Välimeren viidenneksi suurin saari ja sen asukkaat. Saari on n. 250 km pitkä ja 13–56 km leveä. Kreeta sijaitsee Egeanmeren eteläreunalla n. 100 km Kreikasta kaakkoon. Tämän kapean saaren päästä päähän kulkee vuorijono, jonka jotkin huiput ovat lumen peitossa osan vuotta. Suunnilleen Kreetan keskiosassa Idavuori kohoaa 2456 m merenpinnan yläpuolelle. Pohjoisrannikolla on jokunen hyvä satama, mutta eteläinen rantaviiva on ehjempi, ja monessa kohdassa vuorenseinämät laskevat siellä jyrkästi mereen. Sopivat satamapaikat ovatkin etelärannikolla harvassa, mikä käy ilmi Paavalin Rooman-matkan kuvauksesta, jota tarkastellaan myöhemmin.

Kreetan ajatellaan yleisesti olevan Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa mainittu ”Kaftor” eli näin ollen paikka, josta filistealaiset muuttivat Kanaaniin (Jer 47:4; Am 9:7). Jotkut tutkijat yhdistävät myös ”keretiläiset” kreetalaisiin; kreikkalaisessa Septuagintassa käytetään sanaa ”kreetalaiset” sanan ”keretiläiset” asemesta sekä Hesekielin 25:15–17:ssä että Sefanjan 2:5–7:ssä. (Ks. KERETILÄISET.) Jos Kaftor todella samastetaan Kreetaan, mikä vaikuttaa järkevältä, niin siinä tapauksessa saaren varhaiset asukkaat olivat Misraimin jälkeläisiä; nimeä Misraim käytetään Raamatussa Egyptin vastineena (1Mo 10:13, 14).

Kreetalaisten kehittämä kulttuuri oli hyvin erilainen kuin mesopotamialaisten ja egyptiläisten kulttuuri, vaikka se olikin yhtä korkeatasoinen. Kreetan uskonto korosti naissukupuolta, ja äitijumalatar kohosi etualalle. Hedelmällisyysuskonnoille ominaiseen tapaan käärme on usein esillä jumalattaren kuvissa: joko jumalatar pitää käärmettä kädessään tai se on kietoutunut hänen vartalonsa ympärille. Jumalattaren seurassa on tavallisesti vähäisempi miespuolinen jumala, kenties äiti–poika-asetelmassa, joka oli yleinen tämäntyyppisissä kulteissa. Knossoksesta on löydetty marmoriristi; ristikin on ikivanha seksisymboli. Toisen vuosituhannen viimeisinä vuosisatoina eaa. tämä muinainen sivistys katosi näyttämöltä. Kreikka alisti lopulta Kreetan herruuteensa ensimmäisellä vuosituhannella eaa. Tultaessa 100-luvulle eaa. saari oli Välimeren laivastoja ryöstelevien merirosvojen keskus- ja piilopaikka. Sitten vuonna 67 eaa. Pompeius valloitti Kreetan, ja siitä ja Pohjois-Afrikassa sijaitsevasta Kyrenestä tehtiin Rooman provinssi.

Paavalin toiminta Kreetassa. Kreetan juutalaisia tai käännynnäisiä oli Jerusalemissa vuoden 33 helluntaina (Ap 2:5, 11). Ehkä sitä kautta kristillisyys saapui Kreetaan.

Kun apostoli Paavali oli matkalla oikeudenkäyntiin Roomaan, hän meni Kreetan ohi aleksandrialaisessa vilja-aluksessa vuoden 58 syksypuolella. Laivassa oli 276 matkustajaa, ja se purjehti ”Kreetan suojassa”, ts. saaren etelärannikon suuntaisesti, suojanpuolella, missä se  oli turvassa luoteesta puhaltavalta vastatuulelta. Salmonesta Kreetan itärannikolta alus eteni hitaasti länttä kohti, kunnes se saapui Hyvätsatamat-nimiseen pieneen lahdelmaan, joka tarjosi ankkuripaikan juuri ennen etelärannikon kaartumista jyrkästi pohjoiseen. Täällä ei toimittu Paavalin neuvon mukaan, vaan päätettiin, että yritetään päästä Foiniksiin, kauempana rannikolla, n. 65 km:n päässä, sijaitsevaan toiseen satamaan. Kierrettyään Lithinonin niemen (Akra Lithinonin) laiva alkoi ”purjehtia aivan – – rannikon tuntumassa”, mutta yhtäkkiä vuorilta puhaltava itäkoillinen myrskytuuli iski päin laivaa, jolloin sen oli pakko kääntyä ja jättäytyä tuulen kuljetettavaksi. Täältä laiva ajelehti Kaudan saaren ohi, n. 65 km:n päähän Hyvistäsatamista. (Ap 27:6–16, 37, 38.)

Oltuaan kaksi vuotta vankina Roomassa Paavali kävi todisteiden mukaan Kreetassa ja omistautui siellä kristilliseen toimintaan palveluksensa viime vaiheessa. Lähtiessään hän määräsi, että Titus jäisi Kreetaan oikaisemaan joitakin asioita seurakunnissa ja nimittämään vanhimmat ”kaupunki kaupungilta” (Tit 1:5). Myöhemmin kun Paavali käsitteli seurakuntien ongelmia Titukselle lähettämässään kirjeessä, hän lainasi erään kreetalaisen profeetan sanoja, joiden mukaan ”kreetalaiset ovat aina valehtelijoita, vahingollisia petoja, toimettomia ahmatteja” (Tit 1:10–12). Näiden sanojen otaksutaan olevan Epimenideen, 500-luvulla eaa. eläneen kreetalaisen runoilijan, käsialaa. Samaa mieltä muinaisista kreetalaisista olivat myös kreikkalaiset, joiden keskuudessa nimityksestä ”kreetalainen” tuli sanan ”valehtelija” synonyymi.