Kansalainen on jonkin kaupungin tai valtion syntyperäinen tai kansalaisoikeudet saanut asukas; hänellä on sellaisia oikeuksia ja etuja, joita muilla ei ole, ja hän ottaa puolestaan täyttääkseen ne velvollisuudet, jotka nämä kansalaisoikeudet myöntävä viranomainen niihin liittää. Raamatussa sanoja ”kansalainen” ja ”kansalaisuus” käytetään vain Kreikkalaisissa kirjoituksissa. Kreikan kielen sanat po·liʹtēs (kansalainen, maanmies), po·li·teiʹa (kansalaisoikeudet, kansalaisuus, valtio), po·liʹteu·ma (kansalaisuus, elämä kansalaisina), syn·po·liʹtēs (kansalaistoveri) ja po·li·teuʹo·mai (käyttäytyä kansalaisena) ovat kaikki sukua sanalle poʹlis ’kaupunki’.

Vaikka Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa ei esiinnykään sanoja ”kansalainen” ja ”kansalaisuus”, kansalaisen ja ei-kansalaisen käsitteet ilmenevät siellä esimerkiksi ilmauksissa ”syntyperäinen asukas” ja ”muukalaisasukas” (3Mo 24:22). Mooseksen lain alainen seurakunta oli itse asiassa yhteisö, johon muukalaiset saattoivat tietyin rajoituksin päästä ja jossa he saattoivat nauttia monista syntyperäisten israelilaisten eduista. Voitaisiin sanoa, että miespuolinen muukalaisasukas sai  kansalaisoikeudet, kun hänet ympärileikattiin, minkä jälkeen hän saattoi täysin nauttia suuremmista eduista Jehovan palvonnassa, jopa osallistua vuotuiseen pesah-juhlaan (2Mo 12:43–49; 4Mo 9:14). (Ks. MUUKALAISASUKAS; VIERASMAALAINEN.)

Rooman kansalaisuus. Rooman kansalaisuus takasi ihmiselle erityisen koskemattomuuden ja joitakin erikoisoikeuksia, jotka tunnustettiin ja joita kunnioitettiin koko imperiumin alueella. Oli esimerkiksi laitonta kiduttaa tai ruoskia Rooman kansalaista tunnustuksen kiristämiseksi häneltä, sillä tällaisia rangaistuksia pidettiin erittäin nöyryyttävinä ja ainoastaan orjille sopivina. Roomalaiset sotilaat pelastivat Paavalin metelöivän juutalaisjoukon käsistä Jerusalemissa. Paavali ei heti paljastanut olevansa Rooman kansalainen, mutta kun häntä aiottiin ruoskia, hän sanoi vieressään seisovalle upseerille: ”Onko teidän lupa ruoskia miestä, joka on roomalainen ja jota ei ole tuomittu?” Kertomus jatkuu: ”Sen kuultuaan upseeri meni sotapäällikön luo ja teki ilmoituksen sanoen: ’Mitä aiot tehdä? Tämä mieshän on roomalainen.’” Kun totuus selvisi, ”miehet, jotka aikoivat kuulustella häntä kiduttamalla, vetäytyivät sen tähden heti pois hänen luotaan, ja sotapäällikkö pelästyi saatuaan tietää, että hän oli roomalainen ja että hän oli sitonut hänet”. (Ap 21:27-39; 22:25-29; ks. myös Ap 16:37–40.)

Yksi Rooman kansalaisuuteen liittyvä etu oli myös oikeus vedota provinssin käskynhaltijan tekemästä päätöksestä Rooman keisariin. Jos kyseessä oli kuolemanrangaistuksen ansaitseva rikos, Rooman kansalaisella oli oikeus päästä Roomaan, jossa hänen asiansa käsiteltiin itse keisarin edessä. Niinpä kun Paavalia kuulusteltiin Festuksen edessä, hän julisti: ”Seison keisarin tuomarinistuimen edessä, missä asiani pitäisi saada oikeuskäsittely. – – kukaan ei voi luovuttaa minua heille [juutalaisille] suosionosoitukseksi. Vetoan keisariin!” (Ap 25:10–12.) Kun oikeutta vedota Roomaan oli käytetty, sitä ei voinut enää perua. Kuultuaan Paavalin oikeustapausta kuningas Agrippa II sanoikin Festukselle: ”Tämän miehen olisi voinut päästää vapaaksi, ellei hän olisi vedonnut keisariin.” (Ap 26:32.)

Rooman kansalaisuus voitiin saada eri tavoin. Joskus keisarit myönsivät tämän erityisen suosionosoituksen kokonaisille kaupungeille tai piirikunnille tai yksityisille henkilöille korvaukseksi näiden tekemistä palveluksista. Joskus kansalaisuus voitiin yksinkertaisesti ostaa jollakin rahasummalla, niin kuin sotapäällikkö Claudius Lysias oli tehnyt. Hän sanoi Paavalille: ”Minä olen ostanut nämä kansalaisoikeudet suurella rahasummalla.” Paavali kuitenkin vastasi tähän Claudius Lysiaksen vihjaukseen, että hänkin olisi ostanut kansalaisoikeudet, sanomalla: ”Mutta minulla ne olivat jo syntyessäni.” (Ap 22:28.)

Hengellinen kansalaisuus. Paavali viittaa kirjeissään myös hengelliseen kansalaisuuteen. Hän sanoo ympärileikkaamattomien pakanoiden, joista tuli hengellisiä israelilaisia, olleen aikanaan ilman Kristusta, vieraantuneita Israelista ja vieraita liittoihin nähden, vailla toivoa, ilman Jumalaa, mutta nyt ”Kristuksen Jeesuksen yhteydessä”. Sitten hän jatkaa ajatuskulkuaan: ”Sen tähdenhän te ette ole enää vieraita ettekä muukalaisasukkaita, vaan te olette pyhien kansalaistovereita.” (Ef 2:12, 13, 19.) Viittaus oli erityisen merkityksellinen, kun Paavali kirjoitti kristityille Filippiin, yhteen niistä kaupungeista, joiden asukkaille oli myönnetty Rooman kansalaisuus, kaupunkiin jossa hänen oikeuksiaan Rooman kansalaisena oli kymmenen vuotta aiemmin poljettu: ”Mutta meidän kansalaisuutemme on taivaissa.” (Fil 3:20.) Samassa kirjeessään hän kehotti uskovia tovereitaan ’käyttäytymään hyvän uutisen arvon mukaisesti’. Vastineella ”käyttäytyä” käännetty kreikan sana (po·li·teuʹo·mai) tarkoittaa kirjaimellisesti ’käyttäytyä kansalaisena’ (Fil 1:27; vrt. Int).