ENNEN KUIN Jeesus Kristus nousi taivaaseen vuonna 33, hän antoi jäähyväissanoissaan seuraajilleen tehtävän: ”Te tulette olemaan todistajiani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin asti.” (Ap 1:8.) He täyttivät tehtävänsä uskollisesti.

Kymmenen päivää myöhemmin, helluntaina, pyhä henki laskeutui noin 120:n Jerusalemissa odottavan opetuslapsen päälle ja he alkoivat puhua ”Jumalan suurenmoisuuksista” (Ap 2:1–4, 11). Samana päivänä kastettiin noin 3000 (Ap 2:37–41). Lyhyessä ajassa opetuslapset ’täyttivät Jerusalemin opetuksellaan’ (Ap 5:27, 28, 40–42). Mitä tästä seurasi? ”Opetuslasten luku lisääntyi yhä Jerusalemissa hyvin paljon.” (Ap 6:7.)

Todistustyö lähti leviämään Jerusalemista käsin. Koska todistamista vastustettiin Jerusalemissa, opetuslapset hajaantuivat ympäri Juudeaa ja Samariaa. Jälleen seurasi kasvua. (Ap 8:1, 4, 14–17.)

Vuonna 36 apostoli Pietari vei hyvän uutisen Kesareaan, missä Cornelius ja hänen huonekuntansa – ensimmäiset ympärileikkaamattomat pakanakäännynnäiset – kastettiin (Ap 10). Tämän jälkeen alettiin nähtävästi Syyrian Antiokiassa todistaa järjestelmällisesti ei-juutalaisten keskuudessa. Niinpä ”suuri määrä uskoviksi tulleita kääntyi Herran puoleen”. (Ap 11:20, 21.) Sen jälkeen todistustyö on laajentunut muihin kansakuntiin ja ulottunut kirjaimellisesti ”maan ääriin asti”.