Monet heprean sanat voidaan kääntää vastineilla ”johtaja”, ”jalosukuinen” ja ”ruhtinas”. Seuraavassa käsitellään näistä useimmin käytettyjä.

Sanaa na·gidʹ ’johtaja’ käytetään Saulista ja Daavidista siinä yhteydessä, kun heidät nimitettiin Israelin kuninkaiksi, ja Hiskiasta Juudan kuninkaana, jolla oli vastuu paimentaa Jehovan kansaa (1Sa 9:16; 25:30; 2Sa 5:2; 2Ku 20:5). Jehova valitsi Juudan heimon toimimaan Israelin 12 heimon johtajana, ja Daavidin kuninkaallinen hallitsijasuku tuli nimenomaan Juudasta (1Ai 28:4; 1Mo 49:10; Tu 1:2).

Danielin 9:25:ssä ja Jesajan 55:4:ssä Jeesuksen sanotaan olevan ”Messias, Johtaja”, ja ”johtaja ja käskijä kansallisille ryhmille”. Hän neuvoi opetuslapsiaan: ”Älköön teitä liioin kutsuttako ’johtajiksi’, sillä yksi on teidän Johtajanne [ka·thē·gē·tēsʹ], Kristus.” (Mt 23:10.) Jeesus Kristus on ainoa, josta kristillisessä seurakunnassa voidaan aiheellisesti käyttää arvonimeä ”Johtaja”, koska kukaan epätäydellinen ihminen ei ole tosi kristittyjen johtaja; he seuraavat Kristusta. Vaikka jotkut ”ottavat johdon” Jumalan palveluksessa, heille ei anneta arvonimeä ”johtaja” eikä heitä puhutella johtajiksi, ja heidän esimerkkiään tulee seurata vain siinä, missä he jäljittelevät Kristusta (1Ko 11:1; Hpr 13:7).

Neljännen Mooseksen kirjan 21:18:ssa käytetään sanan ”ruhtinaat” rinnakkaisilmauksena sanaa na·divʹ ’jalo, altis, antelias’ niistä Israelin halukkaista, jotka kaivoivat kaivon erämaahan. Sitä käytetään myös niistä, jotka toivat vapaaehtoisia anteja tabernaakkelin rakentamista varten (2Mo 35:5). Jobin 12:21:ssä siihen liitetään huomattava ja vaikutusvaltainen asema. (Ks. myös Ps 83:9–11.)

Heprealaista sanaa ḥo·rimʹ ’jalosukuiset’ käytetään erään Israelin kymmenen heimon valtakuntaan kuuluneen kaupungin vaikutusvaltaisista miehistä (1Ku 21:8, 11) sekä niistä juutalaisista, joilla oli valtaa Persian maailmanvallan alaisuudessa (Ne 5:7; 13:17). Kuningas Nebukadnessar vei 617 eaa. monia Juudan ja Jerusalemin jalosukuisia, mm. Danielin ja hänen toverinsa, pakkosiirtolaisiksi Babyloniin, jotkut hän taas surmasi 607 eaa. (Jer 27:20; 39:6; Da 1:3, 6).

Sana sar ’ruhtinas, päällikkö’ on johdettu verbistä, joka merkitsee ’käyttää ylintä valtaa’ (Tu 9:22, Rbi8, alav.). Vastineella ”ruhtinas” voidaan tarkoittaa hallitsijaa tai hallitsijahuoneen jäsentä mutta myös jonkin ylhäisen suvun jäsentä tai päämiestä. Israelin heimojen päämiehiä sanottiin ”ruhtinaiksi” (1Ai 27:22). Tätä arvonimeä käytettiin myös Egyptin faraon ja Babylonin kuninkaan Nebukadnessarin korkeista virkamiehistä (1Mo 12:15; Jer 38:17, 18, 22; Est 3:12). Lisäksi sanaa sar voitiin käyttää armeijan päälliköstä (Ne 2:9). Jehovaa sanotaan Danielin 8:11, 25:ssä ”armeijan Ruhtinaaksi” ja ”ruhtinaiden Ruhtinaaksi”. Ylienkeli Mikael on ”suuri ruhtinas, joka seisoo kansasi [Danielin kansan] poikien puolella” (Da 12:1). Danielin 10:13, 20:ssä mainitaan näkymättömät demoniruhtinaat, jotka hallitsevat Persian ja Kreikan maailmanvaltoja (vrt. Ef 6:12).

Psalmissa 45, jonka jakeita 6 ja 7 apostoli Paavali soveltaa Kristukseen Jeesukseen (Hpr 1:8, 9), sanotaan: ”Sinun esi-isiesi tilalla tulevat olemaan poikasi, jotka sinä nimität ruhtinaiksi kaikkeen maahan.” (Ps 45:16.) Abrahamista, Iisakista ja Jaakobista, jotka olivat Kristuksen esi-isiä, on kirjoitettu: ”Uskossa nämä kaikki kuolivat, vaikkakaan he eivät saaneet lupausten täyttymystä, mutta he näkivät ne kaukaa ja toivottivat ne tervetulleiksi.” (Hpr 11:8–10, 13.) Kristuksen hallintoon kuuluu hänen taivaissa toimivien alikuninkaittensa ja -pappiensa (Il 20:6) lisäksi ’ruhtinasedustajia’, jotka toteuttavat kuninkaan käskyjä maan päällä (vrt. Hpr 2:5, 8). Jesajan 32:1, 2 on selvästi osa messiaanista profetiaa, ja siinä kuvataan niitä siunauksia, joita nuo ”ruhtinaat” jakavat Valtakunnan hallinnon alaisuudessa. (Ks. HALLITSIJA, HALLITUSMIES; JOHTOMIES; PÄÄ: Johtava asema.)