Jobin kirja
Sekä juutalaisten että varhaiskristillisten oppineiden mukaan Mooseksen kirjoittama. Sen runous, kieli ja tyyli ilmaisevat, että se kirjoitettiin alun perin hepreaksi. Kirjan proosaosuudessa on monia samankaltaisuuksia Pentateukin kanssa, mikä myös viittaa siihen, että Mooses kirjoitti sen. Mooses on voinut saada tietää Jobin koettelemuksista asuessaan 40 vuotta Midianissa, ja Jobin loppuelämästä hän todennäköisesti kuuli, kun israelilaiset 1473 eaa. saapuivat Usin lähelle matkallaan Luvattuun maahan.
Asetelma. Jobin kirja on sikäli ainutlaatuinen, että se koostuu suurelta osin väittelystä, joka käytiin Jehova Jumalan tosi palvojan ja kolmen muun miehen välillä, jotka väittivät palvelevansa Jumalaa mutta esittivät erheellisiä oppeja yrittäessään oikaista Jobia. He ajattelivat virheellisesti, että Jumala rankaisi Jobia jonkin vakavan salaisen synnin vuoksi. Koska heidän väitteittensä lähtökohta oli tällainen, heistä tuli itse asiassa Jobin vainoojia. (Job 19:1–5, 22.) Väittely muodostuu kolmesta puhesarjasta, joihin kaikki neljä puhujaa osallistuvat, joskaan Sofar ei puhu viimeisessä jaksossa, koska Jobin todistelu on vaientanut hänet. Sen jälkeen Jehovan edustaja Elihu ja lopulta itse Jumala oikaisee heitä kaikkia.
Kirjaa luettaessa tai siitä lainattaessa on siis selvästikin syytä muistaa, että Elifasin, Bildadin ja Sofarin esittämät todistelut ovat virheellisiä. Toisinaan nämä Jobin kolme toveria esittävät tosiasioita, mutta väärässä yhteydessä ja väärin sovellettuina. Saatana käytti tätä taktiikkaa Jeesusta Kristusta vastaan, kun hän ”otti hänet mukaansa pyhään kaupunkiin ja asetti hänet temppelin sakaraharjalle ja sanoi hänelle: ’Jos olet Jumalan poika, niin heittäydy alas, sillä on kirjoitettu: ”Hän antaa enkeleilleen sinusta käskyn, ja he kantavat sinua käsillään, ettet iskisi milloinkaan jalkaasi kiveen.”’ Jeesus sanoi hänelle: ’On myös kirjoitettu: ”Et saa panna Jehovaa, Jumalaasi, koetukselle.”’” (Mt 4:5–7.)
Jobin toverit sanoivat, että Jumala rankaisee pahoja, mikä onkin totta (2Pi 2:9). Mutta he päättelivät, että kaikki ihmisen kärsimykset johtuvat hänen synneistään – että Jumala rankaisee häntä sillä tavoin. He sanoivat kärsimysten olevan osoitus siitä, että ihminen on tehnyt jotain nimenomaista syntiä. He antoivat väärän kuvan Jumalasta (Job 42:7). He panettelivat häntä ja esittivät hänet armottomana Jumalana. He väittivät, että Jumala ei saa iloa nuhteettomina pysyvistä ihmisistä ja ettei hän luota palvelijoihinsa, ei edes enkeleihin. Nämä väitteet ovat vastoin niitä monia Raamatun lausuntoja, jotka ilmaisevat Jumalan rakastavan älyllisiä palvelijoitaan. Yksi esimerkki Jumalan luottamuksesta uskollisia palvojiaan kohtaan nähdään keskusteluista, jotka hän kävi Saatanan kanssa ja joissa hän kiinnitti huomion Jobiin ja ilmaisi erittäin suurta luottamusta Jobin uskollisuuteen antaessaan Panettelijalle luvan koetella Jobia. On kuitenkin huomattava, että hän suojeli Jobin henkeä. (Job 2:6.) Kristitty raamatunkirjoittaja Jaakob sanoo siitä, miten Jumala suhtautui Jobiin: ”Jehova on hyvin hellä kiintymyksessään ja armollinen.” (Ja 5:11.)
Merkitys. Jobin kirja liittyy olennaisesti 1. Mooseksen kirjan 3:1–6:een ja muihin raamatunkohtiin paljastaessaan suuren kiistakysymyksen siitä, käyttääkö Jumala suvereeniuttaan vanhurskaasti, sekä sen, millä tavoin maan päällä elävien Jumalan palvelijoiden nuhteettomuus liittyy tähän kiistakysymykseen. Job ei tiennyt tästä kiistakysymyksestä mitään, mutta hän ei silti antanut kolmen toverinsa saada häntä epäilemään omaa nuhteettomuuttaan (Job 27:5). Hän ei ollut synninharjoittaja, ja siksi hän ei ymmärtänyt, miksi hän joutui kohtaamaan onnettomuuksia. Hän oli tasapainoton itsensä vanhurskauttamisessa, ja epäilemättä häntä yllyttivät siihen hänen kolmen toverinsa jatkuvat syytökset. Hän oli myös väärässä vaatiessaan Jumalalta vastausta siihen, miksi hän kärsi, vaikka hänen olisi pitänyt käsittää, ettei kukaan voi oikeutetusti sanoa Jehovalle: ”Miksi teit minut tällaiseksi?” (Ro 9:20.) Kaikesta huolimatta Jehova vastasi Jobille armollisesti sekä palvelijansa Elihun välityksellä että puhumalla Jobille myrskytuulesta. Tämä kirja tähdentää siis voimakkaasti sitä, kuinka väärin on yrittää vanhurskauttaa itseään Jumalan edessä. (Job 40:8.)
Oikeaperäisyys ja arvo. Hesekiel viittaa Jobiin, ja Jaakob mainitsee hänet (Hes 14:14, 20; Ja 5:11). Kirjan kanonisuutta puolustaa voimakkaasti myös se, että juutalaiset pitivät sitä yhtä oikeaperäisenä kuin muitakin Raamatun heprealaisten kirjoitusten henkeytettyjä kirjoja, vaikka Job ei ollutkaan israelilainen.
Ehkä voimakkain todistus kirjan aitouden puolesta on kuitenkin sen sopusointu Raamatun muiden osien kanssa. Se kertoo myös paljon patriarkaalisen yhteiskunnan käsityksistä ja tavoista. Ja kun sitä verrataan muihin Raamatun lausuntoihin, se auttaa Raamatun tutkijaa ymmärtämään paljon paremmin Jehovan tarkoituksia. Kirjassa on huomattavan paljon kohtia, jotka sisältävät muiden raamatunkohtien rinnakkaisajatuksia, ja joitakin näistä on lueteltu edellisen sivun taulukossa.
[Tekstiruutu s. 1016]
JOBIN KIRJAN KOHOKOHTIA
Kertomus Jobin kokemuksista, kun Saatana asetti kyseenalaiseksi hänen nuhteettomuutensa Jehovan edessä
Todennäköisesti Mooseksen kirjoittama Israelin erämaavaelluksen aikana, vaikka Jobin koettelemusten onkin täytynyt sattua joitakin vuosia ennen Mooseksen syntymää
Jobin vauraus ja hyvinvointi päättyvät, kun Jehova antaa Saatanalle luvan koetella Jobia (1:1–2:10)
Saatana väittää, että Jobin oikeamielisyyden vaikuttimena on pelkkä omanvoitonpyynti
Job menettää juhtansa, karjansa ja katraansa sekä kymmenen lastaan, kaikki yhtenä päivänä, mutta pysyy silti nuhteettomana
Sitten häneen iskee inhottava, tuskallinen sairaus, mutta hän kieltäytyy kiroamasta Jumalaa; Job pysyy siten uskollisena
Jobin kolme toveria, Elifas, Bildad ja Sofar, tulevat yhteisestä sopimuksesta ”ilmaisemaan myötätuntoa” häntä kohtaan (2:11–3:26)
He istuvat hänen ympärillään vaiti seitsemän vuorokautta
Job rikkoo hiljaisuuden kiroamalla syntymäpäivänsä
Hän ihmettelee, miksi Jumala antaa hänen yhä elää
Kolme näennäistä lohduttajaa väittelevät pitkään Jobin kanssa (4:1–31:40)
He väittävät, että hän kärsii syntiensä vuoksi, ja sanovat, että Jobin täytyy olla väärässä, koska Jumala kohtelee häntä vihollisenaan
He yrittävät saada Jobin vakuuttuneeksi tästä turvautumalla väärään järkeilyyn ja panetteluun ja vetoamalla perinteisiin ja näkyihin, joita he väittävät nähneensä
Kolme toveria kehottavat Jobia tunnustamaan väärintekonsa ja muuttamaan tapansa; sitten hän saa heidän mukaansa takaisin entisen vaurautensa
Job pitää kiinni siitä, että hän on oikeamielinen; hän ei ymmärrä, miksi Jehova antaa hänen kärsiä, mutta hän vaientaa kolmen toverinsa väärät neuvot
Loppusanoissaan Job vertaa entistä aikaansa kunnioitettuna vanhimpana nykyiseen ahdistuksen ja nöyryytyksen aikaan; hän osoittaa, miten huolellisesti hän on välttänyt syntiä
Nuori sivustakatsoja Elihu oikaisee Jobia ja hänen tovereitaan (32:1–37:24)
Hän osoittaa, että Job oli väärässä vanhurskauttaessaan itsensä Jumalan sijasta, ja hän nuhtelee Jobin kolmea toveria, koska nämä eivät vastanneet Jobille oikein
Elihu puolustaa Jehovan oikeudenmukaisuutta, puolueettomuutta, kunniaa ja kaikkivaltiutta
Sitten Jehova itse puhuu myrskytuulesta (38:1–42:6)
Jehova kysyy, missä Job oli kun maa luotiin ja ymmärtääkö hän luonnon ihmeellisyyksiä, ja osoittaa siten ihmisen pienuuden verrattuna Jumalan suuruuteen
Sitten Hän kysyy, haluaako Job moittia häntä
Job myöntää, että hän puhui vailla oikeaa ymmärrystä; hän katuu ”tomussa ja tuhassa”
Jobin koetus päättyy ja hänen nuhteettomuutensa palkitaan (42:7–17)
Jehova ilmaisee olevansa tyytymätön Elifasiin, Bildadiin ja Sofariin, koska he puhuivat valheellisesti; hän käskee heitä uhraamaan ja pyytämään, että Job rukoilee heidän puolestaan
Job parantuu, kun hän rukoilee toveriensa puolesta
Häntä siunataan kaksinkertaisella määrällä juhtia, katrasta ja karjaa verrattuna siihen, mitä hänellä aikaisemmin oli, sekä vielä kymmenellä lapsella, seitsemällä pojalla ja kolmella tyttärellä
[Taulukko s. 1017]
Jobin kirja
Vertailukohta
Viittauksia muihin raamatunkohtiin
Kuolleet eivät tiedä mitään, vaan ovat kuin ne, jotka nukkuvat
Sr 9:5, 10; Joh 11:11–14; 1Ko 15:20
Jumala ei tuomitse ihmisen näkökannalta
Jumalan huolenpito hänen muodostaessaan ihmisen
Jumala antaa kansojen voimistua ja sallii niiden jopa yhdistää voimansa häntä vastaan, niin että hän voi oikeudenmukaisesti tuhota ne yhdellä iskulla
Ihminen on syntynyt synnissä ja kuoleman orjuudessa
Kuolleiden ylösnousemus
Vanhurskas ei kompastu, tekevätpä muut mitä tahansa
Jehovan tarkoitus lunastaa (vapauttaa) uskollinen ihmiskunta
Kaikilla ihmisillä sama loppu; kaikki ovat kuoltuaan samanlaisia
Jumalattomien aiheuttama ahdistus; kristittyjä ahdistetaan
Jumalattomat rakastavat ennemmin pimeyttä kuin valoa; valo kauhistuttaa heitä
Kaikki on paljastettua Jehovan silmien edessä
Luopio ei käänny aidosti Jumalan puoleen, eikä Jumala kuule häntä
Ne, jotka eivät näe Jumalan vaan oman sydämensä ”näkyjä”, puhuvat turhanpäiväisiä
Vanhurskaat perivät jumalattomien keräämän varallisuuden
Ihminen ei voi löytää tosi viisautta ’Jumalan luomistekojen kirjasta’, vaan ainoastaan Jumalalta ja hänen pelostaan
Arvottomia, järjettömiä tyhjäntoimittajia käytetään vainoamaan Jumalan palvelijoita
Epäraamatullisten arvonimien antaminen on väärin
Kaiken lihan elämä on Jehovan kädessä
Ps 104:29, 30; Jes 64:8; Ap 17:25, 28
Jehova ei ole puolueellinen
Jehova kukistaa ja korottaa hallitsijoita tahtonsa mukaisesti
Jumalan vanhurskauden julistaminen tärkeintä
Jumalalle on kaikki mahdollista
Jumalan viisaus on tutkimaton
Muita huomion arvoisia vertailukohtia ovat: Job 7:17 ja Ps 8:4; Job 9:24 ja 1Jo 5:19; Job 10:8 ja Ps 119:73; Job 26:8 ja San 30:4; Job 28:12, 13, 15–19 ja San 3:13–15; Job 39:30 ja Mt 24:28.