(’suokoon hän runsaasti tilaa’).

Nooan poika; Seemin ja Haamin veli. Vaikka Jafet mainitaan tavallisesti viimeisenä, hän oli nähtävästi vanhin noista kolmesta pojasta, koska 1. Mooseksen kirjan 10:21:n hepreankielinen teksti puhuu ”vanhimmasta, Jafetista”. (UM, KR-1776; myös KJ, Da, Yg, Le, AS:n alav.) Joidenkin kääntäjien käsityksen mukaan heprealainen teksti osoittaa tässä kuitenkin Seemin olleen ”Jafetin vanhempi veli” (KR-92, RS; ks. myös KR-38, Väl, AT, JB, NE). Jos Jafetia pidetään Nooan vanhimpana poikana, hän syntyi 2470 eaa. (1Mo 5:32).

Jafet ja hänen vaimonsa olivat niiden kahdeksan joukossa, jotka säilyivät vedenpaisumuksesta arkissa (1Mo 7:13; 1Pi 3:20). Heillä ei ollut lapsia ennen vedenpaisumusta, mutta sen jälkeen he saivat seitsemän poikaa: Gomerin, Magogin, Madain, Javanin, Tubalin, Mesekin ja Tirasin (1Mo 10:1, 2; 1Ai 1:5). Näistä pojista ja lisäksi muutamista pojanpojista ”kansakuntien saarten väestö [”rannikkokansat”, RS; vrt. myös KR-92] levisi maihinsa, kukin kielensä mukaan, sukujensa mukaan, kansakunnittain” (1Mo 10:3–5; 1Ai 1:6, 7). Historialliselta kannalta Jafet oli ihmissuvun  arjalaisen eli indoeurooppalaisen (indogermaanisen) haaran kantaisä. Muinaisissa historiallisissa teksteissä hänen poikiensa ja pojanpoikiensa nimet liitetään pääasiassa Hedelmällisen puolikuun pohjois- ja länsipuolella asuneisiin kansoihin ja heimoihin. Ne levittäytyivät nähtävästi Kaukasukselta itään kohti Keski-Aasiaa ja länteen Vähän-Aasian halki Euroopan saarille ja rannikoille, ehkä aina Espanjaan asti. Arabialaisten perimätietojen mukaan yksi Jafetin pojista oli myös kiinalaisten kansojen kantaisä. (Ks. taulukko ja kartta, 1. osa, s. 329.)

Jafet sai isänsä siunauksen, koska hän ja hänen veljensä Seem toimivat kunnioittavasti, kun heidän isänsä oli juovuksissa (1Mo 9:20–27). Nooa pyysi siunauksessaan Jumalaa ’suomaan runsaasti tilaa [hepr. jaft]’ Jafetille. Tämä heprealainen ilmaus johtuu ilmeisesti samasta sanajuuresta kuin nimi Jafet (hepr. Jeʹfet tai Jaʹfet), ja se näyttäisi osoittavan, että Jafet-nimen merkitys täyttyi kirjaimellisesti ja että hänen jälkeläisensä levittäytyivät laajalle alueelle. Jotkut ajattelevat Jafetin ’asumisen Seemin teltoissa’ ilmaisevan, että jafetilaiset ja seemiläiset olivat hyvissä väleissä keskenään. Koska historia ei kuitenkaan kerro mistään erityisen rauhallisesta yhteistoiminnasta, ilmaus voi pikemminkin liittyä profeetallisesti siihen lupaukseen, jonka Jumala esitti myöhemmin Seemin jälkeläisille Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille ja jonka mukaan heidän ’siemenessään’ siunattaisiin kaikki maan suvut (myös Jafetista polveutuneet) (1Mo 22:15–18; 26:3, 4; 28:10, 13, 14; vrt. Ap 10:34–36; Ga 3:28, 29). Kanaanista tuli Jafetin jälkeläisten ”orja”, kun Kanaanin maa joutui Meedo-Persian maailmanvallan (jafetilaisvalta) alaisuuteen ja kun kreikkalaiset ja roomalaiset myöhemmin valloittivat sen ja mm. Tyroksen ja Sidonin kanaanilaislinnoitukset.