Päänkoriste tai päähine, yksinkertainen tai koristeltu, jota arvohenkilöt, kuten kuninkaat, kuningattaret ja muut hallitsijat, papit sekä erityisen kunnioitetut tai ansioituneet yksilöt, käyttivät. Vedenpaisumuksen jälkeen kruunuja alettiin käyttää vallan, arvoaseman, voiman, kunnian ja palkitsemisen symboleina.

Kruunu oli ilmeisesti aluksi diadeemin (hepr. neʹzer) muotoinen, yksinkertainen otsavanne tai -nauha, jonka alkuperäinen tarkoitus oli luultavasti pitää kantajansa pitkät hiukset takana. Kuitenkin myös kansat, joilla oli lyhyeksi leikatut hiukset, omaksuivat sen kuninkaalliseksi päänkoristeekseen. Egyptistä, Ninivestä ja Persepoliista löydetyissä veistoksissa on kuvattu tällaisia otsanauhoja. Myöhemmin kunnianarvoisat henkilöt erottuivat eriväristen, erimallisten tai eri tavoin kudottujen diadeemiensa perusteella. Jotkin näistä olivat n. 5 cm leveitä, ja ne oli tehty pellavasta ja silkistä mutta myös hopeasta ja kullasta. Toisinaan diadeemia pidettiin päähineen päällä. Oli myös sakaradiadeemeja (joissa vanteesta lähti joka puolelle säteiden tapaisia sakaroita) sekä kallisarvoisin kivin koristeltuja diadeemeja.

Sen lisäksi että heprealainen sana neʹzer merkitsee ’diadeemia’ (2Ai 23:11), se voi liittyä johonkin, mikä on valikoitu, asetettu erilleen tai vihitty; esimerkiksi ylimmäisessä papissa  oli ”vihkimisen tunnusmerkki, hänen Jumalansa voiteluöljy” (3Mo 21:10–12; vrt. 5Mo 33:16, Rbi8, alav.). Perusmerkityksensä mukaisesti sana neʹzer käännetäänkin toisinaan Uuden maailman käännöksessä sopivasti ilmauksella ”vihkimisen tunnusmerkki”, joka viittaa Israelin ylimmäisen papin turbaanissa olleeseen kultalevyyn. Tässä kultalevyssä oli piirtokirjoitus: ”Pyhyys kuuluu Jehovalle.” (2Mo 29:6; 39:30, Rbi8, alav.; 3Mo 8:9.)

Heprealaiset kuninkaat, esimerkiksi Saul, käyttivät diadeemeja kuninkuuden symboleina (2Sa 1:10). Tavallista kruunua merkitsevä ja yleensä ”kruunuksi” käännetty heprealainen sana on kuitenkin ʽata·rahʹ, joka tulee sanasta ʽa·tarʹ ’ympäröidä’ (vrt. Ps 5:12). Se voi tarkoittaa myös diadeemia. Se kruunu (ʽata·rahʹ), jonka Daavid otti Rabbassa sotasaaliiksi ammonilaisilta, oli alun perin ollut epäjumala Malkamin päässä. Sitä, minkä mallinen tämä kruunu oli, ei kerrota, mutta se painoi ”talentin kultaa [n. 34 kg], ja siinä oli kallisarvoisia kiviä”. ”Se pantiin Daavidin päähän”; mahdollisesti hän asetti tämän painavan kruunun päähänsä vain hetkeksi, ehkä osoittaakseen näin voittaneensa väärän jumalan. (1Ai 20:2; ks. MOLEK.)

Toiset kruunut oli tehty puhdistetusta kullasta (Ps 21:3), toiset oli lisäksi koristeltu kallisarvoisilla kivillä (2Sa 12:30). Joskus yhdistettiin useita vanteita eli diadeemeja, ja ”suuri kruunu” oli tavallisesti kai juuri tällainen (Job 31:36). Hepreassa on Sakarjan 6:14:ssä käytetyn ilmauksen ”komea kruunu” kohdalla kirjaimellisesti sana ”kruunut”, mutta sitä seuraava verbi on yksikössä. Vaikuttaa näin ollen siltä, että kyseessä on ylhäisyyden eli suuruuden monikko.

Jehova käski uskotonta Sidkiaa, Juudan viimeistä kuningasta: ”Poista turbaani ja nosta pois kruunu.” Nämä sanat voivat liittyä kuninkaalliseen turbaaniin, jonka päällä pidettiin kultakruunua (vrt. Ps 21:3; Jes 62:3). Nämä molemmat kuninkaallisen vallan tunnukset poistettiin, ja Jumalan säädös osoitti, että ”Jehovan valtaistuimella” (1Ai 29:23) ei olisi hallitsijaa ennen Jumalan messiaanisen kuninkaan tuloa (Hes 21:25–27; 1Mo 49:10).

Persian imperiumin ”kuninkaallinen päähine” mainitaan Esterin 1:11:ssä, 2:17:ssä ja 6:6–10:ssä. Tässä kertomuksessa ”päähineeksi” käännetty heprealainen sana (keʹter) tulee sanasta ka·tarʹ (piirittää) (vrt. Tu 20:43). Vaikka Raamatussa ei kuvailla Persian ”kuninkaallista päähinettä”, Persian hallitsija käytti tavallisesti jäykkää päähinettä, joka oli tehty ehkä kankaasta tai huovasta ja jonka ympäri oli kiedottu sinivalkoinen nauha; tämä nauha oli oikeastaan diadeemi.

Kun Ylä- ja Ala-Egypti yhdistettiin yhden hallitsijan alaisuuteen, egyptiläisten kuninkaallisesta päähineestä tuli yhdistelmäkruunu. Alaegyptiläinen kruunu (matala punainen päähine, jossa oli takana ylös kohoava kapea osa ja josta lähti viistosti eteen kärjestä kiertyvä uloke) liitettiin yläegyptiläiseen kruunuun (pyöreä, korkea, valkoinen, ylöspäin suippeneva päähine, jonka huipussa oli pyöreä pullistuma). Kruunun etuosassa on tavallisesti uraeuskäärme (egyptiläisten pyhä kobra). Assyrian kuninkaan kuninkaallinen päähine, joka on kuvattu korkeaksi hiipaksi, koristeltiin usein esimerkiksi kukkakuvioin ja silkki- tai pellavanauhoin. Se oli kartionmuotoinen päähine, joka muistutti hieman nykyistä fetsiä, vaikka se oli korkeampi. Kreikkalaiset ja roomalaiset kruunut olivat yksinkertaisempia; välistä ne olivat sakaradiadeemeja tai seppeleitä.

Jehova puhui miehistä, jotka panivat rannerenkaita Oholan ja Oholiban käsiin ja ”kauniita kruunuja” heidän päähänsä (Hes 23:36, 42). Viimeksi kuluneina vuosisatoina huomattavat, varakkaat arabinaiset ovat käyttäneet (kupumaisten päähineiden ympärillä) eräänlaisia kruunuja, jotka ovat olleet jalokivin koristeltuja kultavanteita. Jotkut muinoin eläneet naiset ovat saattaneet käyttää samantapaista päähinettä.

Kreikkalainen sana steʹfa·nos käännetään ”kruunuksi”. Pilkatakseen Kristuksen kuninkaallista asemaa ja myös luultavasti lisätäkseen hänen tuskaansa roomalaiset sotilaat punoivat orjantappurakruunun ja panivat sen Jeesuksen päähän. (Mt 27:29; Mr 15:17; Joh 19:2.) On esitetty erilaisia mielipiteitä siitä, mitä kasvia käytettiin. Evankeliuminkirjoittajat eivät kuitenkaan kerro kasvin nimeä.

Urheilijoita kruunattiin eli seppelöitiin (ste·fa·noʹō) urheilukilpailuissa (2Ti 2:5). Kreikkalaisten urheilukisojen voittajille annettiin  kruunuiksi seppeleet, jotka oli tavallisesti tehty puunlehdistä. Esimerkiksi Pytholaisten kisojen voittajat saivat laakeriseppeleen, Olympian kisojen voittajat saivat villin oliivipuun lehdistä tehdyt seppeleet, ja Isthmoksen kisojen (pidettiin Korintin lähistöllä) voittajille annettiin männynhavuista tai kuivatusta selleristä tehdyt seppeleet.

Kuvaannollista käyttöä. Pystyvää vaimoa pidetään ”omistajansa kruununa”, koska vaimon hyvä käytös tuo kunniaa hänen aviomiehelleen ja nostaa tämän arvoa muiden silmissä (San 12:4). Siionista, vertauskuvallisesta naisesta, oli määrä tulla ”kauneuden kruunu” Jehovan käteen, mikä tarkoitti mahdollisesti sitä, että se oli hänen aikaansaannoksensa, jota pidettiin ikään kuin kädessä, jotta toiset saattoivat katsella sitä ihaillen (Jes 62:1–3).

Paavalin ja hänen matkakumppaneittensa palveluksen ansiosta perustettiin Tessalonikan kristillinen seurakunta, josta Paavali iloitsi kuin ”riemun kruunusta”, sillä se oli yksi hänen suurimpia ilonaiheitaan (1Te 2:19, 20; vrt. Fil 4:1).

Harmaapäisyys on kuin kunniakas ”kauneuden kruunu, kun se saadaan vanhurskauden tiellä”, eli se, että joku pelkää Jehovaa koko ikänsä, on kaunista Jehovan silmissä, ja tällainen hyvä esimerkki ansaitsee kaikkien ihmisten kunnioituksen (San 16:31; ks. 3Mo 19:32). Kruunun tavoin viisaus korottaa omistajansa ja tuo hänelle kunnioitusta (San 4:7–9). ”Vähän enkeleitä alhaisemmaksi” tehty Jeesus Kristus kruunattiin ”kirkkaudella ja kunnialla [paljon enkelien yläpuolelle korotettuna taivaallisena henkiluomuksena] kuoleman kärsimisen vuoksi” (Hpr 2:5–9; Fil 2:5–11). Jeesuksen voidellut seuraajat saavat palkaksi uskollisuudestaan ”kirkkauden kuihtumattoman kruunun”, ”turmeltumattoman” kruunun taivaassa (1Pi 5:4; 1Ko 9:24–27; 2Ti 4:7, 8; Il 2:10). Mutta uskottomuus, joka johtaa maanpäällisten Valtakunnan etujen menettämiseen, merkitsee myös taivaallisen kruunun menetystä. Kirkastettu Jeesus Kristus neuvoikin siksi vakavasti: ”Pidä lujasti kiinni siitä, mitä sinulla on, jottei kukaan ottaisi kruunuasi.” (Il 3:11.)

Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa esiintyvä kreikkalainen sana di·aʹdē·ma käännetään ”diadeemiksi” joissakin nykykielisissä käännöksissä. Sitä käytetään aina symboloimaan kuninkaallista arvokkuutta, perustuipa se todellisuuteen tai pelkkään väitteeseen. ”Suurella tulenvärisellä lohikäärmeellä” (Saatana Panettelija) on diadeemi kaikissa seitsemässä päässään (Il 12:3, 9). Diadeemi koristaa kutakin vertauskuvallisen seitsenpäisen, ”merestä” nousevan ”pedon” kymmenestä sarvesta (Il 13:1). Sillä, jota kutsutaan Uskolliseksi ja Totuudelliseksi, nimittäin Jeesuksella Kristuksella, on päässään ”monta diadeemia”, jotka ovat peräisin Jehovalta, vallan ja voiman oikealta Lähteeltä (Il 19:11–13; 12:5, 10). Lisäksi Ilmestyksen 6:2:ssa ja 14:14:ssä Jeesuksen Kristuksen kuvataan käyttävän kruunua (steʹfa·nos).