Pitkä sauva, joka kuvasi käskijän oikeutta antaa käskyjä. Ilmaus ”käskijänsauva” esiintyy Uuden maailman käännöksessä neljä kertaa, ja sillä käännetään partisiippi meḥo·qeqʹ, joka tulee heprealaisesta juuresta ḥa·qaqʹ ’piirtää’ tai ’kaivertaa’ ja siten ’säätää’ (Jes 30:8; Hes 4:1; San 8:27; Jes 10:1). Säädetyt lait piirrettiin tai kaiverrettiin muinoin kivi- tai metallitauluihin. Sama heprealainen sana voi tarkoittaa käskijää, joka antaa säädöksiä, joka on ”lainantaja” (5Mo 33:21). Jehova on korkein ”Lainantaja” ja lainlaatijana vailla vertaa (Jes 33:22).

Kun käskijä istui, hänen pitkän sauvansa pää oli usein maassa ja sauva nojasi hänen pitkän vaatteensa laskosta vasten hänen polviensa välissä. Tämä valaisee Jaakobin Juudalle kuolinvuoteellaan antamaa siunausta: ”Ei väisty valtikka Juudalta eikä käskijänsauva hänen jalkojensa välistä, kunnes tulee Silo.” (1Mo 49:10.) Tässä heprealainen sana meḥo·qeqʹ on joissakin käännöksissä (KJ, Yg) käännetty ”lainsäätäjäksi” (”Lain opettaja”, KR-1776), mutta sen toinen merkitys ’käskijänsauva’ (UM, KR-92) on tässä tapauksessa osuvampi, ja sitä tukevat nykyiset sanakirjantekijät (Koehler ja Baumgartner, Lexicon in Veteris Testamenti Libros, Leiden 1958, s. 328; Brown, Driver ja Briggs, A Hebrew and English Lexicon of the Old Testament, 1980, s. 349). Monissa käännöksissä esitetään ajatus, ettei 1. Mooseksen kirjan 49:10:ssä ilmeisesti ole kyse ihmisestä vaan esineestä, kun niissä käytetään esimerkiksi vastineita ”hallitsijansauva” (KR-38, RS), ”hallitussauva” (Mo) ja ”sauva” (AT). Lisäksi jonkinlainen sauva, ”käskijänsauva”, on hyvä rinnakkaisilmaus ”valtikalle” ja sopii samassa jakeessa olevaan ilmaukseen ”hänen jalkojensa välistä”. Samanlaista sanankäyttöä on 4. Mooseksen kirjan 21:17, 18:ssa, jossa sanotaan, että jotkut kaivoivat kaivon ”käskijänsauvalla, omilla sauvoillaan”, vaikka myös lukutapa ”käskijällä, heidän hallitsijoillaan” on tässä mahdollinen. 1. Mooseksen kirjan 49:10:n ilmauksen ”eikä käskijänsauva” vaihtoehtoinen lukutapa on ”eikä käskijä”.

Jotkut voisivat päätellä, ettei 1. Mooseksen kirjan 49:10:n ”valtikan” ja ”käskijänsauvan” välillä ole mitään eroa, koska valtikkakin on eräänlainen sauva. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että Jaakob teki tarkoituksellisesti eron niiden välillä. Runollisessa tekstissä käytetään usein rinnakkaisilmauksia. Vaikka ne ovatkin samantapaisia, lähempi tarkastelu osoittaa, että toinen sana välittää mieleen hiukan erilaisen ajatuksen kuin toinen, ja usein se auttaa ymmärtämään paremmin, mitä sanotaan. Jaakob näyttää käyttäneen tätä keinoa siunatessaan poikiaan. Hän sanoi esimerkiksi, että Dan osoittautuisi ”käärmeeksi tien vierellä, tiensivun sarvikäärmeeksi” (1Mo 49:17), ja hän käytti näitä rinnakkaisilmauksia myönteisessä merkityksessä ilmaisemaan, että Dan olisi vaaraksi Israelin vihollisille.

Jumala itsekin sanoo: ”Juuda on käskijänsauvani.” (Ps 60:7; 108:8.) Käskijänsauva osoittaa, että sen omistaja on johtaja, jolla on käskyvaltaa, kun taas monarkin kädessä oleva valtikka ilmaisee, että hänellä on kuninkaallinen suvereenius tai oikeus hallita kuninkaana (Ps 45:6). Niinpä sanojen ”valtikka” ja ”käskijänsauva” käyttö 1. Mooseksen kirjan 49:10:ssä viittaa ilmeisesti siihen, että Juudan heimolla tulisi olemaan merkittävä valta. Mutta kyse ei ollut pelkästään heimon vallasta ja herruudesta, mikä käy selvästi ilmi siitä, että Silon, jolle ”kuuluu kansojen tottelevaisuus”, oli määrä tulla Juudan heimosta. Tämä merkitsee kuninkaallista valtaa ihmisiin nähden. Kun Daavidista, Juudan jälkeläisestä, tuli Israelin kuningas, valtikka ja käskijänsauva olivat Juudan heimon hallussa, eivätkä ne poistuisi siltä, ennen kuin tulisi Silo, Messias (2Sa 7:8–16). Jumala on tosiaan antanut tulevan Silon, Jeesuksen Kristuksen, Juudan ja Daavidin jälkeläisen, ”johtajaksi ja käskijäksi kansallisille ryhmille” (Jes 55:4). Oli ennustettu, että tuolla messiaanisella Hallitsijalla olisi herruus ja valta kansakuntiin ja kansoihin nähden (Ps 2:8, 9; Da 7:13, 14). Hänellä ei siis ole pelkästään ”valtikkaa” eli kuninkaallista suvereeniutta, vaan hänellä on myös hallussaan ”käskijänsauva”, valta käskeä. (Ks. SILO nro 1.)