KUN Jehova antoi Israelille maan, jonka hän oli luvannut Abrahamille, siinä asui moraalisesti rappeutuneita kansakuntia. Raamatussa sanotaan suoraan, että Jumala määräsi nuo jumalattomat kansat tuhottaviksi ja israelilaiset niiden teloittajiksi (5Mo 7:2). Monet ovat arvostelleet tätä menettelyä. Toiset tunnustavat nöyrästi, että epätäydellisten ihmisten on tuskin sopivaa asettua Jumalan tuomareiksi. (Vrt. Hes 18:29.) He haluavat ymmärtää Jumalan menettelytapoja. Mitä he saavat tietää?

Tämä kertomus osoittaa selvästi, että kaikki ihmiset ovat tilivelvollisia ihmiskunnan Luojalle, Jehova Jumalalle, tunnustavatpa he uskovansa häneen tai eivät. Se osoittaa, että Jumala on kärsivällinen, mutta ei ummista silmiään väärinteolta. (1Mo 15:16.) Se tekee selväksi, että Jehova jättää vastuun pienistä lapsista näiden vanhempien harteille; hän ei vapauta vanhempia tästä vastuusta, niin että nämä voisivat ajatella tekojensa vaikuttavan vain heihin itseensä (5Mo 30:19; Jos 10:40). Se osoittaa myös, että kaikki, jotka kääntyvät väärältä tieltään ja palvovat Jehovaa, voivat säästyä tuholta (Jos 6:25; 9:3–10:11).

Raamatussa kerrotaan selvästi, mitä jumalattomia tapoja Kanaanin asukkaat harjoittivat. Eräässä Raamatun käsikirjassa sanotaan: ”Arkeologit, jotka suorittavat kaivauksia kanaanilaisten kaupunkien raunioilla, ihmettelevät, ettei Jumala tuhonnut niitä aikaisemmin.” (Halley’s Bible Handbook, 1964, s. 161.) Opetus on selvä: Jehova ei suvaitse pahuutta loputtomiin.