Kuten Markuksen 7:11:ssä selitetään, ”korban” on ”Jumalalle omistettu lahja”. Sana ”korban” on siinä käännetty kreikkalaisesta sanasta kor·banʹ, joka on heprealaisen ’uhrilahjaa’ tarkoittavan sanan qor·banʹ vastine. Sanaa qor·banʹ käytetään 3. ja 4. Mooseksen kirjassa sekä verta sisältävistä että verettömistä uhrilahjoista (3Mo 1:2, 3; 2:1; 4Mo 5:15; 6:14, 21). Tätä hepreankielistä sanaa käytetään myös Hesekielin 20:28:ssa ja 40:43:ssa. Kreikkalaisen sanan kor·banʹ sukulaissana kor·ba·nasʹ esiintyy Matteuksen 27:6:ssa, jossa ylipappien kerrotaan sanoneen, ettei ollut luvallista ottaa Juudaksen temppeliin heittämiä kavallusrahoja ja sitten pudottaa noita hopearahoja ”pyhään rahastoon [eräs kor·ba·nasʹ-sanan muoto]”, koska ne olivat ”veren hinta”.

Jeesuksen Kristuksen maanpäällisen palveluksen aikaan mennessä järjestelyä, joka koski lahjojen omistamista Jumalalle, oli alettu käyttää väärin. Jeesus tuomitsi fariseukset tässä suhteessa ulkokultailijoiksi, koska he asettivat omat perinteensä Jumalan lain edelle. Varjellessaan muka Jumalalle sellaista, mikä oli julistettu ”korbaniksi”, he syrjäyttivät Jumalan vaatimuksen kunnioittaa vanhempiaan (Mt 15:3–6). Ihminen saattoi yksinkertaisesti sanoa koko omaisuudestaan tai jostakin sen osasta: ”Se olkoon korban” tai: ”Se on korban.” Fariseukset opettivat tuohon aikaan, että kun joku oli julistanut omaisuutensa olevan ”korban” eli Jumalalle omistettu lahja, hän ei voinut käyttää sitä vanhempiensa tarpeista huolehtimiseen, olivatpa nämä kuinka varattomia hyvänsä, vaikka hän saattoikin itse halutessaan käyttää tuota omaisuutta kuolemaansa saakka. Vaikka fariseukset siis olivat kunnioittavinaan Jumalaa, heidän sydämensä ei ollut sopusoinnussa hänen vanhurskaiden vaatimustensa kanssa. (Mr 7:9–13.)

Historioitsija Josefus yhdisti ”korbanin” ihmisiin sanoessaan: ”Kun ne, jotka sanovat itseään ’korbaniksi’ Jumalalle – mikä tarkoittaa sitä mitä kreikkalaiset sanoisivat ’lahjaksi’ – haluavat vapautua tästä velvoitteesta, heidän täytyy maksaa papeille määrätty summa.” (Jewish Antiquities, IV, 73 [iv, 4].) Sanaa ”korban” käytettiin kuitenkin useammin omaisuudesta, joka oli omistettu lahjaksi Jumalalle.