(mahd. ’Jehova nostaa’).

1. (Hepr. Jehō·ja·qimʹ.) Viimeisiä Juudan kuninkaita; Josian poika, jonka Sebida synnytti ja jonka nimi oli alun perin Eljakim (2Ku 23:34, 36; 1Ai 3:15). Noin 11 vuotta kestäneelle Jojakimin huonolle hallituskaudelle (628–618 eaa.) olivat leimallisia epäoikeudenmukaisuus, sorto ja verityöt (2Ai 36:5; Jer 22:17; 52:2). Lisäksi kaldealaiset, syyrialaiset, moabilaiset ja ammonilaiset rosvojoukot ahdistelivat kovasti Juudaa hänen hallitessaan (2Ku 24:2).

Kuningas Josian kuoleman jälkeen Juudan kansa asetti jostakin syystä Eljakimin nuoremman veljen Jehoahasin kuninkaaksi. Kolmisen kuukautta myöhemmin farao Neko vangitsi kuningas Jehoahasin, teki 25-vuotiaasta Eljakimista kuninkaan ja muutti tämän uuden hallitsijan nimeksi Jojakim. Lisäksi Neko määräsi Juudan valtakunnan maksettavaksi suuret sakot. Näihin sakkoihin vaaditun hopean ja kullan kuningas Jojakim hankki perimällä veroja alamaisiltaan. (2Ku 23:34–36; 2Ai 36:3–5.) Huolimatta taloudellisesta taakasta, joka kansalla oli näin ollen jo kannettavanaan, Jojakim suunnitteli uuden, ylellisen palatsin rakentamista. Luultavasti kustannusten pitämiseksi alhaisina hän kieltäytyi epäoikeudenmukaisesti maksamasta työntekijöille heidän palkkojaan. Tämän johdosta Jehova julisti Jeremian välityksellä voi-huudon tälle pahalle hallitsijalle ja osoitti, että hänet haudattaisiin urosaasin tavoin. (Jer 22:13–19.)

Jojakimin hallituskauden alussa Jeremia varoitti, että Jerusalem ja sen temppeli tuhottaisiin, ellei kansa katuisi. Sen jälkeen profeetta uhattiin tappaa. Ahikam-niminen huomattava mies kuitenkin puolusti profeetta Jeremiaa ja pelasti tämän pulasta. Aikaisemmin, kun Uria oli esittänyt samanlaisen profetian, Jojakim oli raivostunut siitä niin että oli päättänyt tappaa hänet. Vaikka Uria oli paennut peloissaan Egyptiin, hän ei ollut säästynyt kuninkaan vihalta. Jojakim oli haetuttanut Urian takaisin ja sitten tappanut hänet miekalla. (Jer 26:1–24.)

Jojakimin neljäntenä hallitusvuonna (625 eaa.) Nebukadnessar löi farao Nekon Syyrian ja Palestiinan herruudesta käydyssä taistelussa. Taistelu käytiin Eufratin rannalla Karkemisissa, yli 600 km Jerusalemista pohjoiseen. (Jer 46:1, 2.) Samana vuonna Jeremia alkoi sanella sihteerilleen Barukille Jehovan sanoja, jotka oli suunnattu Israelia, Juudaa ja kaikkia kansakuntia vastaan, ts. sanomia, joita oli esitetty Josian 13. hallitusvuodesta lähtien (jolloin Jojakim oli ollut noin kuusivuotias). Lähes vuotta myöhemmin, yhdeksännessä kuussa (kislev, marras-joulukuu), luettiin kuningas Jojakimin edessä kirjakääröä, joka sisälsi tuon sanellun sanoman. Heti kun Jehudi oli lukenut kolme tai neljä palstaa, tuo osa leikattiin irti ja heitettiin tuleen, joka paloi kuninkaan talviasumuksen hiilipannussa. Tällä tavalla koko kirjakäärö joutui pala palalta liekkeihin. Kolme Jojakimin ruhtinasta pyysi, ettei hän polttaisi kääröä, mutta hän jätti heidän pyyntönsä huomiotta. Häntä närkästyttivät etenkin ne profeetalliset sanat, joiden mukaan Babylonin kuningas autioittaisi Juudan.  Tämä viittaa siihen, ettei Nebukadnessar ollut vielä noussut Jerusalemia vastaan eikä tehnyt Jojakimista vasalliaan. (Jer 36:1–4, 21–29.)

Toisen kuninkaiden kirjan 24:1 osoittaa, että Nebukadnessar painosti Juudan kuningasta, ”ja niin Jojakimista tuli hänen palvelijansa [eli vasallinsa] kolmeksi vuodeksi. Tämä [Jojakim] kääntyi kuitenkin pois ja kapinoi häntä [Nebukadnessaria] vastaan.” Daniel viittaa Danielin 1:1:ssä ilmeisesti juuri tähän vuoteen: Jojakimin kolmanteen vuoteen Babylonian vasallikuninkaana. Daniel ei voinut tarkoittaa Jojakimin 11-vuotisen Juudan-hallinnon kolmatta vuotta, sillä Jojakim ei ollut tuolloin Babylonian vaan Egyptin faraon Nekon vasalli. Vasta Jojakimin hallitessa neljättä vuottaan Juudan kuninkaana Nebukadnessar sai voiton Karkemisissa (625 eaa. [ilmeisesti nisankuun jälkeen]) ja teki lopun Egyptin herruudesta Syyriassa ja Palestiinassa (Jer 46:2). Koska Jojakimin kapina Babyloniaa vastaan johti siihen, että hänet syöstiin valtaistuimelta hänen hallittuaan noin 11 vuotta, hänen kolmivuotisen vasallikautensa Babylonian alaisuudessa on täytynyt alkaa hänen kahdeksannen hallitusvuotensa loppupuolella eli alkuvuodesta 620 eaa.

Danielin kertomuksessa (1:1, 2) sanotaan, että Nebukadnessar tuli Jerusalemia vastaan ja piiritti sitä ja että Jojakim sekä joitakin temppelin välineitä annettiin Babylonin kuninkaan käsiin. Kuitenkin 2. Kuninkaiden kirjan 24:10–15:ssä kerrotaan, että babylonialaiset piirittivät Jerusalemia, ja osoitetaan, että Jojakimin poika Jojakin (joka ehti hallita vain kolme kuukautta ja kymmenen päivää) meni lopulta babylonialaisten luo ja antautui heille. Nähtävästi siis Jojakim kuoli kaupungin piirityksen aikana, ehkä sen alkuvaiheessa. Jeremian (22:18, 19; 36:30) välittämä Jehovan profetia osoitti, ettei Jojakim saisi kunniallista hautausta, vaan että hänen ruumiinsa oli määrä virua Jerusalemin porttien ulkopuolella päivän helteessä ja yön kylmyydessä. Sitä, miten Jojakim ’annettiin Nebukadnessarin käsiin’ (Da 1:2), ei kerrota. Sen voidaan ymmärtää tarkoittavan sitä, että hän kuoli piirityksen aikana ja hänen poikansa joutuivat sen jälkeen vankeuteen, joten Nebukadnessar riisti kuninkuuden Jojakimin sukuhaaralta. Sitä Josefuksen muistiin merkitsemää juutalaista perimätietoa, jonka mukaan Nebukadnessar surmasi Jojakimin ja käski heittää tämän ruumiin Jerusalemin muurien ulkopuolelle, ei voida vahvistaa (Jewish Antiquities, X, 97 [vi, 3]). Kuolipa Jojakim millä tavalla tahansa, Nebukadnessarin tuomat kuparikahleet, joilla hän oli aikonut sitoa Jojakimin, jäivät nähtävästi käyttämättä (2Ai 36:6).

Sen jälkeen kun Jerusalemia oli piiritetty Jojakimin (vasallikuninkuuden) ”kolmantena vuonna”, vietiin Daniel ja muita Juudan asukkaita, mm. joitakuita jalosukuisia ja kuningasperheen jäseniä, pakkosiirtolaisina Babyloniin. Koska ei ole mainintaa mistään aiemmasta Babylonin pakkosiirtolaisuudesta, tämä tapahtuma sijoittuu ilmeisesti Jojakinin, Jojakimin seuraajan, lyhyelle hallituskaudelle. (2Ku 24:12–16; Jer 52:28.)

Jojakimin pojan Jojakinin antauduttua Nebukadnessar korotti Jojakinin sedän Sidkian Juudan valtaistuimelle (2Ai 36:9, 10). Näin toteutui se Jeremian profetia, jonka mukaan Jojakimilla ei olisi ketään istumassa Daavidin valtaistuimella (Jer 36:30). Jojakimin poika Jojakin hallitsi vain kolme kuukautta ja kymmenen päivää.

2. (Hepr. Jō·ja·qimʹ, lyhentymä nimestä Jehō·ja·qimʹ.) Pakkosiirtolaisuuden jälkeen eläneen ylimmäisen papin Jesuan poika ja ilmeisesti hänen seuraajansa (Ne 12:10, 12, 26). Hän oli ilmeisesti virassa Esran paluun aikoihin. (Jewish Antiquities, XI, 121 [v, 1].) Mutta myöhemmin, kun Nehemia palasi (455 eaa.), oli ylimmäisenä pappina Jojakimin poika Eljasib (Ne 3:1).