Joosef Kaifas toimi ylimmäisenä pappina Jeesuksen maanpäällisen palveluksen aikana (Lu 3:2). Hän oli ylimmäisen papin Hannaan vävy (Joh 18:13; ks. HANNAS), ja hänet oli asettanut virkaan Pontius Pilatuksen edeltäjä Valerius Gratus vuoden 18 tienoilla; tosin jotkut sanovat sen tapahtuneen vasta vuonna 26. Hän pysyi virassa noin vuoteen 36 asti, kauemmin kuin kukaan hänen lähimmistä edeltäjistään, mikä johtui hänen taitavasta diplomatiastaan sekä yhteistoiminnastaan Rooman hallitusvallan kanssa. Hänen ja Pilatuksen kerrotaan olleen hyviä ystäviä. Kaifas oli saddukeus (Ap 5:17).

Kaifas oli etunenässä suunnittelemassa salajuonta, jonka tarkoituksena oli surmata Jeesus, ja hän ennusti – vaikkakaan ei omasta aloitteestaan – että Jeesus kuolisi pian kansakunnan puolesta; hän teki myös kaikkensa, jotta se tosiaan tapahtuisi (Joh 11:49–53; 18:12–14). Jeesuksen oikeudenkäynnissä sanhedrinin edessä Kaifas repäisi vaatteensa ja sanoi: ”Hän on rienannut!” (Mt 26:65.) Kun Jeesus oli Pilatuksen edessä, Kaifas oli epäilemättä mukana huutamassa: ”Pane paaluun! Pane paaluun!” (Joh 19:6, 11); hän oli pyytämässä vapaaksi Barabbasta Jeesuksen sijasta (Mt 27:20, 21; Mr 15:11); hän oli huutamassa: ”Ei meillä ole kuningasta, vaan keisari” (Joh 19:15); hän oli myös vastustamassa sitä, että Jeesuksen pään yläpuolelle pantiin kilpi, jossa luki: ”Juutalaisten kuningas” (Joh 19:21).

Jeesuksen kuolema ei merkinnyt sitä, että Kaifaan rooli varhaiskristillisyyden johtavana vainoojana olisi päättynyt. Seuraavaksi raahattiin tämän uskonnollisen hallitsijan eteen apostolit, ja heitä käskettiin ankarasti lopettamaan  saarnaamisensa, heitä uhkailtiin ja jopa piestiin, mutta turhaan. ”Joka päivä temppelissä ja talosta taloon he jatkoivat herkeämättä” työtään Kaifaasta huolimatta. (Ap 4:5–7; 5:17, 18, 21, 27, 28, 40, 42.) Kaifaan liepeitä tahrasi pian Jeesuksen veren lisäksi myös vanhurskaan Stefanoksen veri, ja hän antoi myös tarsolaiselle Saulille kirjeitä, jotta murhanhimoinen kampanja kristittyjä vastaan voitiin ulottaa Damaskokseen asti (Ap 7:1, 54–60; 9:1, 2). Pian sen jälkeen roomalainen virkamies Vitellius kuitenkin pani Kaifaan viralta.