Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Kaivo

Kaivo

Heprealainen sana beʼerʹ, joka käännetään vastineella ”kaivo”, tarkoittaa tavallisesti maahan kaivettua kuilua tai kuoppaa, josta saadaan siihen kertynyttä pohjavettä. Sana beʼerʹ esiintyy sellaisissa paikannimissä kuin Beer-Lahai-Roi (1Mo 16:14), Beerseba (1Mo 21:14), Beer (4Mo 21:16–18) ja Beer-Elim (Jes 15:8). Tämä sana voi tarkoittaa myös ’kuoppaa’ (1Mo 14:10) ja ’hautakuoppaa’ (Ps 55:23), ja nähtävästi hautaa tarkoitetaan myös psalmissa 69:15 (”kaivo”). Sitä käytetään kuvaannollisesti vaimosta tai rakastetusta naisesta (San 5:15; Lal 4:15). Sananlaskujen 23:27, missä vierasmaalaista naista verrataan ahtaaseen kaivoon, voi viitata siihen, että veden hankkimiseen sellaisesta kaivosta liittyy usein vaikeuksia, koska saviruukut iskeytyvät helposti rikki sen seinämiin. (Ks. LÄHDE.)

Kaivot ovat kautta aikojen olleet erittäin tärkeitä maissa, joissa on pitkä kuiva kausi, varsinkin erämaa-alueilla. Kaivojen luvatonta käyttöä pidettiin muinoin ilmeisesti omistusoikeuksien loukkauksena (4Mo 20:17, 19; 21:22). Veden niukkuus ja kaivojen kaivamiseen liittyvä työmäärä tekivät niistä arvokasta omaisuutta. Ei ollut kovinkaan harvinaista, että kaivojen omistussuhteet synnyttivät kiivasta kiistaa ja riitaa. Tämän vuoksi patriarkka Abraham varmisti kerran virallisesti omistavansa erään kaivon Beersebassa (1Mo 21:25–31; 26:20, 21). Hänen kuolemansa jälkeen filistealaiset kuitenkin jättivät huomiotta hänen poikansa ja perillisensä Iisakin oikeudet ja tukkivat Abrahamin palvelijoiden kaivamat kaivot (1Mo 26:15, 18).

Kaivojen ympärillä oli usein matalat reunukset, ja kaivot peitettiin suurella kivellä, epäilemättä siksi, ettei niihin olisi päässyt likaa ja etteivät eläimet ja ihmiset olisi pudonneet niihin (1Mo 29:2, 3; 2Mo 2:15, 16). Joidenkin kaivojen läheisyydessä oli juomakaukaloita eli juottoruuhia kotieläimiä varten (1Mo 24:20; 2Mo 2:16–19). Palestiinan kukkuloilla kaivot kaivettiin kalkkikiveen, ja kallioon hakattiin usein portaat, jotka johtivat veden ääreen. Joissakin kaivoissa vedennoutaja laskeutui kaivoon ja sen jälkeen yksinkertaisesti pisti astiansa veteen. Jos vesi oli hyvin syvällä, se nostettiin kuitenkin tavallisesti köyden varassa roikkuvalla nahkasangolla (4Mo 24:7) tai saviruukulla (1Mo 24:16). (Ks. JAAKOBINLÄHDE; KUOPPA.)