Käsivarren uloin osa. Raamatun kielenkäytössä sanaan ”käsi” kuuluu toisinaan myös ranne, kuten 1. Mooseksen kirjan 24:22, 30, 47:ssä ja Hesekielin 16:11:ssä, joissa rannerenkaita sanotaan pidettävän ”käsissä”, sekä Tuomarien 15:14:ssä, jossa mainitaan Simsonin ”käsissä” olleet siteet. Käsi käyttää käsivarren voimaa ja ohjaa sitä, joten kielikuvana ”käteen” voidaan monesti liittää ajatus ”käytettävästä voimasta” (2Mo 7:4; 13:3; 5Mo 2:15; Lu 1:66). Koska ihmiskäsi on erittäin kätevä ja monikäyttöinen ruumiinosa, jolla tehdään työtä, sitä käytetään useissa raamatunkohdissa kuvaamaan hyvin monenlaista toimintaa.

Yleinen ’kättä’ tarkoittava heprealainen sana on jad; toisinaan sana kaf käännetään vastineella ”käsi” tai ”koura”, vaikka se merkitseekin kirjaimellisesti ’kämmentä’ (Job 22:30, Rbi8, alav.). Kreikaksi ”käsi” on yleensä kheir.

Käsieleet ja niiden merkitys. Käsillä tehdyillä eleillä ilmaistiin monenlaisia asioita. Kädet kohotettiin rukoiltaessa, ja kämmenet käännettiin tavallisesti taivasta kohti anottaessa jotakin (2Ai 6:12; Ne 8:6); kädet kohotettiin vannottaessa (1Mo 14:22); niillä kosketettiin suuta tervehdykseksi (Job 31:27); niitä taputettiin tai lyötiin yhteen iloittaessa ja osoitettaessa suosiota (2Ku 11:12) tai ilmaistaessa suuttumusta tai pilkallisuutta (4Mo 24:10; Job 27:23; Na 3:19); niitä heilutettiin uhattaessa (Jes 10:32); ne pantiin pään päälle tai lanteille murheen tai ahdistuksen merkiksi (2Sa 13:19; Jer 30:5, 6); ne pestiin vedellä, kun haluttiin ilmaista palvontamenojen mukaista puhtautta tai viattomuutta tai kun yritettiin vapautua vastuusta (Mt 15:1, 2; 27:24; vrt. Ps 26:5, 6; 51:1, 2). (Ks. ASENNOT JA ELEET.)

Kuvaannollista käyttöä. Käsi edusti toisinaan ihmistä itseään, kuten Daavidin Nabalille esittämässä pyynnössä saada ruokaa: ”Annathan vain mitä kätesi löytäneekin.” (1Sa 25:8.) Se viittasi myös ihmisen yleiseen suhtautumistapaan tai toimintaan (1Mo 16:12) tai ilmaisi hänen olevan vastuussa teoistaan (1Mo 9:5; Hes 3:18, 20).

Mooses täytti pappien kädet uhreilla heidän virkaanasettajaisissaan, mikä oli osa seremoniaa, joka vertauskuvallisesti varusti heidät, ’täytti heidän kätensä’ vallalla, heidän pappistehtäväänsä varten (3Mo 8:25–27, 33; ks. TÄYTTÄÄ KÄSI VALLALLA).

Jehova vakuutti Jaakobille, että hänen poikansa Joosef ’laskisi kätensä hänen silmiensä päälle’, ts. sulkisi Jaakobin silmät sen jälkeen kun tämä olisi kuollut (1Mo 46:4). Tämä etu kuului tavallisesti esikoiselle. Näillä sanoilla vakuutettiin siis Jaakobille, että tuon ikääntyneen patriarkan rakas Joosef-poika pysyisi hänen lähellään hänen jäljellä olevat elinvuotensa, ja nähtävästi ennustettiin myös, että esikoisoikeus, jonka Ruuben oli menettänyt, siirtyisi Joosefille.

Jumalan sanotaan vertauskuvallisesti käyttävän ”kättään”, ts. voimaansa, kun hän tekee työtä, esim. kun hän luo (Ps 8:6; 102:25), tuhoaa vihollisiaan (Jes 25:10, 11), vapauttaa kansansa (2Mo 7:4, 5), ilmaisee suopeuttaan ja voimaansa häntä etsiville (Esr 8:22), pitää huolta jostakusta (Ps 104:28; 145:16) ja tarjoaa apua (Jes 11:11). Elihu julisti, että voimalliset poistuvat ”käden koskematta”, ja Nebukadnessarin profeetallisessa unessa kivi lohkesi vuoresta ”käsien koskematta”. Kummassakin tapauksessa ilmaus tarkoitti, etteivät ihmiskädet saaneet aikaan sitä, mitä tapahtui, vaan että sen sai aikaan Jehovan voima. (Job 34:1, 20; Da 2:34, 44, 45.)

Ilmaukset ’käsissä, käsiin’ tai ’jonkun käden alla’ merkitsevät jonkun vallassa olemista (1Mo 9:2; 16:6; Job 2:6; 1Pi 5:6; vrt. 1Mo 37:21), tai ne voivat merkitä jonkun hallussa tai huostassa olemista (1Mo 41:35; 42:37; Lu 23:46; Joh 10:28, 29). ”Kohotettu käsi” merkitsee sitä, että joku on tarmokas tai voittoisa (2Mo 14:8), ’käsien vahvistaminen’ tarkoittaa valtuuttamista tai tukemista ja varustamista (Esr 1:6), ’käsien heikentäminen’ merkitsee moraalin murtamista (Jer 38:4), ja ’oman elämänsä paneminen kädelleen tai  kämmenelleen’ tarkoittaa henkensä vaarantamista (1Sa 19:5; Job 13:14). ’Kättä lyötiin’, kun annettiin lupaus (Esr 10:19) tai kun mentiin takuuseen toisen puolesta (San 6:1–3; 17:18; 22:26), ’käden paneminen johonkin’ merkitsee johonkin hankkeeseen ryhtymistä (5Mo 15:10; vrt. Väl, KR-1776), ’kajoaminen toisen omaisuuteen kädellään’ sen varastamista tai sopimatonta käyttöä (2Mo 22:7, 8, 10, 11), ’puhtaat kädet’ ilmaisevat viattomuutta (2Sa 22:21; vrt. Ps 24:3, 4), ’käsien täyttyminen verellä’ tarkoittaa murhaamista (Jes 1:15; 59:3, 7), ’käden paneminen suulle’ hiljaa olemista (Tu 18:19), ’käsien vaipuminen’ lannistumista (2Ai 15:7; ks. myös Jes 35:3; Hpr 12:12, 13) ja ’käden avaaminen’ anteliaisuutta (5Mo 15:11).

”Vielä vähän kädet ristissä makaamista” tuo laiskalle köyhyyden (San 6:9–11). Hänen sanotaan olevan liian väsynyt ottaakseen kätensä pois pitomaljasta ja viedäkseen sen takaisin suuhunsa (San 26:15). Välinpitämätön, ”joka työskentelee käsi velttona, tulee olemaan vähävarainen”, mutta ahkera käsi tuo rikkauksia (San 10:4).

Muita käteen liittyviä heprean kielen idiomeja ovat ’käden oleminen jonkun kanssa’, mikä tarkoittaa jonkun kanssa yhteistoiminnassa olemista, jonkun puolella olemista (2Mo 23:1; 1Sa 22:17); ”kädellä” merkitsee johdolla (2Mo 38:21) tai välityksellä (2Mo 4:13; 3Mo 8:36; 10:11); ’jonkun käsi ei ulotu’ tai ’jonkun käsi ei saavuta jotakin’, hänellä ei ole riittävästi varaa (3Mo 14:21); ’mitä jonkun käsi saa’, mitä joku voi hankkia (4Mo 6:21); ’miekan kädet’, miekan valta (Job 5:20); ’kielen käsi’, kielen valta (San 18:21); ’kätesi elämä’, voimasi elpyminen (Jes 57:10); ’käden sulkeminen’ veljeltään, ts. kitsastelu hänen auttamisessaan (5Mo 15:7).

Jehova sanoi israelilaisille, että heidän tulisi sitoa hänen sanansa ’merkiksi käteensä’ (5Mo 6:6–8; 11:18) ja että hän oli piirtänyt Siionin kämmeniinsä (Jes 49:14–16), mikä merkitsi jatkuvaa muistamista ja huomion kiinnittämistä. Samassa merkityksessä Jehova sanoo eunukeille, jotka pitävät kiinni hänen liitostaan, että hän antaa heille huoneessaan ”muistomerkin” (tai ”paikan”; kirjm. ”käden”) (Jes 56:4, 5). Raamatussa sanotaan Jumalan palvojien kirjoittavan kuvaannollisesti käsiinsä sanat ”Jehovalle kuuluva”, mikä ilmaisee heidän olevan hänen orjiaan (Jes 44:5). Samaan tapaan oikeassa kädessä oleva ’pedon merkki’ kuvaisi huomion kiinnittämistä ”petoon” ja sen ”kuvaan”, niille omistautumista ja niiden aktiivista tukemista, sillä käsilläänhän ihminen tekee työtä sen hyväksi, jota hän palvelee (Il 13:16, 17; 14:9, 10; 20:4).

Kätten päälle paneminen. Pelkän koskettamisen lisäksi kädet pantiin eri syistä jonkun tai jonkin päälle. Tavallisesti se merkitsi virkaan määräämistä, huomion kiinnittämistä siihen, että joku tai jokin tunnustettiin tietyllä tavalla. Pappien virkaanasetusmenojen aikana Aaron ja hänen poikansa laskivat kätensä uhrattavaksi tarkoitetun sonnin ja kahden pässin pään päälle ja tunnustivat siten, että nämä eläimet uhrattaisiin heidän puolestaan, jotta heistä tulisi Jehova Jumalan pappeja (2Mo 29:10, 15, 19; 3Mo 8:14, 18, 22). Kun Joosua nimitettiin Jumalan käskystä Mooseksen seuraajaksi, Mooses laski kätensä Joosuan päälle, ja niin hän oli ”täynnä viisauden henkeä” ja pystyi näin ollen johtamaan Israelia oikein (5Mo 34:9). Kädet asetettiin ihmisten päälle sen osoittamiseksi, että he saisivat siunauksen (1Mo 48:14; Mr 10:16). Jeesus Kristus kosketti joitakuita, jotka hän paransi, eli pani kätensä heidän päälleen (Mt 8:3; Mr 6:5; Lu 13:13). Pyhän hengen lahja annettiin joissakin tapauksissa apostolien kätten päälle panemisen välityksellä (Ap 8:14–20; 19:6).

Palvelustehtäviin nimittäminen. Kristillisessä seurakunnassakin nimitettiin kypsiä miehiä vastuuasemiin siten, että tehtävään valtuutetut panivat kätensä heidän päälleen (Ap 6:6; 1Ti 4:14). Koska näillä nimitetyillä miehillä olisi vaikutusvaltaa ja heidän olisi oltava esimerkillisiä, apostoli Paavali neuvoi Timoteusta: ”Älä koskaan pane käsiäsi hätäisesti kenenkään päälle äläkä ole osallinen toisten synteihin.” Tämä merkitsi sitä, ettei ketään tullut nimittää harkitsematta huolellisesti hänen edellytyksiään, jottei kävisi niin, että kun mies ei hoitaisi asemaansa kuuluvia velvollisuuksia kunnolla, Timoteuksesta tulisi osasyyllinen syntyneisiin vaikeuksiin. (1Ti 5:22.)

Oikea käsi. Oikealla kädellä oli erittäin tärkeä kuvaannollinen merkitys. Joosefista oli epämieluista, kun Jaakob asetti kätensä ristikkäin  voidakseen panna oikean kätensä Efraimin, Joosefin nuoremman pojan, päälle. Jaakob teki tämän kuitenkin tieten tahtoen antaakseen Efraimille suuremman siunauksen. (1Mo 48:13–20.) Hallitsijan oikealla puolella oleminen merkitsi hyvin tärkeässä asemassa, hallitsijasta seuraavana eli hänen oikeana kätenään, olemista (Ps 110:1; Ap 7:55, 56; Ro 8:34; 1Pi 3:22) tai hänen suosiossaan olemista (Mt 25:33). Ilmestyskirjan näyssä kerrotaan, että Jeesuksella on seitsemän seurakunnan seitsemän tähteä oikeassa kädessään, ts. kaikki nämä vanhimmistot ovat hänen suosiossaan ja hänen täydessä valvonnassaan, vallassaan ja ohjauksessaan (Il 1:16, 20; 2:1).

Se että Jumala tarttuu ihmisen oikeaan käteen, vahvistaa ihmistä (Ps 73:23). Tavallisesti soturi käytteli miekkaa oikealla kädellään, eikä vasemmassa kädessä oleva kilpi suojannut oikeaa kättä. Sen vuoksi joku ystävä seisoi tai taisteli hänen oikealla puolellaan ja tuki ja suojeli häntä. Tätä tilannetta käytetään kielikuvana Jumalan palvelijoilleen antamasta avusta ja suojeluksesta (Ps 16:8; 109:30, 31; 110:5; 121:5).

Saarnaajan kirjan kirjoittaja sanoo: ”Viisaan sydän on hänen oikean kätensä puolella mutta typerän sydän hänen vasemman kätensä puolella.” Toisin sanoen viisas pyrkii hyvälle, suotuisalle tielle, mutta typerä pyrkii huonolle tielle. (Sr 10:2.)

Suunnat. ’Oikeaa kättä’ tarkoittava hepreankielinen ilmaus (hepr. ja·minʹ) käännetään myös vastineella ”etelä” ja ’vasenta kättä’ tarkoittava ilmaus (hepr. semoʼlʹ) vastineella ”pohjoinen” (1Mo 14:15; Ps 89:12), koska suuntia määritettäessä ihmisen ajateltiin olevan kasvot itään päin, jolloin etelä jäi hänen oikealle puolelleen (1Sa 23:19, 24).

Muunlaista käyttöä. Sana ”käsi” (hepr. jad) voi merkitä myös ’puolta’ (Sr 4:1), ’viertä’ (Ne 3:4, 5, 7), ’rantaa’ tai ’rannikkoa’ (2Mo 2:5; 4Mo 24:24) ja tabernaakkelin kehikoiden ’tappeja’ (2Mo 26:17). Heprealaista sanaa kaf (joka käännetään usein vastineilla ”kämmen” ja ”käsi”) käytetään tarkoitettaessa ’jalkaa’ (oikeastaan ’jalkapohjaa’, 1Mo 8:9), tabernaakkelin ja temppelin ”kuppeja” (2Mo 25:29; 4Mo 7:84, 86; 2Ku 25:14) tai ”lingonpohjukkaa” (1Sa 25:29). Sekä sana jad (käsi) että sana kaf (kämmen, käsi) käännetään kuitenkin useilla muillakin suomenkielisillä vastineilla.

’Runsaskätisyys’ kuvaa runsautta (1Mo 41:47), ja ”kourallinen” voi tarkoittaa, että jotakin on vain vähän (1Ku 17:12) tai kohtuullisesti (Sr 4:6) sen mukaan, millaisessa tekstiyhteydessä tuo sana esiintyy. (Ks. KÄSIEN PESEMINEN; KÄSIVARSI; PEUKALO.)