Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Kemos

Kemos

 

Moabilaisten pääjumala. Moabilaisista käytetään nimitystä ”Kemosin kansa” (4Mo 21:29; Jer 48:46). Jotkut tutkijat katsovat Kemosin olevan myös Peorin Baal, koska tämä yhdistetään moabilaisiin (4Mo 25:1–3). Joskaan ei ehkä tavallisesti, niin ainakin äärimmäisessä ahdingossa Kemosille todennäköisesti uhrattiin lapsia (2Ku 3:26, 27).

Musta basalttisteele, joka yleisesti tunnetaan nimellä Mesan kivi ja jonka Moabin kuningas Mesa pystytti muistoksi kapinastaan Israelia vastaan, antaa lisätietoja siitä, miten moabilaiset suhtautuivat jumalaansa Kemosiin. Tämän muistomerkin mukaan Kemos antoi voittoja taistelussa ja sotaan ryhdyttiin hänen käskystään. Kuningas Mesa luki vapautumisen Israelin sorrosta Kemosin ansioksi ja katsoi Israelin kuninkaan Omrin käsissä koetun ahdingon johtuneen todellisuudessa siitä, että tuo jumala oli suuttunut maahansa.

Jefta totesi Kemosin olevan ammonilaisten jumala (Tu 11:24). Jotkut tutkijat asettavat Jeftan sanojen paikkansapitävyyden kyseenalaiseksi, koska Kemos yhdistetään muualla aina moabilaisiin. On kuitenkin syytä muistaa, että ammonilaiset palvoivat useita jumalia (Tu 10:6). Lisäksi ammonilaiset ja moabilaiset olivat naapurikansoja ja Abrahamin veljenpojan Lootin kautta samaa sukujuurta, joten ei ole lainkaan outoa, että nuo molemmat kansat palvoivat Kemosia.

Kemosin palvonta aloitettiin Israelissa todennäköisesti Salomon hallituskaudella. Epäilemättä moabilaisten vaimojensa vaikutuksesta Salomo rakensi Kemosille uhrikukkulan ”sille vuorelle, joka oli Jerusalemin edessä” (1Ku 11:1, 7, 8, 33). Josian kolmesataa vuotta myöhemmin tekemän laajakantoisen uskonnollisen uudistuksen aikana tästä uhrikukkulasta tehtiin palvontaan sopimaton (2Ku 23:13).

Ennustaessaan Moabia kohtaavan onnettomuuden profeetta Jeremia osoitti, että tuon kansan pääjumala Kemos sekä sen papit ja ruhtinaat joutuisivat pakkosiirtolaisuuteen. Moabilaiset saisivat hävetä jumalaansa tämän kyvyttömyyden tähden, niin kuin kymmenen heimon valtakuntaan kuuluneet israelilaiset joutuivat häpeämään Beteliä todennäköisesti sen vuoksi, että siellä oli harjoitettu vasikanpalvontaa (Jer 48:7, 13, 46).