1. (Hepr. berōšʹ.) Tätä puuta tarkoittavalle heprean sanalle on annettu erilaisia merkityksiä, mm. ’jalokuusi’ ja ’sypressi’, mutta jotkut sanakirjantekijät suosittelevat hyvin perustein katajaa (ks. L. Koehler ja W. Baumgartner, Lexicon in Veteris Testamenti Libros, Leiden 1958, s. 148; The Interpreter’s Dictionary of the Bible, toim. G. A. Buttrick, 1962, 2. osa, s. 293). Koska kuningas Salomo tuotatti tätä puuta Libanonilta (1Ku 5:8–10; 9:11; 2Ai 2:8), sen voidaan katsoa olevan Juniperus excelsa, korkea ja vankka ikivihreä puu, joka kasvaa jopa 20 m:n korkuiseksi ja jossa on leveä latvus, pienet suomumaiset lehdet ja pienet, tummat, pallomaiset hedelmät. Siinä on erittäin voimakas tuoksu. Tästä katajasta saatavaa puutavaraa arvostetaan suuresti sen kestävyyden vuoksi.

Juniperus excelsa on Libanonin kotoperäinen kasvi, se yhdistetään usein tuohon maahan ja sen sanotaan muiden puiden ohella olevan ”Libanonin kunnia” (2Ku 19:23; Jes 14:8; 37:24; 60:13). Psalmista sanoi katajia haikaroiden ”taloksi” eli pesäksi (Ps 104:17). Salomon rakentamassa temppelissä käytettiin runsaasti katajaa (2Ai 3:5). Pääovien puoliskot oli tehty katajasta (1Ku 6:34), ja lattia oli päällystetty sillä (1Ku 6:15). Muualla siitä sanotaan tehdyn kattohirsiä (Lal 1:17), lankkuja laivoihin (Hes 27:5), keihäänvarsia (Na 2:3) ja soittimia (2Sa 6:5). Koska se on rehevä puu, sitä käytetään ennallistusprofetioissa kuvaamaan Jumalan kansan maan tulevaa kauneutta ja hedelmällisyyttä (Jes 41:19; 55:13; 60:13).

2. (Hepr. ʽarō·ʽerʹ tai ʽar·ʽarʹ.) Arabiankielinen sana ʽarʽar auttaa tunnistamaan tämän puun luultavasti Juniperus phoenicia -nimiseksi pensasmaiseksi puuksi, jota tavataan Siinain  alueella ja myös Edomin aavikolla. Se heprean sanajuuri, josta puun nimi on peräisin, sisältää ajatuksen ”alastomuudesta”, ”riisumisesta” tai ”riistämisestä” (vrt. Ps 102:17), ja tämän kääpiökatajan kuvataan vastaavasti olevan ulkonäöltään varsin ankea ja kasvavan aavikon kallioisissa osissa ja kalliovuorilla. Sitä käytetään Jeremian kirjassa osuvasti, kun miestä, jonka sydän kääntyy pois Jehovasta, verrataan ”yksinäiseen puuhun (ʽar·ʽarʹ) aavikkotasangolla” ja kun moabilaisia varoitetaan pakenemasta, jottei heistä tulisi kuin ”kataja [ka·ʽarō·ʽerʹ] erämaassa” (Jer 17:5, 6; 48:1, 6 [ks. kuitenkin Rbi8, alav.]).