Voimakas, lämmin, henkilökohtainen yhteenkuuluvuuden tunne, jollainen vallitsee esimerkiksi aitojen ystävien välillä.

Heprealaisen sanan ḥa·šaqʹ, joka on käännetty 5. Mooseksen kirjan 7:7:ssä sanoilla ”osoittaa kiintymystä”, perusmerkitys on ’olla kiintynyt’ (1Mo 34:8). Kreikkalainen verbi fi·leʹō on käännetty vastineilla ”olla kiintynyt”, ”pitää”, ”olla mieltynyt” ja ”suudella” (Mt 10:37; 23:6; Joh 12:25; Mr 14:44). Ilmaus ”olla kiintynyt” viittaa hyvin läheiseen siteeseen, sellaiseen joka on kiinteissä perheissä vanhempien ja lasten välillä. Jeesus tunsi tällaista syvää kiintymystä ystäväänsä Lasarusta kohtaan siinä määrin, että hän ”puhkesi kyyneliin” sen jälkeen, kun Lasarus oli kuollut (Joh 11:35, 36). Samaa ilmausta käytetään siitä voimakkaasta, lämpimästä, henkilökohtaisesta kiintymyksestä, jota Jehova tuntee Poikaansa  ja Poikansa seuraajia kohtaan, sekä opetuslasten lämpimästä tunteesta Jumalan Poikaa kohtaan (Joh 5:20; 16:27; vrt. 1Ko 16:22).

On huomionarvoista, että kreikkalaisten verbien fi·leʹō ja a·ga·paʹō välillä on merkitysero, vaikka monet kääntäjät eivät teekään eroa näiden sanojen välillä (ks. RAKKAUS). F. Zorell (Lexicon Graecum Novi Testamenti, Pariisi 1961, palsta 1402) toteaa näiden kahden sanan erosta: ”[A·ga·paʹō] merkitsee sellaista rakkautta jotakuta tai jotakin kohtaan, joka syntyy vapaasti ja omasta tahdostamme selvästi havaittavien syiden vuoksi; – – [fi·leʹō] eroaa tästä siinä, että se viittaa hellään ja lämpimään rakkauteen, joka sielussamme syttyy itsestään sukulaisia tai ystäviä kohtaan ja niitä asioita kohtaan, joita pidämme ilahduttavina.”

Näiden kahden verbin käyttöön Johanneksen evankeliumin 21. luvussa on syytä kiinnittää huomiota. Jeesus kysyi Pietarilta kaksi kertaa, rakastiko tämä häntä, ja hän käytti verbiä a·ga·paʹō. Molemmilla kerroilla Pietari vakuutti hartaasti, että hän oli kiintynyt Jeesukseen, ja hän käytti läheisempää suhdetta ilmaisevaa sanaa fi·leʹō. (Joh 21:15, 16.) Lopulta Jeesus kysyi: ”Oletko kiintynyt minuun?” Ja jälleen Pietari vakuutti, että hän oli kiintynyt häneen. (Joh 21:17.) Näin Pietari vahvisti tuntevansa lämmintä, henkilökohtaista kiintymystä Jeesusta kohtaan.

Veljellisen rakkauden (kreik. fi·la·del·fiʹa, kirjm. ’kiintymys veljeä kohtaan’) pitäisi vallita kaikkien kristillisen seurakunnan jäsenten välillä (Ro 12:10; Hpr 13:1; ks. myös 1Pi 3:8). Suhteiden seurakunnan sisällä pitäisi siis olla yhtä läheiset, voimakkaat ja lämpimät kuin tavallisessa perheessäkin. Vaikka seurakunnan jäsenet osoittavatkin jo veljellistä rakkautta, heitä kehotetaan jatkamaan siinä yhä täydemmässä määrin (1Te 4:9, 10).

Kreikkalaista sanaa fi·loʹstor·gos, joka merkitsee ’hellästi kiintynyttä’, käytetään ihmisestä, joka on toiselle läheinen lämpimässä ystävyyssuhteessa. Tämän yhdyssanan toisen osan kantasanaa sterʹgō käytetään usein luonnollisesta kiintymyksestä, jollainen vallitsee esimerkiksi perheenjäsenten välillä. Apostoli Paavali kannusti kristittyjä kehittämään tätä ominaisuutta (Ro 12:10). Paavali osoitti myös, että viimeisten päivien tunnusmerkkinä olisivat ihmiset, jotka ovat ”vailla luonnollista kiintymystä” (kreik. aʹstor·goi), ja että sellaiset ihmiset ansaitsevat kuoleman (2Ti 3:3; Ro 1:31, 32).

Kreikkalainen substantiivi fi·liʹa (ystävyys) esiintyy Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa vain kerran, kun Jaakob varoittaa, että ”ystävyys maailman kanssa on vihollisuutta Jumalan kanssa – – Joka siis haluaa olla maailman ystävä [kreik. fiʹlos], se asettuu Jumalan viholliseksi.” (Ja 4:4.)

Mieltymys rahaan. Ihminen voi kehittää rakkautta rahaan (kreik. fi·lar·gy·riʹa, kirjm. ’kiintymys hopeaan’) ja aiheuttaa itselleen paljon vahinkoa (1Ti 6:10, Int). Ensimmäisellä vuosisadalla eläneet fariseukset olivat rahaa rakastavia, ja sen oli määrä olla tunnusomaista myös viimeisinä päivinä eläville ihmisille (Lu 16:14; 2Ti 3:2). Sitä vastoin kristillisen elämäntavan pitäisi olla ”vailla rahanrakkautta” (kreik. a·fi·larʹgy·ros, kirjm. ’vailla kiintymystä hopeaan’) (Hpr 13:5). ”Ei rahaa rakastava” on yksi pätevyysvaatimus kristillisen seurakunnan valvojan tehtävään (1Ti 3:3).

Hellä kiintymys (hellä sääliväisyys). Voimakkaat tunteet vaikuttavat usein elimistöön. Siksi sisälmyksiä tarkoittavaa kreikkalaista sanaa (splagʹkhna) käytetäänkin usein tarkoittamaan ’hellää kiintymystä’ tai ’hellää sääliväisyyttä’. (Ks. 2Ko 6:12; 7:15; Fil 2:1; Kol 3:12; Flm 7, 12, 20; 1Jo 3:17; ks. SÄÄLI, SÄÄLIVÄISYYS.)