Jafetin neljäntenä mainittu poika ja Elisaan, Tarsisin, Kittimin ja Dodanimin (tai Rodanimin) isä. Vedenpaisumuksen jälkeen eläneinä Nooan jälkeläisinä he kuuluvat niihin, jotka asuttivat ”kansakuntien saaret”, mikä voi tarkoittaa myös rannikkoalueita eikä pelkästään veden ympäröimiä saaria (1Mo 10:2, 4, 5; 1Ai 1:5, 7). Historialliset todisteet osoittavat, että Javanin ja hänen neljän poikansa jälkeläiset asettuivat asumaan Välimeren saarille ja rannikoille Kyproksesta (Kittimistä) Välimeren länsiosaan saakka. (Ks. DODANIM; ELISAA; KITTIM; TARSIS nro 1.)

 Javanin (hepr. Ja·wanʹ) katsotaan olevan muinaisten joonialaisten kantaisä, ja jotkut sanovat joonialaisia ”kreikkalaisten kantaheimoksi” (C. F. Keil ja F. Delitzsch, Commentary on the Old Testament, 1973, I osa, The First Book of Moses, s. 163). Runoilija Homeros (ehkä 700-luvulla eaa.) käyttää nimitystä I·aʹo·nes puhuessaan varhaisista kreikkalaisista, ja assyrialaisiin kirjoituksiin ilmaantuu nimi Jawanu Sargon II:sta (700-luvulla eaa.) lähtien.

Aikanaan nimen Joonia merkitys supistui tarkoittamaan Attikaa (Ateenaa ympäröivää seutua), Vähän-Aasian länsirannikkoa (joka vastasi myöhemmin Lydian ja Karian maakuntien rannikoita) ja sen lähisaaria, jotka sijaitsivat Egeanmeressä. Etelä-Kreikan ja Etelä-Italian välisen meren nimi on nykyäänkin Joonianmeri, ja tämän nimen tunnustetaan olevan hyvin vanhaa perua, mikä tukee sitä käsitystä, että tämä Javan-nimen muoto tarkoitti aikoinaan Kreikan mannerta ja myöhemmin pienempää aluetta, jonka nimi oli ”Joonia”.

Ensimmäisen Mooseksen kirjan kertomuksen jälkeen Javanin jälkeläiset mainitsee ensimmäisen kerran profeetta Joel yhdeksännen vuosisadan jälkipuoliskon tienoilla eaa. Profeetta tuomitsee siinä yhteydessä tyroslaiset, sidonilaiset ja filistealaiset, koska he olivat myyneet Juudan ja Jerusalemin pojat käydessään orjakauppaa ”kreikkalaisten [kirjm. ”javanilaisten” tai ”joonialaisten”] poikien” kanssa (Jl 3:4–6). Jesaja ennustaa 700-luvulla eaa., että jotkut juutalaiset, jotka pääsisivät pakoon Jumalan vihastuksen ilmausta, matkustaisivat moniin maihin, mm. ”Javaniin”, julistaakseen siellä Jehovan kunniaa (Jes 66:19).

”Javanin, Tubalin ja Mesekin [jälkimmäiset paikat sijaitsivat ilmeisesti Vähän-Aasian itä- tai pohjoispuolella]” kerrotaan seitsemännen vuosisadan loppupuolella tai kuudennen vuosisadan alkupuolella eaa. toimittaneen orjia ja kupariesineitä Tyroksen vauraaseen kauppakeskukseen (Hes 27:13). Tuon saman profetian jakeessa 19 mainitaan jälleen Javan, mutta koska muut samassa yhteydessä mainitut paikat ovat Syyriassa, Palestiinassa ja Arabiassa, jotkut ovat päätelleet, että tuon nimen esiintyminen tässä on kirjurinvirhe. Kreikkalaisessa Septuagintassa ei lue ”ja Javan Usalista”, vaan siinä käännetään Javan ”viiniksi”, joten siinä lukee ”ja viiniä – –. Aselista [Usalista]” (LXX). Revised Standard Version -käännöksessä lukee ”ja viiniä Usalista”. Toiset ovat kuitenkin sitä mieltä, että Javan voi tässä tarkoittaa kreikkalaista siirtokuntaa, joka sijaitsi Arabiassa, tai että se oli ehkä jonkin arabialaisen heimon tai kaupungin nimi.

Danielin profetioissa ”Javan” käännetään tavallisesti ”Kreikaksi”, koska se selvästikin tarkoittaa sitä sen perusteella, miten Danielin kirjoitukset ovat täyttyneet historiassa (Da 8:21; 10:20; 11:2). Samoin tehdään Sakarjan profetiassa (520–518 eaa.), jossa ennustetaan ’Siionin poikien’ käyvän menestyksekästä sotaa Javania (Kreikkaa) vastaan (Sak 9:13).