Toisten omaisuuden, menestyksen, etujen, aseman tai maineen aiheuttama harmin ja paheksunnan tunne. Kateelliset ihmiset haluavat sitä, mitä toisilla on, ja he saattavat ajatella, että niillä jotka omistavat sellaista, mitä he himoitsevat, ei ole oikeutta omistaa sitä. Heprealainen sana qin·ʼahʹ voi merkitä tekstiyhteyden mukaan joko palavaa intoa, kiivautta, yksinomaisen antaumuksen vaatimusta tai mustasukkaisuutta ja kateutta (2Ku 19:31; Ps 79:5; 4Mo 25:11; 5:14; Job 5:2), kun taas kreikkalaiseen sanaan fthoʹnos liittyy yksinomaan kielteinen vivahde ja se merkitsee kateutta (Ro 1:29).

Kadehtiminen on yksi syntisen ihmisen huonoista taipumuksista (Ja 4:5). Se on vihan ilmaus. Filistealaiset kadehtivat Iisakin menestystä, ja siksi he pahanilkisesti tukkivat kaivot, joita Iisak tarvitsi juottaakseen katraansa ja karjalaumansa. Lopulta heidän kuninkaansa pyysi Iisakia lähtemään alueelta. (1Mo 26:14–16, 27.) Korah, Datan ja Abiram kadehtivat Mooseksen ja Aaronin kunniakasta arvoasemaa, mikä sai heidät ryhtymään ilkeämieliseen sanalliseen hyökkäykseen (4Mo 16:1–3; Ps 106:16–18). Kansan myönteinen suhtautuminen Jeesukseen täytti ylipapit ja monet juutalaiset vanhimmat kateudella. Heidän kateutensa huipentui siihen, että he luovuttivat Jumalan Pojan Pilatukselle kuolemaan tuomittavaksi. (Mt 27:1, 2, 18; Mr 15:10.)

Sellaisten opetusten puoltaminen, jotka eivät ole sopusoinnussa Jeesuksen Kristuksen opetusten kanssa, synnyttää kateutta. Niitä opettavan ensisijaisena huolenaiheena ei ole kunnian tuottaminen Jumalalle, vaan omien oppiensa edistäminen. Herännyt kateus voi ilmetä yrityksinä panetella ja parjata tosi kristittyjä sekä vähätellä heidän hyviä töitään ja terveellistä vaikutustaan. (1Ti 6:3, 4.) Apostoli Paavalin täytyi taistella sellaisia vastaan, joilla oli väärä vaikutin: he saarnasivat Kristusta kateudesta. He pyrkivät saattamaan huonoon valoon Paavalin maineen ja apostoliuteen liittyvän auktoriteetin, joita he kadehtivat. He koettivat lannistaa vangittuna olevan apostolin ja saada hänet menettämään rohkeutensa. Edistääkseen itsekkäitä pyrkimyksiään he yrittivät korottaa itseään hänen kustannuksellaan. (Fil 1:15–17.)

Vaara antaa myöten kateudelle. Ihmiset, jotka saavuttavat tavoitteensa petoksen ja väkivallan avulla, saattavat jonkin aikaa iloita menestyksestä, turvallisuudesta ja hyvästä terveydestä. Jumalattomat voivat kuollakin rauhallisesti, suuremmitta tuskitta. Kun Jumalan palvelija tarkastelee omia, mahdollisesti vähemmän suotuisia olosuhteitaan, hän voi sallia jumalattomien olosuhteita kohtaan tuntemansa kateuden jäytää arvostustaan Jumalan tahdon tekemisen arvoa kohtaan, niin kuin kävi psalmista Asafille. (Ps 73:2–14.) Sen vuoksi Raamatussa esitetään toistuvasti hyviä syitä olla kadehtimatta pahoja ihmisiä ja olla omaksumatta heidän teitään: Epävanhurskauden harjoittajat ovat yhtä katoavaisia kuin ruoho, joka kuihtuu nopeasti armottomassa auringonpaahteessa (Ps 37:1, 2). Vaikka ne, jotka saavuttavat tavoitteensa väkivaltaisesti, menestyvät, he ovat Jehovasta inhottavia ja hänen kirouksensa alaisia (San 3:31–33). Heidän elämällään ei ole tulevaisuutta (San 23:17, 18; 24:1, 19, 20).

Henkeytetyssä sananlaskussa ilmaistaan, mikä on kateellisen ihmisen onneton osa: ”Kadesilmäinen [kirjm. ”pahan silmän”] mies kiirehtii tavoittelemaan kalleuksia, mutta hän ei tiedä, että häntä kohtaakin puute.” (San 28:22.) Kadesilmäinen ihminen on todellisuudessa menossa kohti puutetta. Pyrkiessään kohoamaan kadehtimiensa ihmisten tasolle hän heikentää itseään moraalisesti uhraamalla oikeat periaatteet. Vaikka hän onnistuisikin hankkimaan rikkauksia, ne ovat vain väliaikaisia ja hänen on jätettävä ne kuollessaan. Hän on näin ollen ponnistellut eli ’kiirehtinyt tavoittelemaan’ turhia. Jeesus sisällytti  ”kateellisen [kirjm. ”pahan”] silmän” siihen pahaan, joka tulee ulos ihmisen sisältä ja saastuttaa hänet (Mr 7:22, 23).

Kateus on halveksittava lihan teko, joka estää ihmistä perimästä Jumalan valtakuntaa (Ga 5:19–21). Kaikki itsepintaisen kateelliset ”ansaitsevat kuoleman” (Ro 1:29, 32). Kadehtimistaipumusta voidaan kuitenkin vastustaa Jumalan hengen avulla (Ga 5:16–18, 25, 26; Tit 3:3–5; 1Pi 2:1).