Kansa, joka yhdistettiin filistealaisiin (Hes 25:16; Sef 2:5). Jotkut keretiläiset palvelivat Jehovan valitun kansakunnan sotajoukoissa (2Sa 8:18; 20:23; 1Ai 18:17).

Jotkut heprean kielen sanakirjantekijät uskovat, että kere·timʹ tulee sanajuuresta ka·ratʹ (’karsia pois’) ja että se pitäisi kääntää sanalla ”teloittajat”. Suurin osa raamatunselittäjistä katsoo kuitenkin ”keretiläisiä” vastaavan heprealaisen sanan (kere·timʹ) viittaavan kansallisuuteen. Mutta he myöntävät, että ka·ratʹ voi olla sanan kere·timʹ oikea juuri ja että Jehova saattaa Hesekielin 25:16:ssa esittää alkusoinnullisen sanaleikin vakuuttaessaan: ”Minä karsin pois [hik·rat·tiʹ] keretiläiset [kere·timʹ]” eli itse asiassa: ’Minä surmaan surmaajat.’

Jonkinlaiseen yhteyteen keretiläisten ja filistealaisten välillä tuntuu viittaavan se, että heidät mainitaan yhdessä Hesekielin 25:15–17:ssä ja Sefanjan 2:5–7:ssä. Kreikkalaisessa Septuagintassa käytetään näissä jakeissa sanaa ”kreetalaiset” sanan ”keretiläiset” sijasta, ja heidät on siten ehkä yritetty yhdistää filistealaisiin, jotka tulivat ”Kreetasta [Kaftorista]” (Am 9:7). Tämän vuoksi ja siksi, että keretiläiset yhdistetään selvästi ”filistealaisten maahan” 1. Samuelin kirjan 30:14, 16:ssa, useimmat tutkijat päättelevät, että keretiläiset ja filistealaiset olivat joko samaa kansaa tai kaksi läheisesti toisiinsa liittynyttä kansaa. Toiset arvelevat, että keretiläiset ovat saattaneet olla huomattava filistealaisheimo.

On myös esitetty sellainen ajatus, että alun perin oli kaksi eri kansaa mutta filistealaiset olivat joko voimakkaampia tai saapuivat Kanaaniin aiemmin kuin nuo toiset ja pääsivät siksi lopulta valta-asemaan, minkä vuoksi maan Filisteaksi kutsuttu osa nimettiin heidän mukaansa, vaikka keretiläisten nimi ei kadonnutkaan kokonaan. Tämän näkemyksen mukaan edellä mainitut Hesekielin ja Sefanjan profetiat merkitsisivät sitä, että Jehova aikoi kostaa ja tuottaa kärsimyksiä kaikille Filistean kaupunkien asukkaille, niin filistealaisille kuin keretiläisillekin, ja ilmeisesti babylonialaiset täyttivät nämä profetiat.

Joitakin keretiläisiä oli Daavidin asevoimissa, ja sekä he että peletiläiset (jotka usein mainitaan heidän kanssaan) palvelivat ehkä kuninkaan henkivartiostona Benajan  alaisuudessa (2Sa 8:18; 20:23; 1Ai 18:17; vrt. 2Sa 23:22, 23; 1Ai 11:25). Tämän vuoksi tutkijat pyrkivät usein yhdistämään heidät ”karialaiseen henkivartiostoon”, joka toimi yli sata vuotta myöhemmin, pappi Jehojadan aikana (2Ku 11:4, 19; ks. KARIALAINEN HENKIVARTIOSTO). Vaikka Daavidin aikaan eläneet keretiläiset olivat ilmeisesti ulkomaalaisia, he eivät olleet pelkkiä palkkasotureita, jotka olisivat toimineet ainoastaan henkilökohtaisen hyödyn vuoksi (kuten usein väärin väitetään), vaan he olivat aidosti omistautuneet Daavidille, Jehovan voidellulle. He todistivat sen oivallisesti pysymällä uskollisesti Daavidin puolella, kun tämän oli pakko lähteä pois Jerusalemista, koska ”Israelin miesten sydämet” olivat kääntyneet kapinallisen Absalomin puolelle (2Sa 15:13, 18). Myöhemmin keretiläiset auttoivat myös tottelevaisesti kukistamaan benjaminilaisen Seban kapinan ja tukivat Salomoa, jonka Daavid oli valinnut seuraajakseen Israelin kuninkaana (2Sa 20:7; 1Ku 1:38, 39, 44).