Häpeärangaistuksiin käytetty hirsinen jalkojenkahlintalaite, jossa rangaistusta kärsivä istui (2Ai 16:10; Jer 20:2, 3), usein julkisella paikalla ihmisten tuijoteltavana ja pilkattavana. Roomalaisessa jalkapuussa oli useita koloja, niin että sääret voitiin haluttaessa asettaa leveään haara-asentoon, mikä lisäsi piinaa. Jalkapuusta käytetään hepreassa sanaa sad (Job 13:27; 33:11), ja koska se tehtiin puusta, siitä käytetään kreikan kielessä sanaa ksyʹlon (puu). Kun Paavali ja Silas olivat vankina Filippissä, heidät pantiin jalkapuuhun (Ap 16:24).

Muualla Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa on ”jalkapuuksi” käännetty heprean sana mah·peʹkhet. Koska se sisälsi ajatuksen kääntämisestä, siihen kahlittu ihminen joutui ilmeisesti olemaan kumarassa tai vääntyneenä. Tähän laitteeseen on voitu kahlita jalat, kädet ja kaula, tai sitä on voitu käyttää toisen laitteen kanssa, johon ihminen on lukittu kaulastaan ja ranteistaan. Jalkapuu ja häpeäpaalu on voitu yhdistää kahlitsemaan sekä jalat että kaula ja kädet (Jer 29:26, NE, UM). Tällaisten välineiden käyttöä ei ollut säädetty Jumalan Israelille antamassa Laissa, eikä siinä puhuttu myöskään vankilajärjestelmästä.