Ilmaus Jesajan 14:13:ssa, jossa Babylonin kuninkaan kuvaillaan sanovan sydämessään: ”Jumalan tähtien yläpuolelle minä korotan valtaistuimeni ja istuudun kohtaamisvuorelle pohjoisen perukoille.”

Jotkut oppineet ovat sitä mieltä, että tämä ”kohtaamisvuori” oli kaukana pohjoisessa sijaitseva korkea vuori, jota babylonialaiset pitivät jumaliensa asuinpaikkana. Jesajan 14:13:n sanat eivät kuitenkaan ole ennustus Babylonin kuninkaan varsinaisesta toteamuksesta, vaan ne kuvastavat pikemminkin hänen kunnianhimoista asennettaan (vrt. Jes 47:10). Nuo sanat sisältyvät siihen sananlaskumaiseen lausumaan, jonka kotimaahansa palanneet israelilaiset esittäisivät Babylonin kuningasta vastaan (Jes 14:1–4). On siksi johdonmukaista, että ”kohtaamisvuori” täytyy tunnistaa Raamatun valossa eikä Babylonin kuninkaan mahdollisesti pakanauskontoon liittyvän käsityksen perusteella. Babylonin kuningas ei olisi varmasti halunnut korottaa valtaistuintaan sellaisen jumalan tähtien yläpuolelle, jota hän palvoi. Lisäksi Jesajan 14:14 osoittaa selvästi, ettei ole kysymys jostakin babylonialaisesta jumalasta vaan Korkeimmasta. ”Kohtaamisvuori” on siis liitettävä Korkeimpaan Jumalaan.

Jesajan aikana oli vain yksi vuori, Siioninvuori (nimi alkoi ajan mittaan tarkoittaa myös Morianvuorella sijaitsevaa temppelialuetta), jolla Jumala ikään kuin kohtasi kansansa (vrt. Jes 8:18; 18:7; 24:23; Jl 3:17). Sitä voitiin sopivasti nimittää ”kohtaamisvuoreksi”, koska kaikkien täysi-ikäisten israelilaismiesten piti ilmaantua Jehovan kasvojen eteen siellä olleen pyhäkön luo kolme kertaa vuodessa (2Mo 23:17). Myös psalmi 48:1, 2 vahvistaa tämän samastuksen sijoittamalla Siioninvuoren pohjoiseen, mikä sopii yhteen sen kanssa, että ”kohtaamisvuori” oli ”pohjoisen perukoilla”.