Kun apostoli Paavali oli päätetty lähettää Roomaan hänen vedottuaan keisariin, hänet luovutettiin ”keisarillisen joukko-osaston” Julius-nimisen upseerin (senturion eli sadanpäämiehen) huostaan (Ap 27:1). Paavali ja muut vangit siirrettiin tuon upseerin valvontaan Kesareassa (Ap 25:13; 26:30–27:1).

Sitä ”keisarillista joukko-osastoa”, johon Julius kuului, ei pystytä määrittämään varmasti. Koska sanaa ”keisarillinen” on tässä käytetty kreikkalaisen sanan Se·ba·stēʹ vastineena, jotkut ovat yrittäneet liittää tuon joukko-osaston Samariaan, josta siihen aikaan käytettiin nimeä Sebaste, ja siksi he väittävät, että se tarkoitti samarialaisista värvättyjä sotilaita. Josefus mainitsee ”ratsuväkijoukon nimeltä ’sebastelaiset’” (The Jewish War, II, 236 [xii, 5]). Ei kuitenkaan tunnu olevan paljonkaan perusteita tulkita Apostolien tekojen kirjoittajan käyttämää sanaa tällä tavalla.

Erään näkemyksen mukaan keisarillinen joukko-osasto tarkoittaa erityistä keisarillista upseerijoukkoa (frumentarii), joka toimi eräänlaisena kuriiriosastona keisarin ja provinssien sotavoimien välillä ja jonka jäsenten sanotaan kuljettaneen vankeja. Tätä näkemystä yritetään ainakin osittain perustella Kuningas Jaakon käännöksen tavalla kääntää Apostolien tekojen 28:16. Se sisältää kyseenalaisen osan, jossa sanotaan, että ”sadanpäämies luovutti vangit vartioston kapteenille”. Tämän näkemyksen kannattajat olettavat, että ”vartioston kapteeni” oli frumentariin päällikkö. Tätä lausetta ei kuitenkaan esiinny tuon jakeen uusimmissa käännöksissä.

Jotkin käännökset (esim. RS) sanovat tätä joukko-osastoa ”Augustuksen kohortiksi”. Kun kreikkalaista sanaa speiʹra (joukko-osasto) käytettiin sotilaallisessa merkityksessä, se tarkoitti yleensä roomalaista manipulia (manipulus), joka oli kahta senturiaa vastaava sotaväenosasto. Sanaa käytetään kuitenkin myös suuremmasta miesjoukosta, ja Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa sen uskotaan edustavan roomalaista kohorttia (legioonan kymmenesosaa, johon kuului n. 400–600 miestä). Vakituisten Rooman legioonien lisäksi, joihin kuului Rooman kansalaisia ja jotka jaettiin kohortteihin, oli myös apujoukkoja (auxilia), jotka koostuivat Rooman alamaisista (ei kansalaisista) värvätyistä kohorteista. Ne olivat itsenäisiä jalkaväkiyksiköitä, jotka yleensä toimivat valtakunnan rajoilla. Rooman vakituisten legioonien kohorteille ei annettu erillisiä nimiä, mutta näillä apujoukkoina toimivilla kohorteilla oli usein omat nimensä. On löydetty piirtokirjoituksia, joissa mainitaan Cohors I Augusta (lat.) ja Speiʹra Au·gouʹstē (kreik.), mutta ne eivät välttämättä tarkoita tässä käsiteltävää joukko-osastoa.