Opetus-, oppilaitos. Sana ”koulu” johtuu kreikan sanasta skho·lēʹ, joka merkitsee pohjimmiltaan ’vapaa-aikaa’; laajemmassa merkityksessä sitä, mihin vapaa-aika käytetään: keskustelua, luentoa, tutkimista, opiskelua.

Luoja antoi vanhemmille vastuun opettaa jälkeläisilleen, mikä on elämän – niin fyysisen kuin hengellisenkin elämän – todellinen tarkoitus. Muinaisessa Israelissa hän lisäksi asetti erilleen Leevin heimon antamaan uskonnollista opetusta. (Ks. KASVATUS, KOULUTUS.)

Myöhemmin juutalaisten keskuuteen syntyi opinahjoja, joissa annettiin korkeampaa uskonnollista koulutusta. Esimerkiksi Saul (Paavali) oli opiskellut Gamalielin jalkojen juuressa. Juutalaiset asettivat kyseenalaiseksi jokaisen sellaisen edellytykset, joka väitti opettavansa Jumalan lakia mutta ei ollut opiskellut heidän kouluissaan. (Ap 22:3; Joh 7:15.)

Ollessaan Efesoksessa Paavali piti esitelmiä kolmen kuukauden ajan synagogassa, koska synagogat olivat paikkoja, joissa annettiin opetusta. Mutta kun jotkut vastustivat voimakkaasti hyvää uutista, Paavali vetäytyi opetuslapsineen Tyrannoksen koulun luentosaliin, missä hän piti päivittäin esitelmiä kahden vuoden ajan. Tuon koulun perustamistarkoituksesta ei ole yksityiskohtaisia tietoja, mutta ilmeisesti Paavali sai vapaasti käyttää noita tiloja, ehkä muutaman tunnin joka päivä. (Ap 19:8–10, Rbi8, alav.)

Kristillisen seurakunnan kokoontumispaikat toimivat kouluina, joissa Raamatun heprealaisten kirjoitusten kirjakääröjä sekä apostolien ja heidän työtovereittensa kirjoituksia voitiin tarkastella. Harvat kristityt pystyivät saamaan haltuunsa kaikki heprealaiset kirjakääröt tai jäljennökset kaikista kristillisistä kirjeistä. Kokouksissa oli tilaisuus tutkia niitä perusteellisesti ja keskustella niistä. (Kol 4:16.) Köyhät kristityt todennäköisesti kirjoittivat raamatunkohtia muistiin henkilökohtaista tutkimista varten ostrakoneille eli särkyneen saviastian kappaleille, koska heillä ei ollut muuta kirjoitusmateriaalia. Kun he kuulivat Raamatun kirjoituksia luettavan tai pääsivät itse lukemaan kirjakääröjä kokouksessa, he saattoivat jäljentää raamatunkohtia musteella saviastian palasille. Toisaalta koko perheelle  kotona annettava kouluopetus oli edelleen tärkeä osa kristillistä kasvatusta (Ef 6:4; 1Ko 14:35). Juutalaiset tai kristityt apostolit eivät perustaneet eivätkä ylläpitäneet mitään nykyisten pyhäkoulujen kaltaista erillistä järjestelyä lapsia varten.