KREIKAN historian hämmästyttävät tapahtumat ovat täyttäneet Raamatun profetian. Kreikan nousu maailmanvallaksi ei näyttänyt todennäköiseltä, koska sen kansa oli jakautunut itsenäisiin heimoihin ja kaupunkivaltioihin.

Raamatun profetia, joka kirjoitettiin muistiin 500-luvulla eaa., viittasi kuitenkin dramaattiseen muutokseen. Kreikka kuvattiin siinä ensin siivekkääksi leopardiksi ja sitten pukiksi, jolla oli huomiota herättävä sarvi, ja siinä ennustettiin selvästi, että Kreikka tallaisi Meedo-Persian maailmanvallan. Lisäksi paljastettiin, että ”huomiota herättävän sarven” valta murtuisi ja sen tilalle nousisi neljä muuta valtaa. (Da 7:6; 8:5–8, 20–22; 11:3, 4.)

Aleksanteri Suuri osoittautui tuoksi ”huomiota herättäväksi sarveksi”. Vuodesta 334 eaa. lähtien hän johti pienen mutta erittäin kurinalaisen kreikkalaisarmeijan voitosta voittoon. Salamannopeasti hän valloitti Vähän-Aasian, Syyrian, Palestiinan, Egyptin ja koko Meedo-Persian maailmanvallan aina Intiaan saakka. Mutta vain muutamaa vuotta myöhemmin Aleksanteri kuoli, ja suhteellisen lyhyen ajan kuluttua hänen imperiuminsa jaettiin neljään osaan hänen neljän kenraalinsa kesken.

Kreikan maailmanvalta oli lyhytikäinen, mutta sen vaikutus tuntui pitkään. Ennen kuolemaansa Aleksanteri oli levittänyt kreikkalaista kulttuuria ja kreikan kielen valtakuntansa kaikkiin osiin. Yleiskreikasta tuli monien kansallisuuksien lingua franca eli yleiskieli, mikä edisti myöhemmin kristillisyyden nopeaa leviämistä kautta Välimeren alueen.