Sadon sellaisen osan korjaaminen, jonka korjaajat olivat joko tahallaan tai vahingossa jättäneet jälkeensä. Jumalan israelilaisille antamassa laissa hänen kansaansa kuuluvia kiellettiin nimenomaan korjaamasta peltojaan tyystin reunaa myöten, tarkastamasta oliivipuun oksia sen jälkeen kun sato oli korjattu puuta karistamalla, ja korjaamasta sitä,  mitä heidän viinitarhoihinsa jäi. Vaikka jokin viljalyhde olisikin jäänyt pellolle epähuomiossa, sitä ei saanut hakea pois. Jumala oli antanut maassa asuville köyhille – hädänalaiselle, muukalaisasukkaalle, isättömälle pojalle ja leskelle – oikeuden jälkikorjuuseen. (3Mo 19:9, 10; 5Mo 24:19–21.)

Kertomus Ruutista on huomattava esimerkki tämän Jumalan laissa olevan rakkaudellisen järjestelyn noudattamisesta. Vaikka Ruutilla oli oikeus jälkikorjuuseen, hän pyysi elonkorjaajien esimieheltä lupaa siihen, mikä on hyvinkin saattanut olla jälkikorjuuta tekevien tapana. Ruutia kohdeltiin ystävällisesti, ja Boas käski elonkorjaajiaan jopa vetämään joitakin tähkiä lyhteistä ja jättämään ne hänen poimittavakseen. Vaikka se helpottikin Ruutin työtä, häneltä vaadittiin kuitenkin ponnistelua. Hän jatkoi ahkerasti jälkikorjuuta Boasin elonkorjaajien jäljessä aamusta iltaan, istui talossa vain hetkisen ja käytti hiukan aikaa syömiseen. (Ru 2:5–7, 14–17.)

On ilmeistä, että vaikka tämä erinomainen maan köyhien hyväksi tehty järjestely kannusti olemaan antelias ja epäitsekäs ja luottamaan Jehovan siunaukseen, se ei millään tavoin edistänyt laiskuutta. Se valaisee seuraavien Daavidin sanojen merkitystä: ”En ole nähnyt vanhurskasta hylättynä enkä hänen jälkeläistensä etsivän leipää.” (Ps 37:25.) Kun köyhät käyttivät hyväkseen tätä Lain suomaa mahdollisuutta, heidänkään ei tarvinnut kovan työnsä ansiosta nähdä nälkää eikä heidän tai heidän lastensa tarvinnut kerjätä leipää.

Kuvaannollista käyttöä. Kun efraimilaiset syyttivät Gideonia siitä, ettei tämä ollut kutsunut heitä mukaan lähtiessään taistelemaan Midiania vastaan, Gideon sanoi: ”Eivätkö Efraimin jälkikorjuut ole paremmat kuin Abieserin [huoneen, johon Gideon kuului] viininkorjuu?” Hän selitti kuvauksensa osoittamalla, että Efraimin osuus (vaikka se seurasikin taistelun alkamisen jälkeen) Midianin ruhtinaiden Orebin ja Seebin kiinni ottamisessa oli paljon suurempi kuin kaikki se, mitä Gideon itse oli tehnyt. (Tu 8:1–3; 6:11.) Raamatussa sanotaan myös sodassa varsinaisesta yhteenotosta jäljelle jääneiden surmaamista ”jälkikorjuuksi” (Tu 20:44, 45). Niitä, jotka jäävät jäljelle Jehovan tuomion täytäntöönpanon jälkeen, verrataan ”jälkikorjuuseen viininkorjuun päätyttyä”, ja Miika sanoo, että Jumalan perinnön jäännös on moraalisesti turmeltuneiden ihmisten keskellä kuin ”viininkorjuun jälkikorjuu” (Jes 24:13; Mi 7:1–8, 18; vrt. Jer 6:9; 49:9, 10).