(hepr. peʹres).

Yksi niistä ”lentävistä luomuksista”, jotka olivat lakiliiton mukaan epäpuhtaita ja joita ei siksi saanut syödä (3Mo 11:13; 5Mo 14:12). Sen heprealaisen nimen (peʹres) kirjaimellinen merkitys on ’murskaaja’. Kuningas Jaakon käännös katsoo sen viittaavan saaliiksi saadun linnun luiden murskaamiseen ja kääntää siksi sanan peʹres vastineella, joka tulee latinan sanasta ossifraga ja tarkoittaa kirjaimellisesti ’luun murskaajaa’; vuoden 1776 kirkkoraamatussa se on käännetty ”luukotkaksi” (myös Väl). Toisten mielestä heprealainen nimi viittaa siihen, että lintu ”repii saaliinsa” kappaleiksi, eikä välttämättä siihen, että se murskaisi luita.

Kalasääski eli sääksi (Pandion haliaetus) on ilmeisesti sukua haukalle, vaikka siinä onkin joitakin eroavuuksia, mm. sen jalat muistuttavat pöllön jalkoja. Kalasääsken pää ja nokka ovat samantapaiset kuin haukalla, vartalo ja siivet ovat yläpuolelta tummanruskeat ja niiden alapuoli on valkoinen mutta siinä on ruskeita raitoja. Kalasääsken pituus on n. 65 cm, ja sen siivenkärkien väli on lähes 1,8 m. Kalasääskeä tavataan kaikkialta maailmasta, ja se  elää suurten vesialueiden äärellä, missä se syö kaloja, jotka uivat lähellä pintaa. Lintu liitää lähes vaivatta veden päällä, missä se kaartelee kauniisti ja lekuttelee, kunnes se löytää saaliinsa. Sitten se syöksyy nopeasti alas ja iskeytyy veteen jalat edellä, ja joskus se painuu pinnan alle. Se on ihailtavasti varustettu tällaiseen hyökkäykseen, sillä sen alapuolen höyhenpeite on tiheä ja tiivis, niin että se vaimentaa jossain määrin veteen iskeytymistä, ja sen tukevissa varpaissa on pitkät, kaarevat ja erittäin terävät kynnet, joilla se saa lujan otteen liukkaasta saaliistaan. Tarkkailijat sanovat, että kun kalasääski lentää kaloineen rannalle syömään saaliinsa, se tarttuu siihen aina niin, että kalan pää on eteenpäin, mikä vähentää ilmanvastusta. Kalasääski on suhteellisen yleinen Siinain eteläosan rannikolla ja saarilla.

Muita ehdokkaita heprealaisen sanan peʹres tarkoittamaksi linnuksi ovat merikotka (Haliaetus albicilla) ja partakorppikotka (Gypaetus barbatus), jonka tiedetään kuljettavan luita ja kilpikonnia korkealle ilmaan ja pudottavan ne sitten kiville rikkoakseen ne.