Raamatun kielenkäytössä vatsan ja lanteiden seutu, josta käytetään heprealaisia sanoja ḥala·tsaʹjim (kupeet) ja mot·naʹjim (lanteet) (Jes 5:27; 2Ku 4:29) sekä sanaa ja·rekhʹ (kuve, reisi). Myös kreikan sanaa o·sfysʹ käytetään sen tavallisessa merkityksessä kerrottaessa, että Johannes Kastajalla oli kupeillaan nahkavyö (Mt 3:4). Miekkaa kannettiin kupeella (2Mo 32:27; Tu 3:16, 21; Lal 3:8; Ps 45:3).

’Kupeiden vyöttäminen’ merkitsi sitä, että pitkän vaatteen liepeet koottiin vyön alle fyysisen toiminnan helpottamiseksi, ja tuo ilmaus alkoi merkitä tarmokkaaseen henkiseen tai hengelliseen toimintaan valmistautumista, ja toisinaan se välitti ajatuksen vahvistamisesta (Lu 12:35; vrt. 1Pi 1:13: ”Terästäkää – – mielenne [kirjm. ”vyöttäkää mielenne kupeet”] toimintaan”).

Efesolaiskirjeen 6:14:ssä kristittyjä kehotetaan pitämään ’kupeensa totuuteen vyötettyinä’ eli vahvistettuina Jumalan sanan totuudella, joka on välttämätön tuki, samoin kuin kirjaimellisten kupeiden tiukka vyöttäminen suojelee niitä vahingoittumiselta äärimmäisessä rasituksessa.

Jehova ennusti Jerusalemin tuskan ja ahdingon kuvailemalla, että ”jokaisen voimakkaan miehen kädet [olisivat] lanteilla [ḥala·tsaʹjim] kuin synnyttävällä naisella” (Jer 30:6).

Heprealaista sanaa keʹsel (kupeet) käytetään useita kertoja 3. Mooseksen kirjan 3:4–15:ssä, jossa puhutaan yhteysteurasuhreista. Sitä käytetään myös Jobin 15:27:ssä ja psalmissa 38:7. Vuoden 1938 kirkkoraamatussa se käännetään vastineilla ”lantiolihakset” ja ”lanteet”.

Lisääntymiselimet. Lisääntymiselimet ovat vartalonosassa, johon viitataan sanalla ”kupeet”, ja tämän vuoksi jälkeläisten sanotaan tulevan jonkun ”kupeista” (1Mo 35:11; 1Ku 8:19; Ap 2:30). Paavali osoittaa tämän perusteella, että Melkisedekin tavan mukainen Jeesuksen pappeus on parempi kuin Aaronin pappeus sikäli, että Leevi, Aaronin esi-isä, oli Abrahamin kupeissa ja maksoi siinä mielessä kymmenyksiä Melkisedekille (Hpr 7:5–10; 1Mo 14:18–20). Paavali käsitteli asiaa samaan tapaan myös Roomalaiskirjeen 7:9:ssä, kun hän sanoi: ”Minä [juutalainen Paavali esi-isiensä kupeissa ennen kuin Laki annettiin] olinkin kerran elossa ilman lakia, mutta kun käsky saapui, synti heräsi jälleen eloon, mutta minä kuolin.”

Se että jälkeläisten sanotaan ’lähtevän kupeesta’ (1Mo 46:26; 2Mo 1:5; Tu 8:30), valaisee sitä, millainen rangaistus langetettiin naiselle, jonka havaittiin syyllistyneen salaa aviorikokseen.

Jos aviomies epäili vaimoaan uskottomuudesta, miehen piti tuoda hänet papin luo. Pappi pani naisen seisomaan Jehovan eteen, otti pyhää vettä (ilmeisesti puhdasta, raikasta vettä), sirotteli siihen tomua tabernaakkelin lattialta ja huuhtoi tai pyyhkäisi siihen kiroukset, jotka hän oli kirjoittanut muistiin. Sen jälkeen kun nainen oli vannonut olevansa viaton, hänen oli juotava vesi. Jos hän oli syyllinen, hänen ’kupeensa näivettyi’ ja hänen vatsansa paisui. Jos hän oli syytön, hänelle ei tapahtunut mitään pahaa. (4Mo 5:12–31.)

Mitä tarkoitettiin sillä, että aviorikokseen syyllistyneen naisen ’kuve näivettyi’?

Sanaa ”kuve” käytetään tässä raamatunkohdassa ilmeisesti sukupuolielimiä tarkoittavana kiertoilmauksena (vrt. 1Mo 46:26). On johdonmukaista, että rangaistus vaikutti juuri noihin elimiin, jotka liittyivät väärintekoon (vrt. Mr 9:43–47). Ilmaus ”näivettyä” tai ”kuihtua” (KR-92, KR-38) voi viitata sukupuolielinten surkastumiseen ja siihen, että naisesta tuli hedelmätön eikä hän voinut enää tulla raskaaksi. Se että viaton vaimo tuli raskaaksi aviomiehestään, näyttäisi osoittavan, että aviorikoksen tehnyt nainen ei voinut enää saada lapsia (4Mo 5:28). Syyllisen vaimon vatsan turpoaminen johtui kirouksesta eikä siitä, että häntä olisi siunattu raskaudella.

Tämä ei ollut suinkaan mikään ns. jumalantuomio, joka oli käytössä pimeällä keskiajalla ja  josta selviytymiseksi olisi vaadittu toisinaan todellinen ihme. Vedessä itsessään ei ollut mitään sellaista, mikä olisi aiheuttanut nämä kärsimykset. Se oli kuitenkin pyhää vettä, siinä oli pyhää maata eli tomua sekä siihen huuhdotut kirjoitetut kiroukset. Siihen liittyi siksi voimakasta symboliikkaa, se juotiin Jehovan edessä, ja siihen kuului hänelle vannottava juhlallinen vala. Lopputulos ei jäänyt epävarmaksi. Jos nainen oli syyllinen, Jehova antoi juomalle yliluonnollista voimaa tuottaa ansaitut seuraukset. Aviorikoksesta rangaistiin kuolemalla, mutta vaaditut kaksi todistajaa puuttuivat tässä tapauksessa (4Mo 35:30; 5Mo 19:15). Tällöin ei myöskään tavallisesti paljastettu sen syyllisen miehen nimeä, joka olisi myös ansainnut kuoleman.