Kaukalo tai allas, jossa puserretaan hedelmiä niin että neste saadaan valumaan niistä ulos. Koska oliivisato korjattiin viinirypälesadon jälkeen, samoja kuurnia käytettiin usein sekä rypälemehun että oliiviöljyn pusertamiseen, vaikka oliiveja puserrettiin myös pylväsmäisessä pusertimessa.

Tavalliset kuurnat koostuivat useimmiten kahdesta kalkkikiveen koverretusta matalasta altaasta, ja ylemmästä altaasta johti pieni kouru alempaan altaaseen (4Mo 18:27, 30; 2Ku 6:27). Rypäleet tai oliivit poljettiin tai murskattiin ylemmässä altaassa (gat, Ne 13:15), ja neste valui painovoiman vaikutuksesta alempaan altaaseen (jeʹqev; Tu 7:25; San 3:10; Jl 2:24; Hag 2:16). Joelin 3:13:ssa esiintyvät nämä molemmat sanat: ”Tulkaa, laskeutukaa, sillä viinikuurna [gat] on täyttynyt. Kuurna-altaat [ha·jeqa·vimʹ, monikkomuoto sanasta jeʹqev] todellakin pursuvat ylitse.” Nimityksellä jeʹqev tarkoitettiin ilmeisesti myös kuurnia, joissa oli vain yksi allas, missä sekä poljettiin rypäleet että kerättiin mehu (Job 24:11; Jes 5:2; 16:10; Jer 48:33). Näiden kuurnien pohjat olivat kaltevampia kuin tavallisten kaksialtaisten kuurnien, jotta mehu kerääntyisi alempana olevaan reunaan. Pitkästä, kapeasta, kaukalomaisesta kuurnasta käytettiin nimitystä pu·rahʹ (Jes 63:3; Hag 2:16). Myös Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa puhutaan viinikuurnasta (lē·nosʹ, Mt 21:33) ja ”altaasta viinikuurnaa varten” (hy·po·lēʹni·on, Mr 12:1).

On löydetty yksi tällainen viinikuurna, jonka ylemmän altaan pinta-ala oli 2,4 m × 2,4 m ja syvyys 38 cm. Pienempi allas, johon mehu valui, oli n. 60 cm alempana, ja se oli kooltaan 1,2 m × 1,2 m ja 90 cm syvä. Tämäntapaisessa viinikuurnassa Gideon pui vehnäänsä (Tu 6:11).

Hedelmät murskattiin näissä kuurnissa tavallisesti paljain jaloin tai painavien kivien avulla. Kuurnassa työskenteli yhtaikaa 2–7:n tai vieläkin useamman polkijan ryhmä. Olikin siksi merkittävää, että Jesaja sanoi Suuren Polkijan, Jehovan, polkevan viinikaukalon yksin (Jes 63:3). Polkijoiden pään yläpuolella oli poikkipuu, ja siitä riippui köysiä, joista miehet saattoivat ottaa tukea. ”Rypäleiden veren” roiskuminen tahrasi polkijoiden päällimmäisen vaatekerran (1Mo 49:11; Jes 63:2). Vaikka hedelmien murskaaminen oli kovaa työtä, se oli yleensä iloista aikaa; riemuhuudot ja laulut auttoivat polkijoita pysymään tahdissa (Tu 9: 27; Jer 25:30; 48:33). Kolmen psalmin (8, 81, 84) päällekirjoituksessa esiintyvä ilmaus ”gittitin tapaan” (”gittit” on käännetty kreikkalaisessa Septuagintassa ja latinalaisessa Vulgatassa ”viinikuurniksi”) merkitsee ehkä sitä, että noita psalmeja laulettiin viinisatoa korjattaessa.

Kuvaannollista käyttöä. Monissa raamatunkohdissa viinikuurnasta puhutaan kuvaannollisessa merkityksessä (Jes 63:2, 3; Va 1:15). Kun väkijoukot kootaan ratkaisun alatasangolle Jehovan päivänä, kuuluu käsky: ”Ojentakaa sirppi, sillä elo on kypsynyt. Tulkaa, laskeutukaa, sillä viinikuurna on täyttynyt. Kuurna-altaat todellakin pursuvat ylitse, sillä heidän pahuutensa on tullut runsaaksi.” (Jl 3:13, 14.) Samaan tapaan Johannes näki näyssä, kuinka ”maan viiniköynnös” heitettiin ”suureen Jumalan suuttumuksen viinikuurnaan”, missä sitä poljettiin, kunnes ”viinikuurnasta pursui verta hevosten suitsiin saakka”. ”Uskollinen ja Totuudellinen”, ”Jumalan Sana”, polkee tämän ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, vihastuksen suuttumuksen viinikuurnan”. (Il 14:19, 20; 19:11–16.)