Läpinäkyvä tai läpikuultava, keltainen tai vihreä korukivi, joka koostuu magnesium- ja rautasilikaateista. Se esiintyy yleensä vulkaanisissa kivilajeissa (sekä dolomiittikivessä ja joissakin kalkkikivilajeissa) muodoltaan kiinteänä, kiteisenä tai rakeisena. ”Krysoliitti” tulee kreikkalaisesta sanasta khry·soʹli·thos ’kultakivi’, ja näyttää siltä, että ainakin jotkin antiikin kansat käyttivät tätä nimitystä erilaisista keltaisista jalokivistä. Egyptissä tavataan korkealuokkaisia krysoliittikiteitä.

Jehovan ohjeiden mukaisesti Aaronin ”tuomion rintakilven” neljännen rivin ensimmäiseksi kiveksi asetettiin krysoliitti (hepr. tar·šišʹ; khry·soʹli·thos, LXX) edustamaan yhtä Israelin 12 heimosta (2Mo 28:2, 15, 20, 21; 39:13). Myös yksi Tyroksen kuninkaan ”peitteenä” olleista kallisarvoisista kivistä oli krysoliitti (Hes 28:12, 13).

Hesekiel näki kahdessa eri näyssä neljä pyörää, joiden ulkonäön hän kuvaili olevan ”kuin krysoliitin hehku” (Hes 1:15–21; 10:9). Sulamilaistyttö vertasi rakkaan paimenensa käsiä ’krysoliitilla täytettyihin kultasylintereihin’. Kultasylinterit tarkoittavat ehkä sormia ja krysoliittitäytteet sormien kynsiä. (Lal 5:14.) Myös Daniel viittasi krysoliittiin kuvaillessaan ”erään pellavaan pukeutuneen miehen” vartaloa. Tuo mies tuli kertomaan profeetalle, mikä tämän kansaa kohtaisi ”päivien lopulla”. (Da 10:5, 6, 14.) Nähdessään näyn Uudesta Jerusalemista apostoli Johannes huomasi, että  kaupungin muurin seitsemäs perustus oli krysoliittia ja siihen oli kaiverrettu yhden ”Karitsan kahdentoista apostolin” nimi (Il 21:2, 10, 14, 20). (Ks. JALOKIVET, KALLISARVOISET KIVET.)