Henkilö, joka on saanut koulutusta jollekin tietylle alalle ja joka opettaa toisia julkisesti. Ilmaus ”julkinen opettaja” on käännetty kreikkalaisesta sanasta gram·ma·teusʹ. Vuoden 1992 kirkkoraamattu kääntää sen vastineella ”lainopettaja”, The New English Bible vastineella ”opettaja”, ja Knox käyttää vastinetta ”oppinut”. Uuden maailman käännöksen viitelaitoksen (Rbi8) alaviitteessä lukee ”oppinut henkilö”. (Mt 13:52, Rbi8, alav.; Mt 23:34.) Sama kreikan sana käännetään tavallisesti vastineella ”kirjanoppinut”, mutta kun halutaan tehdä selväksi se, että raamatunkohdassa ei viitata kirjanoppineina tunnettuun juutalaisten uskonnolliseen ryhmään vaan tarkoitetaan Jeesuksen omia opetuslapsia, Uuden maailman käännöksessä käytetään ilmausta ”julkinen opettaja”.

Kun Jeesus oli maan päällä, kirjanoppineet (gram·ma·teisʹ) olivat lainoppineita ja kansan opettajia, mutta ihmisten perinteet ja pakanalliset opetukset olivat turmelleet heidät. Nimitystä ”kirjanoppineet” käytettiin heistä pikemminkin arvonimenä tai tarkoitettaessa heitä luokkana, ei niinkään nimityksenä, joka olisi liittynyt heidän alkuperäisiin jäljentäjän tehtäviinsä.

Jeesus tuli todistamaan totuudesta. Jotta Valtakunnan hyvä uutinen olisi saatu saarnattua, hän valmensi opetuslapsensa Jumalan valtakunnan julkisiksi opettajiksi. Puhumalla heistä julkisina opettajina hän lisäsi heidän palvelusasemansa merkitystä ja osoitti, että oli tärkeää kuunnella heidän opetustaan. Hän vertasi jokaista heistä oppineeseen mieheen, joka saattoi ammentaa todellisesta aarrevarastostaan. (Mt 13:52.) Hän lähetti heidät Israeliin,  mutta Israelin omat kirjanoppineet eivät pystyneet näkemään niitä aarteita, joita Jumala näiden miesten välityksellä tarjosi heille. Sen sijaan he vastustivat julkista opetusta, osallistuivat Jeesuksen ja hänen työtovereinaan toimivien julkisten opettajien ruoskimiseen, vainoamiseen ja tappamiseen ja osoittivat näin olevansa vääriä opettajia. Monet Israeliin ja muihin kansakuntiin kuuluvat saivat kuitenkin opetusta niiltä, joita Jeesus oli opettanut, ja heistä itsestään tuli vuorostaan Jumalan sanan julkisia opettajia. (Mt 23:34; 28:19, 20.)

Lain alaisuudessa leeviläisillä oli velvollisuus huolehtia siitä, että kansa sai julkista opetusta (3Mo 10:11; 5Mo 17:10, 11; 2Ai 17:7–9). Leeviläinen Mooses, joka toimi lakiliiton välittäjänä, ja myöhemmin Efraimin heimoon kuulunut Joosua, joka oli kansakunnan johtaja, olivat Jumalan kansan julkisia opettajia (5Mo 4:1; 34:9; Jos 8:35). Myös tuomarit ja uskolliset kuninkaat opettivat Lakia käsitellessään ja ratkaistessaan oikeusjuttuja ja johtaessaan palvontaan liittyviä tilaisuuksia (1Ku 8:1–61; 2Ku 23:2).

Huomattava esimerkki julkisesta opettajasta on pappi Esra, joka Nehemian tukemana johti Babylonista kotimaahansa palanneille israelilaisille järjestettyä julkista opetusohjelmaa. Hän luki Lakia ja organisoi leeviläiset suorittamaan velvollisuutensa: he ”selittivät lakia kansalle”, ”sille annettiin merkitystä”, ”he tekivät luettua ymmärrettäväksi” ja näin ”opettivat kansaa”. (Ne 8:1–9.)