(hepreasta, merk. ’Nahumin kylä’ tai ’lohduttamisen kylä’).

Galileanmeren luoteisrannalla sijainnut kaupunki, jolla oli merkittävä osa Jeesuksen maanpäällisessä palveluksessa. Siellä oli veroasema, jossa Jeesus kutsui Matteuksen opetuslapsekseen (Mt 9:9), ja ehkä kasarmialue, sillä siellä asui eräs senturio (Mt 8:5). Kaupungissa asui myös kuninkaan palvelija, joka oli niin varakas, että hänellä oli orjia (Joh 4:46–53). Kaiken tämän perusteella on todennäköistä, että Kapernaum oli melko suuri ja tärkeä kaupunki ja sitä voitiin siten sanoa ”Galilean kaupungiksi” (Lu 4:31).

Kapernaumin alkuperäiseksi sijaintipaikaksi on ehdotettu pääasiassa kahta paikkaa. Monet pitivät niistä todennäköisempänä Khan Minyen (Horvat Minnim) raunioita, jotka ovat Galileanmeren rannalla Gennesaretin tasangon koilliskulmassa, mutta siellä tehdyt kaivaukset osoittavat, että rauniot ovat arabialaista alkuperää. Jäljelle jää siis Tell Hum (Kefar Nahum). Nämä laajat rauniot sijaitsevat n. 4 km Khan Minyestä rannikkoa pitkin koilliseen ja suunnilleen saman matkan päässä lounaaseen kohdasta, jossa Jordan laskee Galileanmereen.  Rannikkotasanko on tällä kohtaa melko kapea, mutta muinaisina aikoina Jordanilta johti Kapernaumin ohi ja Gennesaretin tasangon poikki tie, joka yhtyi tärkeään Mesopotamiasta ja Damaskoksesta Palestiinan kautta Egyptiin kulkevaan kauppareittiin. Gennesaretin tasangolla on useita lähteitä, ja niistä lähtevät purot virtaavat tuon tasangon poikki ja laskevat Galileanmeren sinisiin vesiin. Purot kuljettavat mukanaan paljon kasviainesta, mikä houkuttelee paikalle sankoin joukoin kaloja ja tekee siitä oivallisen kalastusalueen. (Kuva, 2. osa, s. 739.)

Tehtyään palveluksensa alkuaikoina ensimmäisen ihmeensä Kaanan häissä Jeesus meni äitinsä, veljiensä ja opetuslastensa kanssa Kaanasta alas Kapernaumiin ja oli siellä joitakin päiviä ennen kuin lähti ylös Jerusalemiin viettämään vuoden 30 pesahia (Joh 2:12, 13).

Myöhemmin, kun Jeesus oli jälleen Kaanassa aloitettuaan mittavan palveluksensa Galileassa, hän paransi ihmeen välityksellä erään Herodes Antipaan hoviin kuuluvan miehen pojan matkan päästä: sairas lapsi parani Kapernaumissa, vaikka se oli n. 26 km:n päässä Kaanasta (Joh 4:46–54). Uutinen tästä ihmeestä kiiri ilmeisesti tuota pikaa lähikaupunkeihin, ja mentyään Kaanasta kotikaupunkiinsa Nasaretiin Jeesus saattoikin siksi sanoa kuulijoilleen tuossa kaupungissa, että he todennäköisesti pyytäisivät häntä tekemään Nasaretissa ’sitä, minkä he kuulivat tapahtuneen Kapernaumissa’ (Lu 4:16, 23). Kun Jeesus oli lähtenyt Nasaretista, jonka asukkaat yrittivät surmata hänet, hän ”asettui asumaan Kapernaumiin, joka on meren rannalla Sebulonin ja Naftalin seuduilla” (Mt 4:13–16; Lu 4:28–31), ja täytti siten Jesajan profetian (9:1, 2), jonka mukaan pimeydessä vaeltavat näkisivät tuolla seudulla suuren valon.

Jeesus tapasi Pietarin ja Andreaan (jotka jo olivat hänen opetuslapsiaan; Joh 1:35–42) uudelleen kenties läheisellä Gennesaretin tasangolla, Kapernaumin lounaispuolella, ja esitti heille nimenomaisen kutsun tulla hänen aktiivisiksi seuraajikseen sananpalvelukseen, ja hän kutsui sen jälkeen myös Jaakobin ja Johanneksen (Mr 1:16–21). Sitten Jeesus saarnasi Kapernaumin synagogassa ja paransi yleisön joukosta demonin riivaaman miehen, ja tästä keskeisellä paikalla sijainneesta kaupungista käsin hänen saarnaamisestaan ja ihmeistään ”kulki uutisia ympäristöseudun joka kolkkaan” (Lu 4:31–37; Mr 1:21–28; ks. SYNAGOGA). Kalastajien Pietarin ja Andreaan koti oli Kapernaumissa, ja Jeesus paransi siellä Pietarin anopin, minkä jälkeen ihmiset piirittivät talon ja toivat sairaita ja demonien riivaamia hänen parannettavakseen (Mr 1:29–34; Lu 4:38–41).

Kierrettyään Galileassa saarnaamassa neljän Kapernaumin lähistöltä kutsumansa opetuslapsen kanssa Jeesus palasi Kapernaumiin, jota nyt voitiin sanoa hänen ”omaksi kaupungikseen” ja jossa hänen voitiin sanoa olevan ”kotona” (Mt 9:1; Mr 2:1). Väkijoukot kerääntyivät jälleen talon ympärille, ja tällä kertaa Jeesus paransi halvaantuneen, joka laskettiin alas kattoon tehdystä aukosta (Mr 2:2–12). Tavattuaan myöhemmin veroasemalla Matteuksen Jeesus esitti kutsunsa hänelle, ja Matteuksesta tuli viides opetuslapsi, joka aloitti aktiivisen sananpalveluksen Jeesuksen kanssa. Matteuksen kotona Kapernaumissa Jeesus oli mukana suurissa vastaanottopidoissa, joissa oli monia fariseusten halveksimaan veronkantajien ryhmään kuuluvia. (Mt 9:9–11; Lu 5:27–30.)

Sitten Jeesus meni Juudeaan ja Jerusalemiin ja vietti vuoden 31 pesah-juhlaa, minkä jälkeen hän palasi Galileaan. Vaikuttaa myös todennäköiseltä, että vuori, jolla hän valitsi 12 apostoliaan ja piti kuuluisan vuorisaarnansa, sijaitsi Kapernaumin lähistöllä. (Lu 6:12–49.) Kun hän meni Kapernaumiin, hänen luokseen tuli erään upseerin lähettämiä juutalaisia vanhimpia, jotka kertoivat tuon upseerin rakastavan juutalaisten kansakuntaa ja jopa rakentaneen heidän kaupunkiinsa synagogan. Tämän pakanaupseerin ehdoton usko Jeesuksen voimaan parantaa sairas orja jopa matkan päästä (niin kuin hän oli aiemmin parantanut kuninkaan palvelijan lapsen) ihmetytti Jeesusta ja sai hänet ennustamaan, että ”itäisiltä seuduilta ja läntisiltä seuduilta” tulevat ihmiset olisivat taivasten valtakunnassa pitkällään pöydän ääressä Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa. (Mt 8:5–13; Lu 7:1–10.)

Toisen Galileaan suuntaamansa saarnamatkan loppupuolella, toimittuaan jonkin aikaa  gerasalaisten (eli gadaralaisten) maassa Galileanmeren kaakkoispuolella, Jeesus kulki ”jälleen takaisin vastarannalle” todennäköisesti Kapernaumin lähistölle (Mt 8:28; Mr 5:1, 21; Lu 8:26, 40). Rannalle odottelemaan kokoontuneessa väkijoukossa oli muuan nainen, joka parani pelkästään koskettamalla Jeesuksen vaatetta, ja sen jälkeen Jeesus teki vielä suuremman ihmeen herättämällä henkiin synagogan esimiehen, Jairoksen, kuolleen tyttären. Nytkin, vaikka Jeesus kielsi kertomasta muille tästä ylösnousemuksesta, ”puhe tästä levisi tietenkin koko siihen seutuun”. (Mt 9:18–26; Mr 5:22–43; Lu 8:40–56.) Ehkä Kapernaumissa tai sen lähistöllä Jeesus paransi myös kaksi sokeaa miestä sekä demonin riivaaman mykän miehen (Mt 9:27–34).

Kolmannen Galileaan tekemänsä saarnamatkan loppupuolella ja vain vähän ennen vuoden 32 pesahia (Joh 6:4) Jeesus käveli Galileanmeren vetten päällä ollessaan matkalla sen yli Gennesaretin rannalle lähelle Kapernaumia. Jeesuksen päästyä Kapernaumiin ihmisjoukot, jotka olivat seuranneet häntä meren yli, löysivät hänet. Kun Jeesus piti puheen, jonka tarkoitus oli oikaista ihmisten enemmistöä, joka oli ollut kiinnostunut hänestä pääasiassa materialististen syiden vuoksi, monet hänen opetuslapsensa vetäytyivät hänen seuraajiensa riveistä. Jäljelle jäänyt uskollisten joukko oli siis hieman pienempi. (Mt 14:23–34; Mr 6:53; Joh 6:17–71.) Vietettyään vuoden 32 pesahia Jerusalemissa Jeesus oli todennäköisesti Kapernaumissa nuhdellessaan perinteistä kiinni pitäviä fariseuksia, jotka arvostelivat Jeesuksen opetuslapsia mutta tekivät samanaikaisesti itse Jumalan sanan pätemättömäksi perinteillään (Mt 15:1–20; Mr 7:1–23; Joh 7:1).

Jeesus oli Kapernaumissa myös jolloinkin ennen vuoden 32 lehtimajanjuhlaa, kun hänen palveluksensa Galileassa ja maan pohjoisosassa oli pääosin päättymässä. Hän järjesti siellä ihmeen avulla rahan temppeliveroa varten ja esitti kuvauksia suuruudesta taivasten valtakunnassa, kadonneesta lampaasta ja vaikeuksien selvittämisestä. (Mt 17:24–18:35; Mr 9:33–50; Lu 9:46–50.)

Jeesus luetteli Kapernaumin sekä sen ympäristökaupungit Korasinin ja Betsaidan paikkoina, joissa hän oli tehnyt useimmat voimatekonsa (Mt 11:20–24; Lu 10:13–15). Kapernaum oli korotettu hengellisessä mielessä taivaaseen Jeesuksen läsnäolon, saarnaamisen ja ihmeiden välityksellä, mutta se alennettaisiin ikään kuin Haadekseen, joka edustaa tällöin sen alennustilan syvyyttä. Jeesus käyttää hyperbolaa sanoessaan, että edes Sodoma ei olisi tuhoutunut, jos sitä olisi suosittu yhtä suuresti kuin Kapernaumia. Kapernaumin kaupunkia ei ole nykyään enää olemassa – kuten ei Sodomaakaan; sen raunioita on Tell Humissa (Kefar Nahum) n. 1,5 km:n matkalla merenrannalla.