Heprealaista ja kreikkalaista ”kasvoja” vastaavaa sanaa (hepr. pa·nehʹ; kreik. proʹsō·pon) käytetään monissa eri merkityksissä.

Usein tarkoitetaan kirjaimellisia kasvoja, pään etupuolta (1Mo 50:1; Mt 6:16, 17; Ja 1:23). Voidaan myös tarkoittaa minkä tahansa etupuolta tai etuosaa (2Mo 26:9; 2Sa 10:9; Hes 2:9, 10, jossa ’kasvoja’ merkitsevä heprean sana käännetään vastineilla ”etupuoli” tai ”edessä”). Lisäksi sana voi viitata jonkin pintaan (Jes 14:21; Job 38:30; Ap 17:26) tai ulkonäköön (Lu 12:56; Ja 1:11).

Asenne tai asema. Kasvojen ilmeet kuvastavat hyvin ihmisen mielialaa ja tunteita. Sanaa ”kasvot” käytetään siksi usein kuvailtaessa Jumalan ja ihmisen asennetta erilaisissa olosuhteissa tai ihmisen asemaa Jumalan  tai toisten edessä. Seuraavaksi esitetään joitakin usein toistuvia ilmauksia:

Kasvojen etsiminen tarkoitti pyrkimistä jonkun puheille, esimerkiksi Jumalan tai maallisen hallitsijan eteen, hänen suosiollisen huomionsa tai apunsa anomiseksi (Ps 24:6; 27:8, 9; 105:4; San 29:26; Ho 5:15). Heprealaiset puhuivat toisen kasvojen nostamisesta tarkoittaessaan toisen ’huomioon ottamista’ (1Sa 25:35; ks. PUOLUEETTOMUUS).

Jonkun kasvojen hellyttäminen ilmaisee ajatuksen hänen suuttumuksensa tyynnyttelemisestä tai siitä, että saa osakseen hänen suopeutensa ja hyväntahtoisuutensa (2Mo 32:11; Ps 119:58).

Se, että antaa kasvojensa loistaa jotakuta kohti, merkitsee suosion osoittamista (4Mo 6:25; vrt. Ps 80:7), ja jonkun asettaminen kasvojensa eteen ilmaisee myönteisen huomion osoittamista (Ps 41:12; vrt. Ps 140:13).

Ilmaus kasvoista kasvoihin voi tarkoittaa läheistä yhteistoimintaa tai yhteydenpitoa. Mooses sai olla näin läheisessä suhteessa Jumalaan, ja Jumala käytti häntä niin vaikuttavalla tavalla, että hänen sanotaan olleen profeetta, ”jonka Jehova tunsi kasvoista kasvoihin” (5Mo 34:10–12). Vaikka sanotaan, että Mooses näki ”Jehovan ilmaantumisen” ja että Jehova puhui hänelle ”suusta suuhun”, Mooses ei kuitenkaan koskaan nähnyt kirjaimellisesti Jehovan kasvoja. Sen sijaan, kuten tekstiyhteys osoittaa, tuo ilmaus perustui siihen, että Jumala puhui Moosekselle enkeliedustajan välityksellä suoraan, suullisesti (eikä näkyjen tai unien välityksellä). (4Mo 12:6–8; 2Mo 33:20; Ap 7:35, 38; Ga 3:19; vrt. 1Mo 32:24–30; Ho 12:3, 4.) Mooses muistutti israelilaisia siitä, että Jumala puhui heidän kanssaan ”kasvoista kasvoihin”, koska he kuulivat Siinailla kovan äänen, vaikka kukaan heistä ei todellisuudessa nähnyt Jehovaa (5Mo 5:4; 4:11–15; Hpr 12:19).

Jeesus oli sitä vastoin ennen ihmiseksi tuloaan ollut henkilökohtaisesti Isän kanssa, ja hän osoitti, että myös enkelit, Jumalan henkipojat, näkevät Jumalan ”kasvot” palvellessaan hänen taivaallisilla esipihoillaan (Joh 1:18; 8:57, 58; Mt 18:10; vrt. Lu 1:19). Samoin ne, jotka on kutsuttu Kristuksen perijätovereiksi taivaisiin, näkevät aikanaan Jehova Jumalan (1Jo 3:1–3).

Apostoli Paavali vertasi sitä Jumalan tarkoitusten ymmärrystä, joka varhaiskristilliseen seurakuntaan kuuluvilla oli, siihen täydempään ymmärrykseen, jonka he saisivat ottaessaan vastaan taivaallisen palkintonsa ja tullessaan profetian täyttyessä käsittämään Jumalan tarkoituksen kokonaisuudessaan, ja hän sanoi: ”Sillä nykyään me näemme himmeät ääriviivat metallipeilistä, mutta silloin kasvoista kasvoihin.” (1Ko 13:12; vrt. 2Ko 3:18; 4:6.)

Jonkin sanominen tai tekeminen vasten jonkun kasvoja viittaa suoraan, avoimeen vastakkainasetteluun (5Mo 7:10; Job 21:31), ja kielteisessä mielessä se saattaa merkitä röyhkeyttä ja epäkunnioitusta (Job 1:11; Jes 65:3). Tähän liittyvä ilmaus on kasvojen nuhtelu (Ps 80:16).

Kasvojensa kääntämiseen sisältyy ajatus katseensa suuntaamisesta johonkin päämäärään, tarkoitukseen tai toiveeseen (1Mo 31:21; 1Ku 2:15; 2Ku 12:17), ja se välittää ajatuksen vakaasta aikomuksesta ja päätöksestä (2Ai 20:3; Da 11:16–19; Lu 9:51–53). Daniel ’käänsi kasvonsa Jehovan puoleen’ etsiessään häntä hartaasti, luottaessaan hänen apuunsa (Da 9:3; vrt. 2Ko 1:11). Voimakas päättäväisyys heijastuu usein kasvoilta huulien ja leuan tiukasta asennosta sekä katseen värähtämättömyydestä. Jesaja ’teki kasvonsa piikiven kaltaiseksi’ päättäessään, etteivät viholliset onnistuisi kääntämään häntä pois hänelle määrätystä palvelustoimesta (Jes 50:7). Kapinalliset, uppiniskaiset juutalaiset ”tekivät kasvonsa kalliota kovemmiksi” ja kieltäytyivät ottamasta vastaan oikaisua (Jer 5:3). Toisaalta se, että Jehova ’käänsi kasvonsa niitä vastaan’, jotka rikkoivat hänen vanhurskasta lakiaan, merkitsi sitä, että heidät hylättiin ja tuomittiin, mikä johti onnettomuuteen tai kuolemaan (3Mo 17:10; 20:3–6; Jer 21:10; vrt. 1Pi 3:12).

Kasvojen kätkemisellä on useita eri merkityksiä tilanteen mukaan. Se, että Jehova Jumala kätkee kasvonsa, merkitsee usein hänen suosionsa tai ylläpitävän voimansa ottamista pois. Se voi johtua yksilön tai ihmisryhmän, kuten Israelin kansakunnan, tottelemattomuudesta. (Job 34:29; Ps 30:5–8; Jes 54:8;  59:2.) Joissakin tapauksissa se voi merkitä sitä, että Jehova ei ilmaise itseään toimimalla tai vastaamalla, vaan odottaa omaa määräaikaansa (Ps 13:1–3). Kun Daavid pyysi: ”Kätke kasvosi synneiltäni”, hän anoi Jumalaa antamaan anteeksi nuo rikkomukset eli panemaan ne syrjään (Ps 51:9; vrt. Ps 10:11).

Kätkemällä eli peittämällä kasvonsa ihminen tai enkeli voi ilmaista nöyryyttä tai kunnioittavaa pelkoa ja arvostusta (2Mo 3:6; 1Ku 19:13; Jes 6:2). Siten voi ilmaista myös surua (2Sa 19:4). Elifas sitä vastoin vihjasi perättömästi, että Jobin menestys oli tehnyt hänestä kopean eli että hän oikeastaan ’peitti kasvonsa lihavuudellaan’ (Job 15:27). Jonkun kasvojen peittäminen voi edustaa häpeää ja mahdollisesti tuomiota, niin kuin Hamanin tapauksessa (Est 7:8; vrt. Ps 44:15; Jer 51:51).

Kasvojen kääntäminen pois voi kuvastaa loukkaavaa välinpitämättömyyttä tai halveksintaa (2Ai 29:6; Jer 2:27; 32:33). Jumala ilmaisee ylenkatseensa niitä kohtaan, jotka hylkäävät hänen neuvonsa, näyttämällä heille ’selkänsä eikä kasvojaan’ heidän turmionsa päivänä (Jer 18:17).

Jonkun kasvoille sylkeminen ilmaisi erityisen suurta häväistystä tai nöyryytystä (4Mo 12:14; 5Mo 25:9; Jes 50:6; Mt 26:67).

Persoonallisuus tai läsnäolo. Koska kasvot ovat ihmisen tunnusomaisin osa, niin että hänet voidaan niiden perusteella tunnistaa paremmin kuin minkään muun ruumiinosan perusteella ja ne kertovat eniten hänen persoonallisuudestaan, persoona korvattiin toisinaan sanalla ”kasvot” (ks. Ap 3:19). Esimerkiksi 2. Samuelin kirjan 7:9:ssä ja 17:11:ssä ilmaukset ”edestäsi” ja ”itse omassa persoonassasi” ovat peräisin alkujaan ’kasvojasi’ tai ’kasvoja’ tarkoittavista heprean sanoista. Toisinaan kasvot voivat viitata ihmisen läsnäoloon, niin kuin Apostolien tekojen 3:13:ssa.

Tabernaakkelin ”näkyleivän” nimitys on kirjaimellisesti hepreaksi ’kasvojen leipä’ (2Mo 25:30), joten se oli Jehovan läsnäolon leipä. Tämä ilmaus korosti sitä, että hän oli lähellä kansaansa, mikä kävi ilmi pyhäkössä.

Muita käyttötapoja ja ilmauksia. ’Kasvoja’ tarkoittava kreikkalainen sana (proʹsō·pon) merkitsee toisinaan rikkaudesta tai köyhyydestä, korkeasta tai alhaisesta asemasta tms. johtuvaa ihmisen ”ulkonäköä” (Mt 22:16; 2Ko 5:12; Ga 2:6).

Heprealainen sana ʼaf (nenä, sieraimet) viittaa toisinaan nenän seutuun, ja se käännetäänkin ”kasvoiksi” tavallisesti kumartamisen yhteydessä (1Mo 3:19; 19:1; 48:12). Heprean kielen sanaa ʽaʹjin (silmä) käytetään puhuttaessa Jehovan näyttäytymisestä kansalleen kuvaannollisesti ”kasvoista kasvoihin” (4Mo 14:14, Rbi8, alav.).