Kittim mainitaan yhtenä Javanin neljästä pojasta, vaikka nimi esiintyykin kaikissa raamatunkohdissa vain monikkomuodossa (1Mo 10:4; 1Ai 1:7). Myöhemmin nimeä käytetään kansasta ja seudusta.

Josefus (Jewish Antiquities, I, 128 [vi, 1]) puhui Kittimistä nimellä ”Khethimos” ja yhdisti sen Kyprokseen sekä ”nimeen Khethim, jonka heprealaiset ovat antaneet kaikille saarille ja useimmille rannikkomaille”. Muinaiset foinikialaiset käyttivät Kyproksen asukkaista nimitystä Kitti. Nykyiset tietolähteet  hyväksyvät yleensä Kittimin samastamisen Kyprokseen.

Kitionin (Citium) kaupunki Kyproksen kaakkoisrannikolla tunnetaan parhaiten foinikialaisena siirtokuntana, ja sen vuoksi Kittimin mainitseminen Jafetin jälkeläisten joukossa on joidenkin tutkijoiden mielestä outoa (1Mo 10:2, 4; 1Ai 1:5, 7). Todisteet osoittavat kuitenkin, että foinikialaiset tulivat Kyprokseen suhteellisen myöhään, ja heidän Kitionissa sijainneen siirtokuntansa arvellaan olevan peräisin vasta n. 800-luvulta eaa. Todettuaan Kitionin olleen ”Kyproksen tärkein foinikialainen kaupunki” The New Encyclopædia Britannica (1987, 3. osa, s. 332) lisääkin: ”Citiumin vanhimmat jäännökset ovat mykeneläisajalta (n. 1400–1100 eKr.) peräisin olevan aigeialaisen siirtokunnan jäännökset.” (Ks. myös 16. osa, s. 948.)

Edellä lainatut Josefuksen sanat, joiden mukaan heprealaiset käyttivät nimitystä Kittim muistakin Välimeren saarista ja rannikkomaista, osoittavat, että se voi käsittää Kyproksen saaren lisäksi muitakin alueita; Kypros vain oli Kittimin maista lähinnä Palestiinaa. Hesekielin 27:6:n ja Jeremian 2:10:n viittaukset ”Kittiminsaariin” ja ”Kittimin rannikkomaihin” näyttävät vahvistavan tämän. Jotkut kommentaattorit ovat sitä mieltä, että Kittim-nimitystä käytetään tässä laajassa merkityksessä myös 4. Mooseksen kirjan 24:24:ssä, jossa Mooseksen aikaan elänyt profeetta Bileam ennusti, että ”Kittimin rannikolta tulee laivoja”, jotka ahdistaisivat Assyriaa ja Eberiä, mutta että hyökkääjä tuhoutuisi lopulta. Tämän näkemyksen mukaan hyökkäys olisi saattanut alkaa Makedonian rannikkoseudulta, mistä Aleksanteri Suuri lähti valloittamaan ”Assurin” maata (Assyria-Babyloniaa) ja Meedo-Persian maailmanvaltaa. Toisten mielestä hyökkääjät olivat roomalaisia, jotka tulivat Italiasta Välimeren rannikolta. Latinalaisessa Vulgatassa käytetään 4. Mooseksen kirjan 24:24:ssä ”Kittimin” tilalla nimeä ”Italia” ja Onkeloksen targumissa lukee ”roomalaiset”, mutta apokryfisessä 1. Makkabilaiskirjassa (1:1) ”kittiläisten maalla” tarkoitetaan Makedoniaa.

Tyroksen vastaisessa Jesajan julistuksessa Kittim (todennäk. Kypros) on paikka, jossa itään päin matkalla olevat Tarsisin-laivat saavat kuulla uutisen Tyroksen kukistumisesta, ja Jehova kehottaa ”Sidonin neitsyttytärtä”’menemään yli Kittimiin’, mistä hän ei kuitenkaan löytäisi turvapaikkaa (Jes 23:1, 11, 12). Tämä on sopusoinnussa niiden historiallisten todisteiden kanssa, joiden mukaan Kyproksessa oli foinikialaisia siirtokuntia siihen aikaan, kun Jesaja profetoi (n. 778 – j. 732 eaa.). Eräässä Sanheribin tekstissä kerrotaan Sidonin kuninkaan Lulin paenneen assyrialaisten hyökkäyksen vuoksi Iadnana-nimiseen saareen (Kypros) (Ancient Near Eastern Texts, toim. J. Pritchard, 1974, s. 287, 288). Myös Nebukadnessarin 13 vuotta kestäneen Tyroksen-piirityksen aikana monet tyroslaiset etsivät ilmeisesti Kyproksesta turvapaikkaa, mikä täytti Jesajan julistuksen.

Viimeinen maininta Kittimistä (tällä nimellä) esiintyy Danielin profetiassa ”pohjoisen kuninkaan” ja ”etelän kuninkaan” välisestä kilpailusta. Profetian mukaan ”Kittimin laivat” tekevät tyhjäksi ”pohjoisen kuninkaan” hyökkäyksen. (Da 11:30.) (Ks. KYPROS.)