(hepr. dov tai dōv; kreik. arʹkos).

Syyriankarhuja (Ursus arctos syriacus) tavattiin ennen Palestiinassa, ja niitä on vieläkin Pohjois-Syyriassa, Luoteis-Iranissa ja Etelä-Turkissa. Tämä eläin on useimmiten vaaleanruskea, ja se painaa keskimäärin n. 140 kg. Vaikka karhu näyttää kömpelöltä, se pystyy liikkumaan hyvin nopeasti epätasaisessakin maastossa, ja jotkin karhulajit saavuttavat lyhyillä matkoilla lähes 50 km:n tuntivauhdin. Karhut ovat myös hyviä uimareita, ja useimmat niistä osaavat kiivetä.

Se käsitys, että karhu rutistaisi syleilyllään uhrinsa kuoliaaksi, on perätön. Kun karhu joutuu tappeluun, se lyö valtavilla käpälillään, ja sen voimakkaiden ja vankkojen eturaajojen kynnet, joita ei voi vetää sisään, painuvat syvälle vastustajan ruumiiseen. Se voi yhdellä huitaisulla tappaa esimerkiksi hirvieläimen. Raamatussa rinnastetaan siis varsin sopivasti karhun vaarallisuus leijonan vaarallisuuteen (Am 5:19; Va 3:10). Luonnontieteilijät pitävät itse asiassa karhua jopa vaarallisempana kuin suuria kissaeläimiä. Muiden eläinten tavoin karhukaan ei tavallisesti hätyytä ihmisiä vaan karttelee heitä, mutta ärsytettynä tai yllätettynä se saattaa hyökätä.

Raamatussa on useita mainintoja pentunsa menettäneen naaraskarhun raivokkuudesta (2Sa 17:8; San 17:12; Ho 13:8). Kerran karhut panivat täytäntöön Jumalan tuomion niille kurittomille nuorukaisille, jotka pilkkasivat profeetta Elisaa (2Ku 2:24).

Karhujen ruokavalio on monipuolinen, sillä ne syövät kasvien lehtiä ja juuria, hedelmiä, marjoja, pähkinöitä, munia, hyönteisiä, kaloja, jyrsijöitä yms., ja hunaja on niiden suurta herkkua. Karhut näyttävät syövän mieluiten kasvisravintoa, mutta poikkeuksiakin on. Kun hedelmiä ja muuta karhun ruokavalioon kuuluvaa kasvisravintoa oli vähän, muinaisen Israelin kansan lammas- ja vuohipaimenten täytyi olla varuillaan ryöstelevien karhujen takia. Nuoren Daavidin oli rohkeasti oteltava hyökkäävän karhun kanssa suojellakseen isänsä laumaa (1Sa 17:34–37).

Vainutessaan saaliin nälkäisten karhujen tiedetään murahtelevan kärsimättöminä. Profeetta Jesaja kuvailee siksi israelilaisten ’murisseen niin kuin karhut’, kun he odottivat oikeutta ja pelastusta mutta joutuivatkin toistuvasti pettymään (Jes 59:11). Myös jumalatonta hallitsijaa, joka kiusaa ja sortaa alhaisia alamaisiaan, verrataan osuvasti päälle ryntäävään karhuun (San 28:15).

Danielin näyssä maailmanvaltoja kuvaavista hirvittävistä pedoista karhu edusti Meedo-Persian maailmanvaltaa, joka ahnehti uusia alueita ja ryöstösaalista (Da 7:5, 17). Johanneksen näyssä esitetään yhtä saaliinhimoinen, merestä noussut seitsenpäinen ja kymmensarvinen peto, jonka ”jalat olivat kuin karhun” (Il 13:2). Sitä rauhaa, joka Messiaan hallitessa vallitsee Jehovan uudelleen kootun kansan keskuudessa, kuvataan profeetallisesti sillä, että karhu ja lehmä käyvät yhdessä laitumella (Jes 11:7).