(luult. ’Jehova on lujasti vahvistanut’).

Juudan kuninkaan Jojakimin Nehustan kautta saama poika (2Ku 24:6, 8; 2Ai 36:8). Masoreettisessa tekstissä esiintyy sekä pitkä muoto Jehō·ja·khinʹ että sen lyhentymä Jō·ja·khinʹ, mutta suomessa on totuttu käyttämään vain lyhyttä muotoa ”Jojakin”. Hänestä käytetään myös nimeä Jekonja (muunnos nimestä Jojakin) ja Konja (lyhentymä Jekonjasta) (Est 2:6; Jer 28:4; 37:1).

Jojakin tuli kuninkaaksi 18-vuotiaana, ja hän teki isänsä tavoin pahaa (2Ku 24:8, 9; 2Ai 36:9, Rbi8, alav.). Jojakinin isä Jojakim oli ollut Babylonin kuninkaan Nebukadnessarin alaisuudessa mutta kapinoinut vasalliutensa kolmantena vuonna (618 eaa.) (2Ku 24:1). Tämä johti siihen, että Jerusalem piiritettiin. Ilmaus ”sinä aikana” (2Ku 24:10) ei välttämättä tarkoita Jojakinin lyhyttä hallituskautta vaan yleensä aikaa, johon se sijoittuu, ja näin ollen tuo piiritys saattoi  alkaa hänen isänsä Jojakimin hallituskaudella, kuten Danielin 1:1, 2 näyttää osoittavan. Nähtävästi Jojakim kuoli tuossa piirityksessä ja Jojakin nousi Juudan valtaistuimelle. Hänen hallituskautensa päättyi kuitenkin jo kolme kuukautta kymmenen päivää myöhemmin, kun hän antautui Nebukadnessarille 617 eaa. (adarkuussa erään babylonialaisen aikakirjan mukaan) (2Ku 24:11, 12; 2Ai 36:9; A. Grayson, Assyrian and Babylonian Chronicles, 1975, s. 102). Jeremian kautta puhutun Jehovan sanan täyttymykseksi hänet vietiin Babylonin pakkosiirtolaisuuteen (Jer 22:24–27; 24:1; 27:19, 20; 29:1, 2). Muut kuninkaan huonekunnan jäsenet, hovivirkamiehet, käsityöläiset ja soturit vietiin myös pakkosiirtolaisuuteen (2Ku 24:14–16). (Ks. NEBUKADNESSAR, NEBUKADRESSAR.)

Toisen kuninkaiden kirjan 24:12–16:ssa sanotaan, että Nebukadnessar vei pakkosiirtolaisuuteen nämä vangit sekä ”kaikki Jehovan huoneen aarteet ja kuninkaan talon aarteet”. Danielin 1:1, 2:ssa kerrotaan, että Babyloniin vietiin vain ”osa tosi Jumalan huoneen välineistä”. Selitys saattaa olla se, että 2. Kuninkaiden kirjassa mainituilla aarteilla tarkoitettiin varsinkin kultaesineitä, joita tuossa kertomuksessa korostetaan, ja että muut välineet jätettiin jäljelle. Toinen mahdollisuus on se, että ”joitakin Jehovan huoneen välineitä” vietiin Babyloniin, kun Jerusalem antautui Babylonin piirityksessä (joka johtui Jojakimin kapinasta Babylonin kuningasta vastaan), ja vähän myöhemmin kun Jojakin itse siirrettiin Babyloniin, mukana vietiin muita ”Jehovan huoneen haluttuja esineitä”. Tämä mahdollisuus perustuu 2. Aikakirjan 36:6–10:n kertomukseen. Aikakirjojen kertomuksen perusteella Nebukadnessar ilmeisesti lähti pois valloitettuaan Jerusalemin, mutta sittemmin hän ”lähetti hakemaan Babyloniin häntä [Jojakinia] sekä Jehovan huoneen haluttuja esineitä”. Samalla tavoin Nebukadnessar vetäytyi kymmenen vuotta myöhemmin Jerusalemin lopullisen valloituksen ja tuhon yhteydessä (607 eaa.) Riblaan, ”Hamatin maahan”, ja jätti henkivartiostonsa päällikön Nebusaradanin huolehtimaan valloituksen jälkeisistä yksityiskohdista (2Ku 25:8–21).

Jojakin sai Babylonissa ollessaan seitsemän poikaa (1Ai 3:16–18). Näin säilyi Messiaaseen johtava kuninkaallinen sukuhaara (Mt 1:11, 12). Mutta profetian mukaisesti kukaan Jojakinin jälkeläisistä ei koskaan hallinnut maallisesta Jerusalemista käsin. Sen vuoksi Jojakin oli ikään kuin lapseton, vailla jälkeläistä, joka olisi seurannut häntä kuninkaana. (Jer 22:28–30.)

Hesekiel aloitti profeetan työnsä Jojakinin pakkosiirtolaisuuden viidentenä vuonna (Hes 1:2). Noin 32 vuotta myöhemmin, ilmeisesti 580 eaa., Nebukadnessarin seuraaja Evil-Merodak (Awil-Marduk) vapautti Jojakinin vankilasta ja asetti hänet erikoisasemaan kaikkien muiden vangittujen kuninkaiden yläpuolelle. Siitä pitäen hän söi Evil-Merodakin pöydässä ja sai päivittäisen määräannoksen. (2Ku 25:27–30; Jer 52:31–34.)

On löydetty babylonialaisia hallintoasiakirjoja, joissa luetellaan Jojakinin ja hänen viiden poikansa annokset.