Tavallinen kirjan muoto Raamatun kirjoittamisen aikaan. Raamattu kirjoitettiin nahka-, pergamentti- tai papyruskääröihin, jollaisiin sitä usein myös jäljennettiin. (Jer 36:1, 2, 28, 32; Joh 20:30; Ga 3:10; 2Ti 4:13; Il 22:18, 19.) Kirjakäärö tehtiin liimaamalla yhteen näistä materiaaleista valmistettuja liuskoja niin että niistä muodostui pitkä yhtenäinen kaistale, joka sitten käärittiin sauvan ympärille. Jos kirjakäärö oli kovin pitkä, sen kumpaankin päähän kiinnitettiin sauva ja se kierrettiin niiden ympärille. Kun joku ryhtyi lukemaan sellaista kirjakääröä, hän kääri sitä auki toisella kädellä ja kokoon toisella kädellä, kunnes löysi haluamansa kohdan. Luettuaan kirjakääröä hän kääri sen jälleen kokoon. (Artikkelissa KIRJA on käsitelty materiaaliin, kokoon yms. liittyviä yksityiskohtia.)

Todistaa Jeesuksesta. Jeesus Kristus tuli maan päälle tekemään Jumalan tahdon, kuten oli ennustettu Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa, ”kirjakäärössä” (Ps 40:7, 8; Hpr 10:7–9). Nasaretin synagogassa Jeesus avasi Jesajan kirjakäärön ja luki siitä profeetalliset sanat, joiden mukaan hänet oli voideltu Jehovan hengellä saarnaamaan. Sitten Kristus kääri kirjakäärön kokoon, ojensi sen palvelijalle, istuutui ja selitti kaikille läsnäolijoille: ”Tänään tämä raamatunkohta, jonka juuri kuulitte, on täyttynyt.” (Lu 4:16–21; Jes 61:1, 2.) Koska ”Jeesuksesta todistaminen on profetoimisen henki”, kaikki Raamatun kirjakääröt ja Kreikkalaisten kirjoitusten kääröjen sisältämän hyvän uutisen julkinen julistus koskevat Jeesuksen Kristuksen asemaa ja työtä Jehovan tarkoituksessa (Il 19:10).

Johannes sanoi evankeliuminsa lopussa: ”On paljon muutakin, mitä Jeesus teki. Jos se joskus kirjoitettaisiin täysin yksityiskohtaisesti, niin luulen, että kirjoitetut kirjakääröt eivät mahtuisi koko maailmaan.” (Joh 21:25.) Johannes ei yrittänyt kirjoittaa evankeliumissaan kaikkea, vaan hän kirjoitti ainoastaan sen, mikä riitti hänen pääkohtansa korostamiseen, nimittäin sen, että Jeesus Kristus oli Jumalan Poika ja Hänen Messiaansa. Johanneksen ”kirjakäärössä” ja muussa henkeytetyssä Raamatussa on tosiaan tarpeeksi aineistoa todistamaan täysin, että ”Jeesus on Kristus, Jumalan Poika” (Joh 20:30, 31).

Kuvaannollista käyttöä. Sanaa ”kirjakäärö” käytetään Raamatussa monissa kohdin kuvaannollisesti. Hesekiel ja Sakarja näkivät kumpikin kirjakäärön, johon oli kirjoitettu molemmille puolille. Tavallisesti käytettiin vain kirjakäärön toista puolta, joten molemmille puolille kirjoittaminen saattaa viitata näihin kirjakääröihin kirjoitettujen  tuomioiden painavuuteen, laajuuteen ja vakavuuteen. (Hes 2:9–3:3; Sak 5:1–4.) Ilmestyskirjan näyssä valtaistuimella istuvalla oli oikeassa kädessään kirjakäärö, jossa oli seitsemän sinettiä, minkä vuoksi kirjoitusta ei voitu saada selville, ennen kuin Jumalan Karitsa avasi sinetit (Il 5:1, 12; 6:1, 12–14). Myöhemmin tuossa näyssä Johannekselle itselleen annettiin kirjakäärö ja hänen käskettiin syödä se. Se maistui Johanneksesta makealta, mutta se karvasteli hänen vatsassaan. Tuota kirjakääröä ei ollut sinetöity, vaan se oli avoin, joten se oli tarkoitettu ymmärrettäväksi. Siinä olevan sanoman saaminen oli Johanneksesta ”makeaa”, mutta ilmeisesti siinä annettiin hänen profetoitavakseen karvaita asioita. (Il 10:1–11.) Hesekielillä oli samantapainen kokemus, kun hänelle annettiin kirjakäärö, jossa oli ”surulauluja ja vaikerointia ja valitusta” (Hes 2:10).

”Karitsan elämänkirjakäärö”. Jumala ei ole valinnut Karitsan tovereiksi epäjumalanpalvojia, jotka jumaloivat vertauskuvallista ”petoa”. Tämän vuoksi ”heistä yhdenkään nimeä ei ole kirjoitettu teurastetun Karitsan elämänkirjakääröön”, ja tämä on ollut päätettynä ”[ihmis]maailman perustamisesta asti”. (Il 13:1–8; 21:27.)

Tuomion ja elämän kirjakääröt. Johannes näki myös, että ”kirjakääröt avattiin” ja että kuolleista herätetyt ”tuomittiin sen perusteella, mitä kirjakääröihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan”. Nämä kääröt sisältävät ilmeisesti Jehovan lakeja ja ohjeita, joista ilmenee, mitä Jumala haluaa ihmisten tekevän tuona tuomion aikana. Heidän tekonsa, jotka osoittavat, tottelevatko he uskossa sitä, mitä noihin kirjakääröihin on kirjoitettu, vai eivät, puolestaan paljastavat, ansaitsevatko he sen, että heidän nimensä kirjoitetaan Jehovan ”elämän kirjakääröön” tai säilytetään siinä. (Il 20:11–15; ks. ELÄMÄ.)

’Kääritään kokoon kuin kirjakäärö.’ Profeetta sanoo Jesajan 34:4:ssä kansakuntia kohtaavasta tuomiosta: ”Ja taivaat on käärittävä kokoon niin kuin kirjakäärö.” Ilmeisesti hän viittaa tässä siihen, että kirjakäärö kääritään kokoon ja pannaan pois sen jälkeen kun sitä on lakattu lukemasta. Ilmaus kuvastaa siis sitä, että sellainen, mitä ei enää käytetä tai millä ei ole enää arvoa, pannaan pois tai hävitetään.