1. Haamin ensimmäisenä mainittu poika, jolla oli itsellään kuusi poikaa: Seba, Havila, Sabta, Raema, Sabteka ja Nimrod (1Mo 10:6–8; 1Ai 1:8–10). Kuus ja hänen nimeltä mainitut jälkeläisensä kuuluvat niihin, joista ”levisivät kansakunnat maassa vedenpaisumuksen jälkeen” (1Mo 10:32). Vaikka Kuusista itsestään ei 1. Mooseksen kirjan kertomuksessa annetakaan yksityiskohtaisia tietoja, niin hänen nimeään käytetään kautta Raamatun heprealaisten kirjoitusten hänen jälkeläisistään ja siitä maasta tai niistä seuduista, joihin he asettuivat asumaan, kuten on selitetty nro 2:ssa.

Tässä yhteydessä voidaan kuitenkin todeta, että Kuus on (ehkä Putin ohella) varsin ilmeisesti ihmissuvun tummaihoisen haaran pääasiallinen kantaisä (Jer 13:23), kuten voidaan päätellä joidenkin hänen jälkeläistensä asuma-alueista. Tämä kumoaa niiden teorian, jotka pyrkivät väärin soveltamaan Kanaanille lausutun kirouksen tummaihoisiin kansoihin,  sillä Kuusin veli Kanaan ei saanut tummaihoisia jälkeläisiä, vaan hän oli Palestiinan eri kanaanilaisheimojen esi-isä (1Mo 9:24, 25; 10:6). Raamatun mukaan joidenkin Kuusin jälkeläisten tumma iho ja Kanaanille lausuttu kirous eivät siis mitenkään liity toisiinsa.

2. Kaikissa muissa raamatunkohdissa paitsi 1. Mooseksen kirjan 10. luvun ja 1. Aikakirjan 1. luvun sukuluetteloissa sekä psalmin 7 päällekirjoituksessa, jota käsitellään kohdassa 3, Kuusin nimi viittaa tuon Haamin pojan jälkeläisiin ja heidän asuinalueeseensa.

Kuusin nimi liitetään hänen poikansa Nimrodin kautta Babeliin ja siihen valtakuntaan, jonka Nimrod perusti vedenpaisumuksen jälkeen (1Mo 10:8–12). Jotkut yhdistävät Kuusin nimen muinaiseen Kišin kaupunkiin, joka on löytynyt Ala-Mesopotamiassa lähellä Babylonia tehdyissä kaivauksissa ja jonka sanotaan olleen se kaupunki, jossa kolmannella vuosituhannella eaa. hallinneet Babylonian hallitsijat ensin omaksuivat arvonimen ”maailman kuningas”. Eräässä vanhassa asiakirjassa, ”Sumerilaisessa kuningasluettelossa”, joka tosin perustuu suurelta osin legendoihin, sanotaan: ”Sen jälkeen kun vedenpaisumus oli pyyhkäissyt yli (maan) (ja) kun kuninkuus laskeutui (jälleen) alas taivaasta, kuninkuus oli (ensin) Kišissä.” (Ancient Near Eastern Texts, toim. J. Pritchard, 1974, s. 265.) Professori Albright sanoo tästä muinaisesta kaupungista: ”Kišiä ei ole mainittu Raamatussa, ellei se ole 1. Moos. 10:8:ssa mainitun Kuusin esikuva, mikä on hyvinkin mahdollista. Joka tapauksessa Nimrodia pidettiin luultavasti Kišin ensimmäisenä hallitsijana.” (Youngin Analytical Concordance to the Bible, W. Albrightin liite ”Recent Discoveries in Bible Lands”, 1955, s. 14.) Vaikka Babylonia siis joutui myöhemmin täysin seemiläisten valtaan, jotkin historialliset todisteet näyttävät olevan yhtäpitäviä Raamatun kertomuksen kanssa, jonka mukaan kuusilaiset hallitsivat tuota aluetta jossakin varhaisessa vaiheessa.

”Kuusin maa”. 1. Mooseksen kirjan 2:13:ssa mainitaan ”Kuusin maa”, jota alun perin kiersi Gihonvirta, yksi ’Eedenistä lähtevän virran’ neljästä päähaarasta, mutta tuon maan sijaintia ei tiedetä varmasti (1Mo 2:10). Septuagintan kääntäjät käänsivät tässä kohdassa heprealaisen ’Kuusia’ tarkoittavan sanan kreikkalaisella nimellä Etiopia. Kuus-nimestä tuli tosin jo varhain enemmän tai vähemmän muinaisen Etiopian synonyymi, mutta sen ei voida ilman muuta sanoa pitävän paikkaansa 1. Mooseksen kirjan 2:13:sta. Josefus yhdisti Septuagintan käännöstavan mukaisesti Gihonvirran Niiliin (Jewish Antiquities, I, 39 [i, 3]). Gihonilla oli kuitenkin sama lähde kuin Eufratilla ja Tigriillä, minkä vuoksi sitä ei mitenkään voi samastaa Niiliin, ellei maailmanlaajuisen vedenpaisumuksen oleteta aiheuttaneen valtavia muutoksia tuon alueen pinnanmuodostuksessa.

Tämän vuoksi jotkut tutkijat yhdistävät 1. Mooseksen kirjan 2:13:ssa mainitun ”Kuusin” assyrialaisissa teksteissä esiintyviin kassiitteihin (assyr. kaššu), kansaan jonka alkuperää ei tiedetä varmasti mutta joka asui Keski-Aasian ylänköseudulla. Eräässä P. Englishin julkaisemassa artikkelissa (Journal of Near Eastern Studies, 1959, XVIII vsk., s. 49–53) esitetään todisteita siitä, että Mustanmeren kaakkoisosan alueella asui muinoin tummaihoisia ihmisiä ja että heitä asui myöhemmin kauempana pohjoisessa, Kaukasiassa. Sen mukaan näiden heimojen asuttamien Abhasian ja kasaarien valtakunnan nimien ja Raamatussa mainitun Kuusin nimen välillä olisi jokin yhteys. On tietenkin olemassa se mahdollisuus, että 1. Mooseksen kirjan 2:13:n viittaus Kuusiin tarkoittaisi jotain kuusilaissuvun osaa, joka ei muuttanut etelään kuusilaisten pääjoukon mukana vaan asettui asumaan edellä mainitulle Vähän-Aasian seudulle.

Joidenkuiden mielestä ”Kuusin maa”, jota Gihon kiersi, oli Arabian niemimaalla, koska nimeä ”Kusan” käytetään Habakukin 3:7:ssä ”Midianin maan” rinnakkaisilmauksena ja Midian sijoitetaan yleensä Akabanlahden läheisyyteen. Kun Mooseksen midianilaista vaimoa, Sipporaa, sanotaan ”kuusilaiseksi”, tarkoitetaan mahdollisesti tätä Arabiassa sijainnutta ”Kuusia” (2Mo 18:1–5; 4Mo 12:1).

Babelin tornin jälkeen. Sen jälkeen kun ihmiset hajaantuivat Babelin kieltensekoituksen vuoksi, Kuusin jälkeläisten pääosa näyttää muuttaneen etelään. Ei tiedetä varmasti, päätyivätkö he Afrikkaan menemällä ensin  Arabian niemimaalle ja ylittämällä sitten kapean Bab el Mandebin salmen vai asettuivatko he alun perin Afrikkaan ja siirtyivät sitten Arabiaan, joskin ”Kuusin” yhdistäminen ensi sijassa Afrikkaan ehkä tukee jälkimmäistä muuttosuuntaa. Kuusin pojan Seban nimi liitetään Itä-Afrikkaan, kun taas Havilan, Sabtan, Raeman ja Sabtekan nimet yhdistetään yleensä Arabian niemimaan alueisiin (ks. näistä pojista kertovia artikkeleita). On huomionarvoista, että vaikka näiden poikien nimet ovat ilmeisesti säilyneet heistä polveutuneiden heimojen nimissä, näin ei näytä tapahtuneen Nimrodin nimelle, sillä hänen nimensä esiintyy historiassa vain yksilön nimenä. Tämä saattaa merkitä sitä, että Nimrodilla ei ollut lapsia.

Vaikka kuusilaisia olikin Arabiassa, Raamatussa Kuusin nimi viittaa useimmiten selvästi Afrikassa olevaan seutuun, ja silloin kun tämä yhteys on ilmeinen, ”Kuus” onkin käännetty yksinkertaisesti ”Etiopiaksi”. Se liitetään tavallisesti Egyptiin (Jes 20:3–5; 43:3; Jer 46:7–9) ja myös Libyaan (2Ai 12:2, 3; Da 11:43; Na 3:9). Jesajan 11:11:ssä esitetään vanhan maantieteellisen aluejaon mukaiset nimet Niilin suistosta etelään oleville alueille: ”Egypti” (eli ”Misraim”; tässä: Ala-Egypti), ”Patros” (Ylä-Egypti) ja ”Kuus” (Nubia-Etiopia). Hesekielin 29:10:ssä sanotaan, että Egypti hävitetään ”Migdolista Seveneen ja Etiopian [Kuusin] rajalle asti”. Kuus eli muinainen Etiopia on siis ilmeisesti sijainnut Sevenen eli Syenen (nyk. Assuan) toisella puolella, ja arkeologisten todisteiden perusteella se jatkui etelään ehkä nykyiseen Khartumiin asti. Kuus siis käsitti pääasiassa nykyisen Sudanin alueen sekä nykyisen Egyptin eteläisimmän osan. ”Etiopian [Kuusin] jokien” on ehdotettu tarkoittavan Sinistä-Niiliä ja Valkoista-Niiliä, jotka yhtyvät Khartumissa, sekä Atbarajokea, joka yhtyy Niiliin viidennen kataraktin eteläpuolella (Sef 3:10).

”Ne arabit – –, jotka olivat etiopialaisten [ku·šimʹ] puolella” (2Ai 21:16), olivat ehkä arabiheimoja, jotka asuivat Arabian niemimaan lounaisrannikolla ja jotka siten olivat vastapäätä Afrikkaa Punaisenmeren toisella puolella.

Suuri osa Kuusin maasta oli ilmeisesti kuivaa aavikkoa. ”Etiopian jokien seutua” kuvataan ”surisevien siivellisten hyönteisten maaksi” (Jes 18:1). Niillä tarkoitetaan ehkä Etiopiassa ja Egyptissä parveilevia kulkusirkkoja. Joidenkuiden mielestä ne ovat kuitenkin hyttysiä, ja jotkut kiinnittävät huomiota siihen, että heprealainen ’surisevia’ tarkoittava sana (tsela·tsalʹ) muistuttaa äänellisesti oromojen (nykyisessä Etiopiassa asuva haamilainen heimoryhmä) tsetsekärpäselle antamaa nimeä (tsaltsalja). Maasta saatiin norsunluuta, eebenpuuta, kultaa, kallisarvoisia kiviä, rautaa ja hajusteita, ja Raamatussa mainitaan ”Etiopian kauppiaat” (Jes 45:14) ja ”Kuusin topaasi” (Job 28:19).

Myöhempi historia. Kuus eli Etiopia oli joutunut Egyptin vallan alaisuuteen suurin piirtein siihen mennessä, kun israelilaiset lähtivät Egyptistä, ja tämä tilanne jatkui n. 500 vuotta. Tätä valta-aluetta Egyptin faraon alaisuudessa hallinneen varakuninkaan arvonimi oli ”Kušin kuninkaanpoika”. Ilmeisesti Etiopia vapautui Egyptin valvonnasta toisen vuosituhannen loppupuolella eaa. Sen jälkeen Etiopian pääkaupunki sijoitettiin ensin Napataan, lähelle neljättä kataraktia, ja myöhemmin Meroëen, n. 210 km Khartumista pohjoiskoilliseen.

Niihin farao Sisakin joukkoihin, jotka hyökkäsivät Juudaan Rehabeamin viidentenä vuonna (993 eaa.), kuului etiopialaisia sotureita (2Ai 12:2, 3). Kuningas Asan kymmenennen vuoden jälkeen, n. 967 eaa., etiopialainen Serah marssi Juudaa vastaan miljoonan miehen voimalla mutta kärsi täydellisen tappion Maresan luona (2Ai 14:1, 9–15; 16:8).

Maallinen historia osoittaa, että Etiopia valloitti Egyptin kahdeksannen vuosisadan loppupuolella eaa. ja hallitsi sitä n. 60 vuotta. Tämä tapahtui 25. (etiopialaisen) dynastian aikana, jolloin hallitsi mm. kuningas Taharka, josta Raamatussa käytetään nimeä Tirhaka. Tämä kuningas tuli Sanheribin joukkoja vastaan näiden hyökätessä Juudaan (732 eaa.), mutta assyrialaisten tekstien mukaan hänet kukistettiin Eltekessä. (2Ku 19:9; Jes 37:8, 9.)

Assyrian kuninkaat Assarhaddon ja Assurbanipal tunkeutuivat Egyptiin omien hallituskausiensa aikana, ja kun Assurbanipal (n. 684 eaa.) tuhosi Ylä-Egyptissä sijainneen Theban  (jota Na 3:8–10:ssä sanotaan No-Amoniksi), Egypti kukistui täysin ja samalla päättyi Etiopian herruus Niilin laaksossa. Näin täyttyi profeetta Jesajan noin puoli vuosisataa aikaisemmin lausuma ennustus (Jes 20:3–6).

Karkemisin taistelussa 625 eaa. farao Nekon armeijaan, jonka Nebukadnessar kukisti, kuului etiopialaisjoukkoja (Jer 46:2, 9). Nebukadnessarin myöhempi hyökkäys Egyptiin (mahd. 588 eaa.) oli aiheuttava ”ankaria tuskia” Kuusissa ja saattava ”itsevarman Etiopian [Kuusin] vapisemaan” (Hes 29:19; 30:4–9).

Persian kuningas Kambyses II (529–522 eaa.) voitti Egyptin farao Psammetik III:n päivinä, ja näin avautui tilaisuus saada Etiopia Persian valtaan; Ahasveroksen (Kserkses I:n) voitiin siksi sanoa hallitsevan ”Intiasta Etiopiaan [Kuusiin] asti” (Est 1:1; 8:9). Tämän vahvistavat eräässä Kserkseen kirjoituksessa olevat sanat: ”Nämä ovat ne maat – Persian lisäksi – joiden kuningas olen – – Intia – – (ja) Kuus.” (Ancient Near Eastern Texts s. 316.)

Juudan pakkosiirtolaisten ennustettiin palaavan kotimaahansa kaukaisista maista, mm. Kuusista (Jes 11:11, 12; vrt. Sef 3:10). ”Lopun aikaa” koskevassa Danielin profetiassa Etiopian ja Libyan sanotaan ’seuraavan aggressiivisen pohjoisen kuninkaan askeleita’, toisin sanoen noudattavan hänen johtoaan (Da 11:40–43). Etiopialla (Kuusilla) on paikkansa myös ”Magogin maan Gogin” jumalattomissa taistelujoukoissa, kun hän hyökkää myrskyn lailla Jehovan uudelleen koottujen kimppuun ”vuosien lopulla” (Hes 38:2–5, 8). Psalmista ennustaa kuitenkin myönteisesti, että Kuus tulee olemaan niiden joukossa, jotka tuovat lahjoja Jumalalle (Ps 68:29–32).

3. Psalmin 7 päällekirjoituksessa sanotaan, että psalmi on tehty ”benjaminilaisen Kuusin sanojen johdosta”. Tätä henkilöä ei mainita missään muualla. Jos psalmi liittyy Daavidin historian alkuaikoihin, kyseessä voi olla joku Saulin hovissa ollut Daavidin vastustaja; jos se liittyy myöhempään ajanjaksoon, nimi voi tarkoittaa peitellysti benjaminilaista Simeitä, joka kirosi Daavidia (2Sa 16:5–8).