyelle hallituskaudelle olivat ominaisia sekä sisäiset että ulkoiset ongelmat. Hänen huoneensa ja Daavidin huoneen välinen sota ”tuli pitkälliseksi”; eräässä yhteenotossa hän menetti 360 miestään Daavidin menettäessä 20 (2Sa 2:12–31; 3:1). Samaan aikaan Is-Bosetin sukulainen Abner vahvistui vahvistumistaan hänen kustannuksellaan, jopa siinä määrin, että hän oli suhteissa erään Saulin sivuvaimon kanssa, mikä itämaiden tavan mukaan oli verrattavissa valtiorikokseen. Kun Is-Boset nuhteli Abneria sen vuoksi, tämä lakkasi tukemasta häntä ja teki Daavidin kanssa liiton, johon sisältyi Daavidin vaimon Mikalin, Is-Bosetin oman sisaren, palauttaminen. (2Sa 3:6–21.) Abnerin kuolema Joabin käden kautta heikensi Is-Bosetin asemaa entisestään, ja pian sen jälkeen kaksi hänen omaa päällikköään murhasi hänet hänen ollessaan puolipäivälevollaan (2Sa 3:22–27; 4:1, 2, 5–7). Mutta kun nämä murhaajat palkkion toivossa veivät Is-Bosetin pään Daavidille, hän surmautti heidät ja käski haudata pään Abnerin hautaan Hebroniin (2Sa 4:8–12).

Näin Saulin hallitsijasuku, joka olisi voinut kestää ”ajan hämärään asti”, koki äkillisen ja nöyryyttävän lopun, ei Is-Bosetin syntien vuoksi vaan hänen isänsä syntien vuoksi (1Sa 13:13; 15:26–29). Is-Boset oli tosin heikko hallitsija, joka sai valtaistuimen ja pysyi sillä pääasiassa Abnerin voiman ansiosta, mutta siitä huolimatta Daavid sanoi häntä ”vanhurskaaksi mieheksi” (2Sa 4:11).