Runollinen lyhentymä Korkeimman Jumalan nimestä Jehova (2Mo 15:1, 2). Tätä lyhentymää edustaa heprealaisen tetragrammin יהוה (JHWH) ensimmäinen puolikas, ts. kirjaimet jōd (י) ja heʼ (ה), heprealaisten aakkosten kymmenes ja viides kirjain. (Hepreassa kirjaimen he’ sisässä on piste (הּ), joka merkitsee, että h-kirjain ääntyy.)

Jah esiintyy Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa 50 kertaa, 26 kertaa yksinään ja 24 kertaa ilmauksessa ”halleluja”, joka on kirjaimellisesti käsky ”ylistäkää Jahia”. Jotkin suositut raamatunkäännökset jättävät kuitenkin yksinään esiintyvän ”Jahin” täysin pois (KR-92, KR-38, Dy, Mo, RS). Kuningas Jaakon käännös ja An American Translation käyttävät vain kerran muotoa ”Jah” (Ps 68:4).  English Revised Version -käännöksessä se esiintyy kahdesti varsinaisessa tekstissä (Ps 68:4; 89:8), ja American Standard Version -käännöksessä se on kauttaaltaan korvattu lyhentämättömällä nimellä Jehova, mutta kahdessa viimeksi mainitussa käännöksessä tähän lyhyempään muotoon kiinnitetään huomiota alaviitteissä lähes joka kerta, kun se esiintyy. Uuden maailman käännöksessä kaikki 50 Jahin esiintymiskertaa on säilytetty lukijan nähtäväksi ja Rotherhamin Emphasised Bible -käännöksessä 49 niistä.

Kreikkalaisissa kirjoituksissa ”Jah” esiintyy neljä kertaa ilmauksessa halleluja (Il 19:1, 3, 4, 6). Useimmissa suomalaisissa raamatunkäännöksissä tämä kreikkalainen ilmaus jätetään kääntämättä, mutta englanninkielisessä G. W. Waden käännöksessä sanotaan: ”Ylistäkäätte Jehovaa”, ja Uuden maailman käännöksessä lukee: ”Ylistäkää Jahia!”

”Jah” ei voinut olla Jumalan nimen alkuperäinen muoto, jota olisi ajallisesti käytetty ennen itse Tetragrammia. Lyhentämätön muoto Jehova esiintyy masoreettisessa tekstissä 1. Mooseksen kirjassa 165 kertaa, mutta lyhentymää käytetään ensimmäisen kerran vasta kuvailtaessa Egyptistä lähdön jälkeisiä tapahtumia (2Mo 15:2).

Yksitavuinen Jah yhdistetään tavallisesti voimakkaisiin tunteisiin, jotka liittyvät ylistykseen ja lauluun, rukouksiin ja hartaisiin pyyntöihin, ja se esiintyy yleensä silloin kun käsitellään voiton ja vapautuksen synnyttämää iloa tai kun tunnustetaan Jumalan väkevä käsi ja voima. Tällaisesta käytöstä on runsaasti esimerkkejä. Ilmaus ”Ylistäkää Jahia!” (halleluja) esiintyy Psalmien kirjassa doksologiana, ts. Jumalaa ylistävänä ilmauksena, ja ensimmäisen kerran sitä on käytetty psalmissa 104:35. Muissa psalmeissa se voi olla pelkästään psalmin alussa (Ps 111, 112), toisinaan psalmin sisällä (135:3), joskus vain lopussa (Ps 104, 105, 115–117), mutta usein sekä alussa että lopussa (Ps 106, 113, 135, 146–150). Ilmestyskirjassa taivaalliset olennot korostavat toistuvasti Jehovan ylistystään tällä ilmauksella (Il 19:1–6).

Loput kohdat, joissa ”Jah” esiintyy, heijastavat myös Jehovan ylistämistä lauluissa sekä hänelle esitetyissä anomuksissa. Mooses esitti vapautuslaulun (2Mo 15:2). Jesajan muistiinmerkinnöissä saadaan aikaan kaksinkertainen korostus yhdistämällä molemmat nimet muodoksi ”Jah Jehova” (Jes 12:2; 26:4). Kun Hiskia oli ihmeen välityksellä parantunut oltuaan lähellä kuolemaa, hän puki riemunsa runon muotoon ja ilmaisi siinä voimakkaita tunteitaan toistamalla sanan Jah (Jes 38:9, 11). Kuolleet, jotka eivät voi ylistää Jahia, ovat niiden vastakohta, jotka ovat päättäneet elää elämänsä häntä ylistäen (Ps 115:17, 18; 118:17–19). Joissakin psalmeissa esitetään myös harras arvostus vapautuksen, suojeluksen ja oikaisun johdosta (Ps 94:12; 118:5, 14).