Aineet tai menetelmät, joita käytetään kasvojen tai muiden ihmisruumiin osien ulkonäön muuttamiseen,  kaunistamiseen tai viehättävyyden lisäämiseen. Niitä voidaan käyttää ihoon, kynsiin tai hiuksiin. Vierassana ”kosmetiikka” tulee kreikkalaisesta sanasta ko·smē·ti·kosʹ ’taitava koristelemaan’.

Israelilaisten keskuudessa oli voiteentekijöitä ja -sekoittajia (2Mo 30:25; 1Sa 8:13; Ne 3:8), ja voiteita (usein tuoksuvia) käytettiin runsaasti, ehkä enemmän kuin muita kauneudenhoitoaineita. Voiteiden laittaminen iholle tai hiuksiin kuumassa ja kuivassa ilmastossa auttoi kestämään kuivuutta paremmin. Käytössä oli myös hyvänhajuisia öljyjä, ja kerran muuan syntinen nainen voiteli Jeesuksen Kristuksen jalat sellaisella öljyllä (Lu 7:37, 38). Lisäksi muutamia päiviä ennen Jeesuksen kuolemaa Lasaruksen sisar Maria tuli ”mukanaan alabasteripullo, jossa oli hyvänhajuista öljyä, aitoa nardusta, hyvin kallista”, ja voiteli hänet (Mr 14:3; Joh 12:3; Mt 26:6, 7). (Ks. VOITEET JA HAJUSTEET.)

Kun Jeehu tuli Jisreeliin, Isebel kohensi kampaustaan eli kaunisti päätään ja sen lisäksi ”maalasi silmänsä mustalla ihomaalilla” (2Ku 9:30). Ainakin jotkut israelilaisnaiset samoin kuin muiden Vähän-Aasian muinaisten maiden naiset käyttivät silmämeikkiä (Hes 23:40). Silmämaali oli usein mustaa, ja sen väri muodosti siten vastakohdan silmänvalkuaiselle, mikä sai silmät näyttämään suuremmilta (Jer 4:30). Raamatun viittaukset silmämeikkiin eivät yhdistä tätä tapaa uskollisiin israelilaisnaisiin yleensä, vaikka yhden Jobin tyttären nimi olikin Keren-Happuk, joka mahdollisesti tarkoittaa ’mustan (silmä)värin sarvea [ts. ehostusainesäiliötä]’ (Job 42:14).

Raamatussa ei tuomita häveliästä, hyvää makua osoittavaa kauneudenhoitoa eikä siten luokiteltavia koruja. Paavali ja Pietari neuvoivat kuitenkin vakavasti kristittyjä naisia, että nämä kaunistaisivat itseään ”häveliäästi ja tervemielisesti, – – mikä sopii naisille, jotka tunnustavat kunnioittavansa Jumalaa”, ja että he antaisivat kaunistuksensa olla ”sydämen salainen ihminen sen hiljaisen ja lempeän hengen turmeltumattomassa puvussa, joka on suuriarvoinen Jumalan silmissä” (1Ti 2:9, 10; 1Pi 3:3, 4). Myös henkeytetyssä hyvän vaimon arviossa sanotaan osuvasti: ”Viehätys voi olla petollista, ja kauneus voi olla turhaa, mutta Jehovaa pelkäävä nainen hankkii ylistyksen itselleen.” (San 31:30.)